Muisti hiipuu mutta halu pysyy – terapeutti neuvoo, miten suhtautua muistisairaan seksuaalisuuteen 

Miten muistisairaan seksuaalisuus pitäisi ottaa huomioon, kun sairaus etenee? Seksuaaliterapeutti Anne Hievanen huomasi, että vaikka isän sairaus eteni, vietti oli yhä vahva.

Teksti Jenna Parmala

Kuvat Suvi Ruotsi, Sara Pihlaja, Istockphoto

Komea herrasmies meni tanssilattialla pokkaamaan yhtä naisista: tuletko tanssimaan kanssani? Harva arvasi, että tyylikäs kavaljeeri sairasti pitkälle edennyttä muistisairautta.

Mies oli viettämässä joulua hotellissa tyttärensä Anne Hievasen kanssa. Ennen tansseja Anne oli vienyt isän parturiin, missä tämän hiukset oli leikattu ja värjätty, kulmat ja parta siistitty ja poskille laitettu partavettä. Isä istui parturissa kuin kuningas, selvästi nauttien.

Tansseja varten hän oli pukeutunut parhaimpiinsa eli tummaan pukuun, joka oli viimeistelty värikkäällä taskuliinalla. Isä oli aina ollut tarkka tyylistä ja ulkonäöstä. Siksi Anne piti huoliteltua olemusta edelleen tärkeänä, vaikka muistisairaus oli jo vienyt isän hoivakotiin.

Parketilla isä muisti tanssiaskeleet hyvin, mutta ei aina tiennyt, kenen kanssa oli tansseihin tullut. Hän vinkkasi silmää omalle tyttärelleen samalla tavoin kuin kenelle tahansa viehättävälle naiselle.

Jos ajoin autoa ja isä laski kätensä polvelleni, olisin ennen kavahtanut. Nyt ymmärsin, mistä oli kyse.

Anne oli sinut isänsä käytöksen kanssa. Hän oli aloittanut seksuaaliterapeutin koulutuksen samoihin aikoihin isän muistisairauden toteamisen kanssa. Koulutus auttoi ymmärtämään isän ajoittain muuttunutta käytöstä.

”Jos isä esimerkiksi laski autoa ajaes­sani kätensä polvelleni, olisin ennen kavahtanut. Nyt ymmärsin, mistä oli kyse. Ja ennen kaikkea olin sinut itseni ja oman seksuaalisuuteni kanssa”, Anne sanoo.

Lue myös: Tuskastuttaako muistisairaan käytös? Opit sietämään sitä validaation avulla

Muistisairaan kaipuu läheisyyteen kasvaa.
Muistisairaan kaipuu läheisyyteen kasvaa.

Aluksi seksi voi lisääntyä

Muistisairaus ei pyyhi pois seksuaalisuutta, sillä ihminen on seksuaalinen syntymästä hautaan saakka. Osalla muistisairaista käyttäytyminen saattaa muuttua, ja sopivaisuuden rajojakin koetellaan.

Näistä asioista seksuaaliterapeutti Anne Hievanen on kertonut koulutuksissaan monille omaishoitajille ja terveydenhoidon ammattilaisille. Hän on erikoistunut muistisairauteen ja seksuaalisuuteen.

Sairauden alkuvuosina osalla pariskunnista seksielämä voi kokea yllättävän muutoksen. Unohtuneesta yhdynnästä voi tulla yhtäkkiä joka päivän ja illankin ohjelmanumero, kun muistisairaan kaipuu läheisyyteen kasvaa. Voimakkaat ja turvalliset hyvänolon tunteet tuovat tuolloin elämään kaivattua levollisuutta.

Yhdynnän sijaan kyse on usein läheisyyden ja hellyyden tarpeesta, joka voi olla muuttuneessa tilanteessa tärkeää myös terveelle puolisolle.

”Omainen saattaa kuitenkin joutua pitämään tiukasti omista rajoistaan kiinni. Muistisairas ei aina muista, että seksiä on juuri harrastettu, ja tuntee aina vain lisää halua. Seksiä saatetaan myös ehdottaa omituisiin aikoihin, vaikka keskellä yötä. Tämä saattaa olla omaishoitajalle todella raskasta.”, Anne sanoo.

