Muistatko vielä, kun pirtissä istuttiin korva kiinni radiossa?
Tuleeko radiosta tällaistakin, kysyi kaupallisten radioasemien maailmassa varttunut tytär kuultuaan ensi kertaa Yleisradion puheohjelmaa. Äiti ryhtyi muistelemaan 1960-luvun radio-ohjelmia.
Keittiön nurkassa oli jääkaappi, ja jääkaapin yläpuolella seinään kiinnitetty radiohylly. Kapea hylly oli juuri sopiva modernille transistoriradiolle. Sen edeltäjä, isokokoinen ja kömpelö putkiradio, oli kannettu vinttiin.
Maalaistalossa tapana oli, että radio napsautettiin päälle aamulla ensimmäiseksi ja suljettiin vasta iltamyöhään. 1960–70-lukujen Suomessa radiokanavia oli kaksi: vakavamielinen Yleisradio ja Rinnakkaisohjelma, jossa soitettiin asiaohjelmien lisäksi Sävelradion iloisia iskelmiä.
Radio sekä valisti, tiedotti että viihdytti. Radio-ohjelmien kautta pikkutyttökin pääsi tutustumaan eksoottisiin paikkoihin ja jännittäviin ihmisiin, oppi vieraiden kielten tarkkaa ääntämystä ja tuli tietoiseksi Kennedyistä, kuulennoista sekä Biafran sodasta ja nälänhädästä.
