Raija Orasen jatkokertomus: Metsästäjän sydän, osa 3/5
Raija Orasen kirjoittaman jatkokertomuksen kolmannessa osassa kartanonherra Hjalmar Linder yrittää luoda työläisilleen hyvät oltavat, mutta nämä vaativat aina vain lisää. Hjalmar ostelee autoja ja tiluksia ja hurvittelee maailmalla, kunnes hän joutuu vastakkain pankinjohtajan kanssa.
Kun lokakuinen yleislakko syksyllä 1905 vapisutti Helsingin katuja, koki varatuomari, patruuna, vapaaherra Hjalmar Linder uudenlaisen, villin vapaudentunteen monen muun tavoin: se oli suurta ja yhteistä riemua, saatiin yleinen äänioikeus, sukupuolten tasa-arvo ja paljon muuta, senaatti erosi ja tuli uusi kenraalikuvernöörikin. Herranen aika! Mutta ei iloa pitkään piisannut.
”Joskus ihmettelen itsekin”, puuskahteli isä Constantin Linder, joka sentään oli ollut hyvän aikaa suomalainen ministerivaltiosihteeri Pietarissa, ”että ymmärtääkö Nikolai mitä tekee. Kun hänelle puhuu, hän tuntuu olevan kuin lasin takana, aivan toisissa maailmoissa. Hänestä ei olisi pitänyt koskaan tulla keisaria. Mikä sekasotku Venäjästä onkaan tullut!”
Henkilöitä
Hjalmar Linder, kamariherra, Mustion ja Kytäjän kartanoiden perijä, tehtaanpatruuna
Constantin Linder, Hjalmarin isä, Kytäjän kartanon omistaja, Mustion perijä, korkea virkamies
Carl Gustaf Mannerheim, nuori kadetti, myöhemmin kenraali, valkoisen armeijan ylipäällikkö, Suomen valtionhoitaja
Sophie Mannerheim, Carl Gustafin vanhempi sisar
Aurora Karamzin eli Tante Aurore, entinen Demidova, leskieverstinna, Hjalmarin kummitäti
Fridolf Linder, Hjalmarin setä, Mustion omistaja
