Rakkautta ja villasukkia, osa 4/10

Susi saa vainun lampaista, Milla niiden omistajasta.  

Teksti Kirsti Manninen

Kuvat Johanna Luoma-Tuominen

Maija:

– MUISTATKOS, kun Millalle ei silloin vaihto-oppilaaksi lähtiessä kelvanneet muuta kuin mustat villasukat, sanoin Viirulle, kun palasimme peräkanaa Rantamökiltä, kissa edellä kipittäen ja minä koppaa kantaen sen kintereillä. Millalla oli siihen aikaan se kausi, että kaiken piti olla mustaa. Tukkahan tytöllä oli ollut pikimusta syntymästä saakka niin kuin anoppivainaallakin. 

Viiru ei tietenkään vastannut. Sen sijaan se Asko Jernström nousi seisomaan meidän ulkoportailta ja toivotti hyvää huomenta. Nolotti vähän. Toivottavasti mies ei kuullut minun puhuvan kissalle kuin jokin vanha höperö. Onneksi Askolla oli asiaakin.

26.11.2020

X