Ihmiset

Juha Vuorinen piti itseään toivottomana juoppona – nyt hän ollut 16 vuotta raittiina

Kirjailija Juha Vuorinen elää raittiina tyystin erilaista elämää kuin rillutteluvuosinaan. Hänestä rakkaus on maailman väärinkäytetyin sana.

Kirjailija Juha Vuorinen kieltäytyi kolmesti Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjasta ennen kuin suostui kirjoittamaan sen. Kieltäytymisten taustalla oli epävarmuus omista kirjoitustaidoista. Nyt hän uskoo itseensä ja ajatuksen voimaan.

Pyysimme Juhaa kertomaan, mihin hän uskoo, mitä toivoo ja mitä rakkaus on.

Mihin uskot, Juha Vuorinen? 

”Nyt 57-vuotiaana miehenä uskon itseeni. Aina näin ei ole ollut. Kun minua­ pyydettiin kirjoittamaan Juoppohullun päiväkirja -kirjasarja, kieltäydyin kolmesti, koska epäilin, etten taida sujuvaa tekstiä.

Joissain toisissa asioissa minulla­ on taas ollut epärealistisen suuret käsitykset kyvyistäni. Nykyään minulla on hyvä itsetunto, mutta en luule itsestäni liikoja.

En usko korkeampiin voimiin vaan tiedän, että sellaisia on olemassa­. Mielestäni kyseessä ei ole uskon asia. Voin käyttää niistä sanaa­ jumala tai universumi. Ihmisiä varten on olemassa kohtalo, mutta meillä on vapaus valita, miten toteutamme sitä.

Uskon myös ajatuksen voimaan. Sillä on pelottavan paljon vaikutusta­, mitä mietimme. Positiivisilla ajatuksilla vedän puoleeni hyvää­. Jos sorrun negatiivisen ajattelun kierteeseen, elämä läimäyttää minua pian­ kasvoille kuin muistuttaakseen, että korjaa kurssia.”

Lue myös: Heli Laaksonen elää miehen kanssa, joka osoittaa rakkautta erityisen ihanalla tavalla

”Ole välillä menettänyt toivoni”

”Toivon, että viisastuisin. Älykäs voi olla lapsesta lähtien, mutta viisaus on jotain sellaista, joka kasvaa elämänkokemuksen myötä.

Jos ymmärtää tehneensä virheitä, on jo viisastumisen kynnyksellä. Rillutteluvuosinani en ymmärtänyt. Kaatokännissä tehdyistä mokista on vaikea pahoitella, jos niitä ei edes muista. Elämäni on onneksi tyystin erilaista nyt, kun olen ollut kuusitoista vuotta raittiina.

Olen välillä menettänyt toivoni­. Pohjalla ollessani ajattelin, että kuolen viinaan. Pidin itseäni toivottomana juoppona, joka kulkee katastrofista­ toiseen tuottaen lähipiirille ainaisia pettymyksiä.

Hiljalleen minulle valkeni, etten voi olla juova alkoholisti, jos en tartu pulloon. Kukaan ei kaada kurkkuuni juomaa. Siitä alkoi hyvän kierre.

Näin jälkikäteen ajateltuna toivottomuudessa piehtarointi 1990-luvun alussa oli tärkeä kokemus. Opin paljon itsestäni ja voimavaroistani.”

Lue myös Anna.fi: Kun kirjailija Juha Vuorinen vielä juopotteli, hän tiesi, että suurinta rakkautta olisi päästää rakas menemään: ”Onneksi vaimo ei uskonut”

Rakkaus punnitaan vastoinkäymisissä

”Rakkaus on maailman väärinkäytetyin sana. Ihmiset puhuvat usein rakkaudesta, kun he tarkoittavat huumaa tai hullaantumista.

Olen sanonut neljälle lapselleni, jotka ovat nuoria aikuisia, että kultaseni, sinulla on ihastushuolia, ei rakkaushuolia.

Meni pitkään, ennen kuin uskalsin rakastaa aviopuolisoani Tuijaa. Pelkäsin epäonnistuvani jälleen, kun aiemmatkin suhteeni olivat päättyneet eroon.

Minulle rakkaus tarkoittaa ennen kaikkea rauhaa, toisen kunnioittamista ja anteeksiantamista. Rakkaus punnitaan vastoinkäymisissä: halutaanko niiden jälkeen jatkaa tiiminä eteenpäin?

Eräs buddhalainen opettaja sanoi kerran, että elämässä tarvitaan kahta asiaa: rakkautta ja huumorintajua. Niitä molempia olen pyrkinyt arjessani viljelemään.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 14/2024.