Terapiapuhe on valunut joka paikkaan ja se on huono asia – työtön Ville kokee tämän nahoissaan

Terapiassa käytetty kieli ja psykologiset selitysmallit ohjaavat hakemaan ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin yksilön kautta, sanoo professori Kristiina Brunila. 

Teksti Sanna Puhto

Kuvat Suvi Ruotsi

Istumme nepalilaisessa ravintolassa curryt edessämme, kun teen Villelle ehdotuksen: ”Ajatellaan, että on tapahtunut ihme ja mikä tahansa on mahdollista. Kuvaile yksi päivä tästä unelmiesi elämästä. Aloita siitä hetkestä, kun heräät aamulla.”

Ehdotus kuuluu ratkaisukeskeisen terapian työkalupakkiin, ja sen nimi on ihmekysymys. Ville katsoo minua kummissaan. Hänen mielestään se on ihme kysymys.

”En minä tuollaiseen osaa vastata”, hän sanoo.

06.01.2022

X