Usein pariskuntien seksielämä päättyy, kun muistisairaalle tulee ongelmia hygienian tai esimerkiksi pidätys­kyvyn kanssa. Muistisairas saattaa kuitenkin edelleen ilmaista seksuaalisuuttaan puhumalla seksistä ja koskettelemalla itseään tai muita ihmisiä sopimattomasti.

Lue myös: ”Yhtäkkiä päästäni katosi kaikki” – Alzheimeriin sairastunut kertoo, miltä se tuntuu

Opiskellessaan seksuaaliterapeutiksi Anne osallistui myös puutarha-alan koulutukseen. ”Luonnon seksuaalisuuden ymmärtäminen avasi silmäni näkemään, miten normaalista asiasta on kysymys.”
Opiskellessaan seksuaaliterapeutiksi Anne osallistui myös puutarha-alan koulutukseen. ”Luonnon seksuaalisuuden ymmärtäminen avasi silmäni näkemään, miten normaalista asiasta on kysymys.”

Vaikeissa tilanteissa seksuaaliterapeutin koulutus suojasi Annea

Anne ei ollut koskaan puhunut seksistä isänsä kanssa. Mutta kun hän kertoi opiskelevansa seksuaaliterapeutiksi, se hymyilytti isää tavalla, josta ­Anne arvasi isän tietävän, mistä oli kyse.

Kun isä ei enää tunnistanut tytärtään, Anne joutui tutustumaan isässään aivan uuteen puoleen.

”Hätkähdin, kun peittelin isän nukkumaan, ja hän alkoi sormellaan kutsua minua kanssaan peiton alle.”

Vaikeissa tilanteissa seksuaaliterapeutin koulutus auttoi. Uusi tieto ja ammatillisuus muodostivat suojan, jonka läpi isän haastava käytös ei päässyt.

”Ahdistus muuttui ymmärtäväksi hymyksi, ja isän ja tyttären välit pysyivät hyvinä. Tässä auttoi erityisesti tieto siitä, että seksuaalisuus liittyy lähes kaikkeen elämässä. Se ei ole paha tai vaarallinen asia, jota pitäisi kavahtaa”, Anne sanoo.

Lue myös: Kuulutko muistisairauksien riskiryhmään? Nämä tekijät lisäävät sairastumisen vaaraa

Mieti, mikä on muistisairaan hämmentävien kommenttien taustalla

Muistisairaan hoitajalle elämänkokemus ja sinuksi tuleminen oman naiseuden tai miehuuden kanssa ovat avaimia muistisairaan kanssa toimimiseen.

Koska muistisairas tulkitsee ja heijastaa voimakkaasti ympärillään ole­vien ihmisten tunteita, olisi tärkeää, että läheiset ja hoitajat hankkisivat ­tietoa seksuaalisuudesta ja kävisivät läpi siihen liittyviä omia solmujaan. Rauha ja rentous häivyttävät pelon ilmapiirin ja tuovat hyvää oloa kaikille, oli tilanne mikä tahansa.

Jos virikkeet ovat vähissä, asukkailla ei ole muuta katseltavaa kuin hoitajat.

Jos muistisairas esimerkiksi kommentoi hoivakodissa hoitajan ulkomuotoa, kampausta tai hameen pituutta ja hoitaja kokee ahdistavia tunteita, Anne neuvoo hoitajaa pohtimaan, miksi muistisairas haluaa esittää kommenttinsa.

”Jos virikkeet ovat vähissä, asukkailla ei ole muuta katseltavaa kuin hoitajat.”

Seksuaalisuuden ilmaisullekaan ei ehkä ole keinoja. Hoivakodin ­pehmeät housut tai yöpuku päällä on melko mahdoton olla seksuaalinen nainen tai mies. Ja sen kyllä ymmärtää muistisairaskin.

Annen kokemuksen mukaan mieluinen pukeutuminen, laittautuminen, mukava musiikki ja tanssiminen tuovat muistisairaiden päivään iloa ja sisältöä, joka voi vähentää myös hoitajiin kohdistuvaa ahdistelua.

