Hyvinvointi

Traumaterapia auttoi selviytymään seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Minna, 40, oli pitkään suorittaja, joka päätti selviytyä yksin. Kun seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen aiheuttamat traumat alkoivat purkautua, apua löytyi lopulta terapiamuotojen yhdistelmistä.

Minnan avuksi koitui monipulinen traumaterapia. Minna kertoo, miten seksuaalinen hyväksikäyttö vaikutti hänen elämäänsä:

”Ensin tuoksuu tupakka. Sitten tervapastilli. Tiedän, että olen turvassa ja fiksujen ihmisten joukossa, mutta kehoni muistaa hajut ja kaiken pahan, mitä sain lapsuudessani ja nuoruudessani kokea. Alan jännittyä, yhteys aivojen rationaalista ajattelua edustaviin osiin katkeaa, kun tunnemuistot saavat vallan. Onneksi olen oppinut juurruttamaan itseni niin, ettei se näy ulospäin. Jollakin tietoisuuden tasolla tiedän, että olisi pyrittävä rauhalliseen paikkaan, jossa voin käydä tunnemuistot turvallisesti läpi. Vain ihmisen, johon luotan, seurassa kaikki pidäkkeet voivat murtua, ja kehomuistini ottaa vallan.

Rebekka selvityti hyväksikäytöstä

Seksuaalinen hyväksikäyttö hajotti tunne-elämän

Minua käytettiin vuosia seksuaalisesti hyväksi. Perheessämme oli pahoja ongelmia, ja minun täytyi olla vahva. Niinpä lokeroin tunteeni ja opin tarvittaessa irtaantumaan itsestäni. Koulu ja kilpavoimistelu pitivät minut toimintakykyisenä. Ne olivat paikkoja, missä kaikki oli hyvin. Mieleeni muodostui lokerot eri paikoille ja tilanteille: aika ajoin elin erilaisissa todellisuuksissa, ja minuuteni koostui irrallisista tunne- ja ajatuskokonaisuuksista. Siksi minun on ollut vaikeaa hahmottaa ja erityisesti käsitellä kokemuksiani ja elämääni kokonaisuutena ja ajallisena jatkumona.

Kirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan ja muutin pois lapsuudenkodistani. Seksuaalinen hyväksikäyttö loppui ja minä lokeroin asian syvälle. Kuvittelin voivani unohtaa ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hetken se onnistuikin.

Kun tytär syntyi, trauma purkautui

Kun tyttäreni syntyi 17 vuotta sitten, näin hänessä pienen haavoittuvan tytön, jollainen olin itsekin ollut. Käsittelemätön traumani alkoi purkaantua. Saatoin muistoja pintaan nostavissa tilanteissa vajota lapsen tasolle. Ihmisten lähelläni on ymmärrettävä tätä persoonani pirstaleisuutta.

Kun on kokenut seksuaalista väkivaltaa ja traumatisoitunut, varsinkin puolison on oltava empaattinen ja herkkä aistimaan toisen mielentiloja. Tarvitsen välillä etäisyyttä, välillä läheisyyttä, kun trauman jäljet purkaantuvat. Toisinaan taas mikään ei tunnu missään.

Olen aina pitänyt huolta itsestäni, mutta nyt olen vuosia opetellut olemaan heikko, ottamaan apua vastaan. Se on vaatinut henkistä kasvamista.

Keho muistaa senkin, mitä mieli pyrkii pyyhkimään pois. Halusin itsepuolustuskurssille, jotta osaisin puolustaa itseäni. Kun harjoittelimme, pari otti kiinni ranteestani, kehoni lamaantui ja paniikki täytti mieleni! Onneksi ystäväni tiesi taustani ja vei minut pois.

Traumaterapia – mielen ja kehon hoitoa

Näin paikallislehdessä ilmoituksen vertaisryhmästä. Vetäjä, psykoterapeutti ohjasi minut yksilöterapiaan. Ratkaisukeskeinen terapia ei toiminut. Vahvuuteni on aina ollut järkeistäminen ja arjessa selviytyminen. Minun piti palata haavoitetun lapsen tasolle, jotta pystyin käsittelemään kokemuksiani.

Nyt käyn psykoterapeutilla, jonka kanssa teemme myös kehollista traumaterapiaa. Traumaa emme lähestyneet kehon kautta ennen kuin sanat, ymmärrys ja tunteitten kestokykyni olivat tarpeeksi vahvat. Mielen ja kehon yhtäaikainen hoitaminen perustuu tunnetilaan liittyvään muistamiseen. Traumat tallentuvat muistin ei-kielelliselle puolelle. Terapeutti luo yhteyksiä tunteisiini, jotta voin käsitellä niitä turvallisessa yhteydessä hänen kanssaan.

Minulla on ollut terapioiden välissä taukoa. Trauman kokenut ei välttämättä kaipaa koko ajan terapiaa, vaan tauko voi tehdä hyvää. Taloudellisestikin terapioita olisi järkevää tukea ja tarkastella yksilöllisesti, ja ehdottomasti saattaa ne loppuun. Vuosirajoituksen vuoksi kesken jäävä terapia voi aiheuttaa lisätrauman, josta toipuu hitaasti.

Kehohoito vähentää ahdistusta

Opiskelin fysioterapeutiksi, jossa yhdistyi itsestä ja kehosta huolehtimisen tukeminen ja ihmisten parissa toimiminen. Erikoistuin lasten varhaisen vuorovaikutuksen kehitykseen. Nämä tiedot ovat auttaneet myös itseäni. Kehohoidot alentavat autonomisen hermoston ylivireystilaa ja vähentävät ahdistusta. Se avaa mahdollisuuksia ymmärrykselle, sillä ylivireänä ei kykene ajattelemaan järkevästi.

Hoidossa voidaan korostaa myös tasoittavaa hengittämistä. Minulla se ei toiminut vaan pahensi oloani, sillä rentoutuminen ja hengitykseen keskittyminen liittyvät traumaani. Minua rauhoittaa tasainen rytmikäs liikkuminen, siksi harrastan tanssia, sirkusta ja lenkkeilyä.

Annan tämän haastattelun esimerkkinä siitä, että hyvin vaikeistakin traumoista voi selvitä, käydä töissä ja perustaa perheen. Vaikea-asteisesta rakenteellisesta dissosiaatiohäiriöstä huolimatta elän normaalia elämää.”

Lähteet ja lisätiedot: Introspekt.fi/ Traumojen vaikutus kehoon ja kehon hoito osana terapiaa,  Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry

Lue lisää: Uupunutkin tarvitsee terapiaa

Artikeli on julkaistu Kotilieden numerossa 8/18