Nadian karun kauniissa kakkoskodissa on japanilaista henkeä – saaressa on parasta, kun meri myrskyää

Nadjan perheen kesäpaikkassa Kirkkonummen edustalla eletään kiireettömästi ja harmoniassa luonnon kanssa. 

Teksti Katri Keihäri

Kuvat Kristiina Kurronen

Kun saarta lähestyy mantereelta, katse kiinnittyy loiviin, eteläkärjen peittäviin sileisiin kallioihin. Vene kaartaa kalliokärjen taakse salmeen ja häkellyttävä kalliotontti pääsee esiin. Kallioiden harmaudella lepää lisää harmaata: kelottuneita mäntyjä, sympaattisia harmaantuneita mökkejä, harmaita kalastajaköysiä, jäkälää, kiviä.

Veneen köysi helähtää kiinni laituriin ja vastaan rientää Nadia ja hänen ­7-vuotias poikansa Lionel. Tämä on Nadian vanhempien kesäpaikka, jossa koko perhe viettää yhdessä aikaa keväästä syksyyn. Lionel kantaa käsissään simpukoita ja kiviä eikä ujostele perässä kulkevaa kuvaajaa, vaan hyppelee tottuneesti kallioilta toiselle.

Kallio on lämmin, vaikka harmaa päivä on tarjoillut auringonsäteitä harvakseltaan. Lionel katoaa välillä mäntyjen väliin ja kumartuu nostamaan jotain maasta. Hän taiteilee hetken saunaterassin sinisellä penkillä ja nauraen toistaa reittinsä, kun kuvaaja pyytää. Hänen ilonsa on tarttuvaa ja jatkuva hymy kasvoillaan hän pomppii portaita ylös alas ja lähtee seuraavaksi kapuamaan päätaloa kohti.

18.07.2021

X