Lue myös: Aikuisen tyttären hätä: ”Muistisairaus teki äidistäni tissuttelijan” – lue asiantuntijan neuvot

Hoivakotiin muutto on muistisairaalle iso muutos.
Hoivakotiin muutto on muistisairaalle iso muutos.

Auto rassattavaksi hoivakodin pihalle

Harva tulee ajatelleeksi, miten monenlaiset tilanteet tukevat seksuaalisuutta. Annen mielestä on tärkeää, että naisten kynsiä lakataan, hiuksia kiharretaan ja miehiltä ajetaan parta.

”Hyvää oloa voi lisätä pienillä teoilla. Hoivakotiin tulevan parturin sijaan hyväkuntoisille asukkaille voisi tilata ajan parturi-kampaamosta, jolloin nautinto olisi omaa luokkaansa.”

Miehuuden tukemiseen Anne toivoo uusia eväitä. Hoivakodin pihalle voisi tuoda vaikka vanhoja autoja rassattavaksi. Vaikka peli ei liikkuisi mihinkään, konepellin alle kurkistaminen ja ratin taakse istuminen voi nostaa muistisairaan miehen tunteita.

”Moni mies ja ehkä nainenkin voisi saada tällaisesta kokemuksesta ison ryöpyn energiaa.”

Anne toivoo, että aistien iloja ylipäätään mietittäisiin enemmän. Hyvät tuoksut, värit ja maut ovat osa kehon tuntemaa nautintoa ja arkista hyvää oloa.

”Seksuaalisuuden tukeminen ei välttämättä tarkoita esimerkiksi pornoleffojen katsomista. Joskus viattoman pieni vihjaus tai kehuminen saa enemmän hyvää aikaan”, hän huomauttaa.

Muistisairas voi ihastua hoivakodissa

Hoivakotiin muutto on ­muistisairaalle iso muutos. Ehkä hellä kosketus jää saamatta, eikä kukaan ­ehdi katsoa silmiin. Pariskunnat saatetaan laittaa asumaan eri huoneisiin tai hoivakodissa toisiinsa ihastuneet pyritään erottamaan.

Jos muistisairas on naimisissa, hoitajat saattavat joutua omaisten takia hankalaan välikäteen huolehtiessaan, etteivät asukkaat ihastu toisiinsa.

Mikäli muistisairas ei edes muista olevansa naimisissa, miksi rajoittaa hänen elämäänsä?

Anne ajattelee, että etenevää muistisairautta poteva on lähtenyt viimeistään hoivakotiin mennessään polulle, jolta ei enää palata. Jos terve puoliso ymmärtää molempien edun, hän voi aloittaa surutyön jo tuossa vaiheessa ja suoda vapautta niin sairastuneelle kuin itselleenkin.

”Mikäli muistisairas ei edes muista olevansa naimisissa, miksi rajoittaa hänen elämäänsä? Samalla terve puolisokin saisi vapauden katsella elämää ympärillään”, Anne ehdottaa.

Kerran Annen (oik.) ­kouluttamat hoitajat kokeilivat, mitä tapahtuu, kun erotiikkaliikkeen mainoslehti jätetään hoivakodin pöydälle. ”Asukkaat lukivat sitä päivän lehden välissä ja vilkuilivat ympärilleen mukava virne kasvoillaan”, Anne kertoo. Vierellä muistisairaita hoitava Hannele Salmi.

Hoitajan pitää asettaa omat rajansa

Sastamalassa sijaitsevan hoivakoti Tupahoivan lähihoitaja Hannele Salmi tietää, mistä Anne Hievanen puhuu. Hannele on työskennellyt 14 vuotta muistisairaiden hoitajana.

”Tässä työssä näkee, että seksuaalisuus on osa ihmistä elämän viimeisiin hetkiin saakka. Ihastumisia hoivakodissa tapahtuu silloin tällöin. Mutta ­kyse ei ole niinkään seksistä kuin halusta olla toista lähellä ja koskettaa”, hän kertoo.

