Keskenmeno on miehelle yhtä syvä suru kuin naiselle: isältäkin voi kysyä, miten tämä jaksaa
Psykiatrinen sairaanhoitaja Sami-Petteri Asikainen kohtaa työssään miehiä, joille toivotun lapsen menetys on kipeä kokemus. ”Miehen surua pitäisi kuunnella enemmän.”
32-vuotias mies kertoo: Olin valtavan onnellinen, kun vaimoni raskaustesti näytti positiivista. Olimme yrittäneet lasta jo pidemmän aikaa ja viiva testitikussa teki unelmista totta. Emme aluksi paljastaneet raskausuutista kenellekään. Kun näimme pienen sikiön ultraäänessä vaimoni 12. raskausviikolla, uskalsin kertoa perheenlisäyksestä tuleville isovanhemmille ja muutamalle läheiselle ystävälle.
Ultraääntä seuraavalla viikolla vaimoni sai kovia kramppeja vatsaan. Hän soitti minulle töihin ja kertoi, että hänellä oli verenvuotoa. Hän lähti sairaalaan tarkastuttamaan tilannetta. Lähetin pitkin päivää tekstiviestejä, mutta vaimoni ei vastannut. Työpäivän jälkeen ajoin sairaalaan. Löysin vaimoni makaamasta sairaalan sängystä itkuisena ja tokkuraisena. Hän oli saanut keskenmenon ja hänen kohtunsa oli kaavittu keskenmenon jälkeen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä ei voi olla totta.”
