Ennen miehet itkivät vuolaasti yhdessä – miksi kyyneleistä tuli häpeällisiä?
Nykymiehen itku nousee otsikoihin, mutta entisaikoina kyynelehtiminen oli arkista. Miehet esimerkiksi vahvistivat ystävyyttään itkemällä yhdessä. Ja kun Ruotsi-Suomen asioita hoidettiin valtiopäivillä, sali täyttyi voihkeesta.
Voitko kuvitella maailmaa, jossa aikuiset miehet itkevät avoimesti kädet toistensa harteilla katsoessaan traagista näytelmää? Ja kokevat jälkeenpäin kyyneleensä arvostettavana merkkinä ystävyydestään?
Tämä oli todellisuutta alle kolmesataa vuotta sitten. Vaikka järjen arvostaminen on syvällä länsimaisessa kulttuurissa, tunteita ei ole aina suinkaan nähty järjen vastakohtana.
Teatterin lisäksi menneisyydessä oli ylevää itkeä myös esimerkiksi kirkossa – myös miesten.
Miksi kyyneleistä tuli myöhemmin häpeällisiä?
Itku vai itsekontrolli?
Antiikin kreikkalaisten Odysseia-eepoksessa sekä mies- että naishahmot itkevät muistellessaan menneitä yhdessä. Heihin kuuluu myös päähenkilö Odysseus, joka purskahtaa itkuun kuullessaan runonlaulajan laulavan hänen taisteluistaan: Lauloi laulaja noit’ ikikuulu, mut oiva Odysseus / heltyi itkemähän, vesikarpalot poskia kastoi.
Myös antiikin tragediat – samoin kuin nykyajan elokuvat – perustuivat voimakkaiden tunteiden herättämiseen yleisössä. Filosofi Aristoteles puhui tragedioiden yhteydessä pelosta ja säälistä ja piti noiden tunteiden kokemista turvallisesti näytelmien kautta puhdistavana (katharsis). Olennainen osa tuota puhdistautumisprosessia olivat kyyneleet.
Haluatko lukea tilaajille tarkoitettuja artikkeleita?
Yhdellä tilauksella saat käyttöösi Kotiliesi digi -palvelun ja ainutlaatuisia sisältöjä neljästä inspiroivasta aikakauslehtibrändistä: Kotiliesi, Deko, Maalla ja Kotiliesi Käsityö. Hintaan sisältyy myös Kotilieden näköislehti.
Jos olet jo tilaaja, kirjaudu sisään tästä .
Tiesithän, että Kotilieden jatkuva tilaus sisältää myös Kotiliesi digi -palvelun lukuoikeuden.