Nostalgia Tilaajille

Ennen vanhaan suruhunnun takana sai itkeä – miksi suruasusteet katosivat käytöstä?

Saatat yhä muistaa suruhunnut, surupuvut ja surunapit, vaikka ne hävisivät arjestamme jo vuosikymmeniä sitten. Niillä oli tarkoituksensa, jota moni jäi kaipaamaan.  

Kerrostalon asfalttipiha kaikui lapsenäänistämme, kun hypimme narua. Yhtäkkiä pihan poikki käveli naapurin täti mustissa vaatteissa, vaikka oli kesähelle. Hyppynarun veivaus taukosi, ja me vaikenimme. Tädillä oli päässään jotain, joka suorastaan pelotti. Hänellä oli hattu, johon oli kiinnitetty musta huntu. Se peitti tädin kasvot niin, että tuntui kuin täti itse olisi ollut toisaalla.

Me pikkutyöt emme olleet aiemmin nähneet sellaista, mutta vaistomaisesti ymmärsimme, että ohitsemme kulki juuri joku, jota piti kunnioittaa olemalla hillitty. Silloin, 1970-luvun Helsingissä, lesket eivät juuri enää pukeutuneet suruhuntuihin.

Monella Kotilieden lukijapaneelin jäsenellä on vastaavia lapsuudenkokemuksia.

”Muistan hyvin sen tunnelman, joka suruhuntuihin liittyi 1960-luvun alussa. Se oli harras ja kunnioittava ja samalla jotenkin salaperäinen. Muistan jopa ajatelleeni, että haluaisin itsekin käyttää joskus sellaista. Toki yli kymmenvuo­tiaana ymmärsin, mitä sen käyttö piti sisällään, mutta silti.”

Nykyisin surun ilmaiseminen erilaisilla asusteilla on lähes täysin kadonnut rituaali.

Haluatko lukea tilaajille tarkoitettuja artikkeleita?

Yhdellä tilauksella saat käyttöösi Kotiliesi digi -palvelun ja ainutlaatuisia sisältöjä neljästä inspiroivasta aikakauslehtibrändistä: Kotiliesi, Deko, Maalla ja Kotiliesi Käsityö. Hintaan sisältyy myös Kotilieden näköislehti.

Jos olet jo tilaaja, .

Tiesithän, että Kotilieden jatkuva tilaus sisältää myös Kotiliesi digi -palvelun lukuoikeuden.