Kohta olen poissa

Tanja Jänicke ei pelkää lähestyvää kuolemaa, mutta sitä hän pelkää, että kuolee väärin lääkittynä ja sekavana ymmärtämättömissä käsissä. Sekin pelottaa, pärjääkö hänen poikansa varmasti ilman äitiä.

Teksti Sanna Puhto

Kuvat Kristiina Kurronen (myös videot)

Syöpäleikkauksesta oli kulunut viisi päivää, kun Tanja Jänicke, 52 pakotti ylilääkärin kertomaan koko totuuden tilanteestaan. Oli helmikuu 2020.

Oletko varma, että haluat tietää, ylilääkäri kysyi. Kyllä, Tanja halusi, hän oli varma. Hänellä oli syy, jonka takia oli pakko saada tietää: poika, 18-vuotias, vasta aikuisuuden kynnyksellä.

Ylilääkäri oli juuri niin suorasanainen kuin Tanja toivoi. Hän kertoi, ­että umpilisäkkeen syöpä oli levittänyt etäpesäkkeitä laajalle vatsaonteloon. Kasvainmassa oli sen verran pahasti kiinnittynyt suolistoon, että siitä saatiin leikkauksessa pois vain murto-osa. Loppujen poistaminen olisi voinut koitua kuolemaksi.

16.10.2020

X