Hannele on käynyt muistihoitajille suunnatun koulutuksen seksuaalisuuden huomioimisesta hoitotyössä. Koulutuksessa hän ymmärsi, että hoitajan omat rajat vaikuttavat paljon siihen, miten asukas käyttäytyy.

Siksi Hannele teroittaa aina uusille hoitajille, että omat rajat pitää asettaa, jotta asukas voi kunnioittaa niitä.

”Itse en koe, että asukkaan halaaminen tai syliin ottaminen on minulta pois, olen sillä tavalla vahvoilla ja sinut itseni kanssa. Mutta toisille ihmisille yllättävä kosketetuksi tuleminen voi tuntua vaikealta kestää.”

Vaikka asukkaat ovat muistisairaita, he ovat ensisijaisesti ihmisiä. Kun hävyttömyyksiä puhuvalle asukkaalle sanoo selkeästi, että minulle tulee puheistasi paha olo, suurin osa katuu ja pyytää anteeksi. Silloin voidaan puhua yhdessä sallituista rajoista.

Anne Hievasen mielestä muistisairaan elämä on kapeneva mutta kaunis polku. 
Anne Hievasen mielestä muistisairaan elämä on kapeneva mutta kaunis polku. ”Meidän on hoitajina mahdollista tehdä muistisairaan elämästä hyvää. Ihminen voi puhjeta kukkaan vielä elämän viimeisillä hetkillä.”

Seksuaalisuus ei ole pelkkää ahdistelua

Seksuaaliterapeutti Anne ­Hievasta harmittaa, että muistisairaiden seksuaa­lisuutta ei juuri huomioida hoivakodeissa. Tilanne on toki ymmärrettävä, kun ottaa huomioon hoitajatilanteen ja vähäisen seksuaalikoulutuksen. Ensimmäinen lääkäreille tarkoitettu seksuaalilääketieteen oppikirjakin valmistui vasta tänä syksynä.

Muistisairaita hoitavan Hannelen mielestä lähihoitajien koulutuksessa seksuaalisuus huomioidaan väärällä tavalla. Hän toivoo, että puhuttaisiin muustakin kuin vain seksuaalisesta ahdistelusta.

”Seksuaalisuushan on positiivinen kokonaisuus, joka näkyy asukkaiden halussa laittautua, pukeutua kauniisti, helliä muita ihmisiä ja tulla lähelle”, hän sanoo.

Tulevaisuudessa hoitajien pitäisi Hannelen mielestä varautua paremmin sateenkaarikansan vanhenemiseen. Myös heidän tarpeensa pitäisi osata huomioida hoivakodeissa.

Tärkeäitä muistoja ei pidä siivota pois

Anne Hievasen isä kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 2014. Hän oli jo heikko ja muissa maailmoissa, kun Anne laittoi soimaan Reijo Taipaletta. Musiikki sai isän reagoimaan: hän avasi silmänsä ja kohottautui vuoteella.

Niin tärkeitä ovat muistot ajoilta, jolloin elämässä oli vielä menoa, sutinaa ja säpinää. Ja muistot, ne antavat elinvoimaa.

Niiden merkitystä ei pitäisi siivota pois kenenkään elämästä, ei edes loppumetreillä.

Lue myös Seura.fi: Miten toimia, kun muistisairas puoliso muuttuu aggressiiviseksi ja jopa väkivaltaiseksi? Kokosimme ohjeita omaisille

Puoliso muuttui teiniksi

63-vuotias nainen kertoo:

Mieheni sai Alzheimer-diagnoosin 2010-luvun alussa. Saimme vielä kahdeksan hyvää yhteistä vuotta yhdessä, mutta vuonna 2018 miehen tila huononi. Hänelle tuli hahmottamisen vaikeuksia, ja hän joutui luopumaan ajokortistaan.

Myös seksielämämme muuttui. Miehestä tuli ­ajoittain mustasukkainen. Vaikka hän unohti muut asiat, hän muisti sitkeästi harhan siitä, että minä olisin ollut saunomassa vieraiden miesten kanssa. Hän oli joskus mustasukkainen myös naapurin miehestä.

