Helena Ahti-Hallberg

Helena Ahti-Hallberg ei kärsi tyhjän pesän syndroomasta: ”Tämä elämänvaihe on ihana”

Kun Helena Ahti-Hallbergin kuopus muutti pois kotoa, äiti itki koko illan. Sitä seurasi ajatus vapaudesta. Parasta uudessa elämän­vaiheessa on se, että harteilta karisi syyllisyyden taakka.

Teksti Anneli Juutilainen

Kuvat Paula Kukkonen

Viimeinen muuttolaatikko on vihdoin pakattu. Tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin kuopus Emil tarttuu siihen rivakasti vanhassa huoneessaan, perheen hirsitalon yläkerrassa. Poika kantaa laatikon alas lapsuudenkotinsa rappusia, avaa oven ja sulkee sen perässään.

Siihen asti Helena on pidätellyt tunteitaan, jotta poika ei näkisi, miten koville tämän muutto äidille ottaa. Mutta sitten vyöryvät kyyneleet. Helena itkee koko illan.

”Viimeisten tavaroiden pois vieminen herätti minut siihen, että nyt se on tapahtunut: lapset ovat lentäneet pesästä”, Helena sanoo nyt, vuosi Emilin muuton jälkeen.

25.05.2020

X