Veera, Anneli ja Marja kaipaavat kipeästi rakkautta – tältä tuntuu elää yksin

Sinkkuna on ikävä arjen jakamista, ystävyyttä, läheisyyttä ja hyvää seksiä. Kolme naista kertoo, millaista on elää yksin vaikkei haluaisi.

Teksti Essi Salonen

Kuvat Johanna Luoma-Tuominen

Kaksi vuotta sitten Veera katsoi kadulla vanhoja mummoja, jotka kulkivat asioillaan yksin, pienin askelin. Hän näki heissä itsensä ja ajatteli: ­tämä on naisen elämäni loppu.

53-vuotias Veera tunsi itsensä rumaksi ja huonoksi. Sellaiseksi, jota kukaan mies ei enää ikinä haluaisi. Hänet oli jätetty, eikä Veera pystynyt nukkumaan eikä syömään. Kurkussa oli palan tunne, palelsi ja tärisytti. Vaikka hän puhui tilanteestaan lakkaamatta ystäviensä kanssa, hän tunsi tarvetta mennä myös terapiaan.

Viisi vuotta kestänyt avoliitto oli ollut täydellinen rakkaussuhde. Ennen sitä Veera oli ollut pitkän avioliittonsa jälkeen yksin monta vuotta, ja hän oli kaivannut rinnalleen ihmistä. Mies oli eronnut hiljattain niin ikään pitkästä liitostaan.

14.08.2020

X