Huomasin pian, ettei asiasta kannattanut kinastella. Helpompaa oli harhauttaa miestä esimerkiksi lenkille koiran kanssa.

Kun mustasukkainen vaihe päättyi, miehen seksihalut kasvoivat merkittävästi. Muutaman kuukauden ajan tuntui kuin olisin elänyt teinipojan kanssa. Teimme kompromisseja ja keksimme keinoja tyydyttää seksin nälkä. Selvisimme, vaikka joskus teki tiukkaa. Onneksi olemme aina voineet nauraa yhdessä ja keskustella kaikesta.

Puoli vuotta sitten sairaus eteni jälleen ja miehen hahmotushäiriöt pahenivat. Hän saattoi kosketella itseään sängyssä ja sanoa minulle toiseen huoneeseen, että jatka toki koskettelua. Hän ei enää erottanut, oliko käsi hänen omansa vai minun, mikä tuntui todella merkilliseltä.

Kotona asumisen loppuvaiheessa mies katosi lapsuuden maailmaan eikä aina tunnistanut minua. Silloin hänelle oli tärkeää vain saada nukkua vierekkäin. Muuten kosketus oikeastaan katosi suhteestamme, eikä hän enää tehnyt aloitteita edes halaamiseen.

Nyt mies asuu hoivakodissa. Siellä vierailun paras hetki on, kun hän ohikiitävän tovin katsoo minua veitikkamaisesti ja hymyilee. Uskon, että hän tuntee silloin läheisyytemme.

Olen onnellinen, että hän saa edelleen olla miehekäs, hoivakodin tytöt pitävät siitä hienosti huolen. Vaikka hän on muissa maailmoissa, tunnen hänen arvostavan sitä, että hän saa esimerkiksi ulos päähänsä tutun lierihatun ja siistit ulkoiluvaatteet.

Isästä on tullut hellempi

61-vuotias nainen kertoo:

Emme isän kanssa koskaan puhuneet seksistä tai seksuaalisuudesta. Ylipäätään olin enemmän yhteydessä äitiini kuin isään. Äiti kuoli vuonna 2009, ja isä sai Alzheimer-diagnoosin viitisen vuotta myöhemmin. Isä asui vielä kaksi vuotta kotona ja muutti sitten hoivakotiin.

Ennen sairastumista isä oli melko temperamenttinen. Muistisairaus on tehnyt hänestä hellemmän. Isä halaa mielellään naisia ja moiskauttelee minullekin paljon suudelmia poskille. Isä on myös alkanut kehua naisia ympärillään, ja joskus totean naureskellen, että hänestä on tullut suorastaan lipevä.

Olen kiitollinen siitä, että isä tunnistaa minut edelleen, eikä isän lähestyminen tunnu millään tapaa seksuaaliselta. Minä olen hänen tyttärensä, ja hän kyllä tietää sen.

Oman vanhemman seksuaalisuuden pohtiminen tuntuu minusta lähinnä vaikealta, se ei jotenkin kuulu lapsille. Olen silti ollut onnellinen huomatessani, että myös isä vetää omat rajansa. Hoivakodissa eräs nainen on hyvin ihastunut isään ja pyrkii usein lähestymään ja koskettamaan häntä. Isä sietää käytöstä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta pyrkii sitten pois tilanteesta.

Hoitajat ovat nähneet vaivaa sen eteen, että isä ei tuntuisi oloaan ihastuksen kohteena ahdistuneeksi. Tarvittaessa isän huoneen ovi pannaan hänen toiveestaan lukkoon, jotta hän voi olla kaipaamassaan rauhassa ja kuunnella vaikka mielimusiikkiaan.

En vielä vuosikymmen sitten olisi voinut kuvitella, että minulla olisi isäni kanssa näin läheinen ja lämmin suhde. Koska näen, miten valtavan tärkeitä läheisyys ja kosketus ovat hänelle, saatan hoivakodissa vieraillessani käydä pitkäkseni isän viereen sänkyyn ja silitellä häntä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 2/2021.

22.01.2021

X