Rakkautta ja villasukkia, osa 2/10

Myrsky katkoo sähköt ja mykistää puhelimet. Mutta sekään ei estä kahden kaukaa tulevan tietä Maijan luo.

Teksti Kirsti Manninen

Kuvat Johanna Luoma-Tuominen

Maija:

TOTTA KAI se Millan puhelu vei taas yöunet. Vaikka tytär vakuutti, että kaikki oli hyvin, hän höpötti liian nopeasti ja kohkasi siitä uudesta vuokralaisestani, jotten kyselisi enempää hänen asioistaan. Ei auttanut muu kuin tarttua taas sukankutimeen. Viiru loikkasi naukaisten keinutuolista, kun hätistin sen paikaltani, mutta hetken päästä kissanrontti jo käpertyi jalkoihini kehräämään. Puikot kilisivät rauhoittavasti. Vaikka malli oli tuttu, piti silmukoita laskea koko ajan. Jo vuosia sitten olin oppinut, että mitä monimutkaisempi oli kuviosukan malli, sitä paremmin se piti ahdistuksen loitolla.

Aurinko oli noussut järven takaa, kun vihdoin laitoin valmiin sukkaparin porstuakaappiin ja rupesin kahvinkeittoon. Viirukin tassutteli maitokupilleen. Jätin purkinpohjalle maitotilkan kahviini ja täytin kissankupin. Radiossa oli lempeä yömusiikki vaihtunut ensimmäisiksi aamu-uutisiksi. Suomea kohti oli tulossa voimakas myrsky, joka oli aiheuttanut Keski-Euroopassa hirmuista tuhoa. Myrskyvaroitus on annettu koko maahan.

19.11.2020

X