Leskeksi jäänyt Mikko With: On hyvä, että uusi opas ohjaa läpi byrokratiaviidakon
Vaimon kuolema työnsi oululaisen 52-vuotiaan Mikko Within uusien tilanteiden eteen. Yhtäkkiä hänestä tuli perheen talouden vartija, kolmen lapsen yksinhuoltaja ja asioiden hoitaja. Pakollisten käytännön asioiden hoitamisessa surun kohtaamaa ihmistä opastaa Suomi.fissä julkaistu uusi Läheisen kuolema -verkko-opas.
Se perjantai ei unohdu koskaan. Oululainen Mikko With istui vaimonsa Tiinan kuolinvuoteen äärellä sairaalan saattohoito-osastolla. Hän oli seurannut vaimonsa kamppailua syövän kanssa jo kahdeksan vuotta. Nyt ote oli heltiämässä. Enää Tiina ei toipusi, enää hän ei palaisi kotiin. Ja niin, yhdessä yössä, ruuhkavuosiaan elävästä Mikosta tuli leski ja kolmen lapsen yksinhuoltaja.
”Jotenkin kuvaavaa on, että tein sairaalassa to do -listoja kaikesta siitä, mitä minun pitäisi hoitaa: hautajaiset, perunkirjoitukset, kummilasten syntymäpäivälahjat ja koiran trimmaukset”, Mikko muistelee.
”Muistan myös ajatelleeni, että en ymmärrä yhtään, mitä nämä sanat, kuten perunkirjoitus, edes tarkoittavat. Jos tietäisin nyt, mitä tiesin silloin, ottaisin rauhallisemmin. On hyvä, että kuolemasta puhutaan.”
Mikko on oppinut, että kaikkea ei tarvitse omaisen hoitaa. Eikä kaikkea täydy hoitaa heti – eikä arjen tarvitse olla täydellistä. Perunkirjoituskin selvisi soittamalla hautaustoimistoon: perunkirjoituksessa selvitetään kuolinpesän varat ja velat sekä perilliset ja testamentinsaajat perinnönjakoa ja verotusta varten.
Vastuuta raha-asioista
Puolison kuolemasta on kulunut nyt kuusi vuotta, mutta viimeisimpiä poismenoon liittyviä käytännön asioita Mikko hoiti vielä viikko sitten.
”Toimitin Digi- ja väestötietovirastolle monta kymmentä sivua dokumentteja lapsemme rahaliikenteestä, sillä nyt hänestä tuli täysi-ikäinen ja vastuuni hänen rahoistaan päättyi.”
Alaikäinen tytär sai perintöä ja eläkettä, joten koska isä toimi hänen edunvalvojanaan, tilinpidosta oli toimitettava selvitys Digi- ja väestötietovirastoon säännöllisesti.
”Ensimmäinen kirje Digi- ja väestötietovirastoon oli ahdistava. Muistan ajatelleeni, että pitääkö minun nyt laittaa jokaisesta Titi Nallesta merkintä kirjanpitoon ja perusteltava, että kyse on lapselle tärkeästä asiasta. Surussa sellainen tuskastutti, vaikka totta kai, kyse on lapsen edusta.”
Mikko on kirjailija, johtamisen asiantuntija ja kokenut tiedonhaun ammattilainen. Hän myöntää, että kuolemaan liittyvistä käytännön asioista oli vaikeaa löytää koottua tietoa. Häntä auttoi excel-lista.
Mikko teki listoja ja aikatauluja: lopeta tili, mene hautaustoimistoon, tilaa virkatodistus, tilaa kuolintodistus, hoida vakuutukset, hoida eläkeasiat, järjestä perunkirjoitus…
”Samaan aikaan ylisuoritin. Yritin pitää kaiken muuttumattomana. Hoidin puutarhan, lasten harrastukset ja ruuan laittamiset juuri kuten Tiina oli tehnyt, koska ajattelin, että niin täytyy tehdä. Ei tarvitse.”
Apua rauhoittumiseen, lupa toimia omalla tavalla. Sellaiset sanat Mikko haluaa välittää muille surun keskellä.
”On aivan oikein luoda omannäköinen arki.”
Normaalia elämää
Pari kuukautta kestäneen palliatiivisen hoitojakson aikana Mikko ja Tiina ehtivät käydä läpi monia käytännön asioita, kuten keskustella rahasta ja siitä, millaiset hautajaiset Tiina halusi.
”On luonnollista, että haluamme välttää kuolemasta puhumista, mutta elinaikana on hyvä keskustella esimerkiksi testamenttiin tai hoitotahtoon liittyvistä asioista, miksei hautajaistoiveistakin.”
”Kuolemasta kannattaa puhua, vaikka aihetta tekisi mieli väistellä.”
Mikon mukaan perhe eli viimeiseen asti aivan tavallista elämää. Arki ei pyörinyt kuoleman ympärillä – ja hyvä niin. Normaali arki kantoi eteenpäin.
”Keskimmäinen lapsemme lähti vaihto-oppilaaksi juuri ennen äitinsä kuolemaa. Järjestimme myös ylioppilasjuhlat aivan normaalisti. Emme laittaneet arkea tauolle vaikeassakaan tilanteessa”, Mikko sanoo.
”Oma suru vyöryi yli vasta kolme vuotta kuoleman jälkeen. Onneksi sain apua työterveyden kautta psykoterapiasta. Omaa suruaan ei pidä peittää suorittamisen alle.”
Nyt meneillään on uusi onnen vaihe. Mikko hymyilee todetessaan, että elämässä on rakkautta ja parisuhde, lapset menestyvät ja kolmas kirja on ilmestynyt. Hänen viestinsä on lohdullinen: vaikeiden vaiheiden jälkeen on sallittua antaa tilaa uusille hyville muistoille ja mahdollisuuksille – ottaa elämä taas vastaan.
