Terveys Tilaajille

Marjon, 53, painajaismaiset oireet paljastuivat borrelioosiksi – diagnoosi selvisi vasta reilu vuosi punkin pureman jälkeen

Marjo Pitkänen, 53, ei saanut borreliatartunnalle tyypillistä rengasmaista ihottumaa. Hän ehti ehti sairastaa borrelioosia yli vuoden ennen kuin lääkärit keksivät, mistä hänen sekalaiset, rajut oireensa kertoivat. 

”Kuusi vuotta sitten kesällä tyttäreni koira Myy oli minulla hoidossa. Teimme pitkiä kävelylenkkejä, välillä metsässä, jossa kasvoi pitkää ruohoa. Myy nukkui vieressäni sängyssä. Eräänä aamuna huomasin, että sängyssä vaelteli punkki. Noin viikko sen jälkeen oikean nilkkani sisä­syrjään ilmestyi epämääräinen, soikea, punainen ihottuma. Pituudeltaan se oli ehkä 15 senttimetriä.

Ihmettelin, mistä oli kyse, mutta en osannut huolestua kauheasti. Olin lukenut, että borreliatartunta aiheuttaa rengasmaisen ihottuman, ja sellaista minulla ei ollut. Kun ihottuma hävisi, unohdin koko asian.

Syksyllä aloin saada epämääräisiä kipuja. Sain ­jatkuvasti keuhkoputkentulehduksia, ja lisäksi lonkkiani ja olkapäitäni särki koko ajan. Niiden hoitoon sain erilaisia lääkekuu­reja. Myöhemmin sain korvatulehduksia. Kor­vani olivat aivan tukossa, ja ne piti imeä ­auki korvaimurilla.

Kärsin myös jatkuvasta väsymyk­sestä. Olin niin uupunut, että minun teki vain mieli nukkua. Uni ei kuitenkaan virkistänyt, vaan vielä yhdentoista tunnin yöunien jälkeen saatoin olla rättiväsynyt.

Myöhemmin talvella jalkani lakkasivat tottelemasta. Kun nousin ylös tuolilta tai sängystä, saattoi mennä useampi minuutti ennen kuin jalat alkoivat toimia ja pystyin kävelemään. Erityisesti töissä se tuotti hankaluuksia. Työskentelin lähihoitajana vanhustenhuollossa, jossa piti liikkua paljon.