Ystävät muka sattumalta

Susanna Kuparinen ja Samuli Putro tutustuivat hetkellä, jolloin kumpikaan ei ollut vahvimmillaan. Toisistaan he löysivät ihmisen, jolle voi kertoa esille tulon kauhusta, tonnikalapurkkien loppumisesta ja paniikista lastenvaunujen ohjaksissa.

Teksti Iina Alanko

Kuvat Sampo Korhonen

Parikymppisten Susanna Kuparisen ja Samuli Putron tiet ristesivät ensimmäisen kerran 1990-luvun puolessavälissä, kun molemmat asuivat nuorisojärjestö Oranssin valtaamissa taloissa eri puolilla Helsinkiä ja tarvitsivat yhteiskunnan tukea elämiseensä. Samuli haaveili muusikon urasta ja Zen Café -bändinsä menestyksestä. Susanna oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja etsi vielä omaa suuntaansa.

Ystäviä heistä tuli keväällä 2011, kun molemmat alkoivat käydä kahvila Kapusiinissa Helsingin Intiankadulla. Susannasta oli tullut toimittaja, kohuttu ja kiitetty teatteri­ohjaaja ja dokumenttiteatterin lipunkantaja, Samulista pop-kunkku ja arvostettu biisintekijä, joka bändiajat olivat jo takana ja sooloura alussa.

Kahvilassa tapasivat kuitenkin myös pahan burnoutin kokenut nainen ja rankahkon juomisen jälkeen uudenlaista elämäntapaa opetteleva mies – kaksi perheetöntä taiteilijaa elämänsä taitekohdassa. Pöytä oli sillä tapaa puhdas, että Susanna ei ollut kuunnellut Samulin musiikkia eikä Samuli nähnyt Susannan näytelmiä.

18.01.2022

X