Terveys Tilaajille

Marjon, 53, painajaismaiset oireet paljastuivat borrelioosiksi – diagnoosi selvisi vasta reilu vuosi punkin pureman jälkeen

Marjo Pitkänen, 53, ei saanut borreliatartunnalle tyypillistä rengasmaista ihottumaa. Hän ehti ehti sairastaa borrelioosia yli vuoden ennen kuin lääkärit keksivät, mistä hänen sekalaiset, rajut oireensa kertoivat. 

”Kuusi vuotta sitten kesällä tyttäreni koira Myy oli minulla hoidossa. Teimme pitkiä kävelylenkkejä, välillä metsässä, jossa kasvoi pitkää ruohoa. Myy nukkui vieressäni sängyssä. Eräänä aamuna huomasin, että sängyssä vaelteli punkki. Noin viikko sen jälkeen oikean nilkkani sisä­syrjään ilmestyi epämääräinen, soikea, punainen ihottuma. Pituudeltaan se oli ehkä 15 senttimetriä.

Ihmettelin, mistä oli kyse, mutta en osannut huolestua kauheasti. Olin lukenut, että borreliatartunta aiheuttaa rengasmaisen ihottuman, ja sellaista minulla ei ollut. Kun ihottuma hävisi, unohdin koko asian.

Syksyllä aloin saada epämääräisiä kipuja. Sain ­jatkuvasti keuhkoputkentulehduksia, ja lisäksi lonkkiani ja olkapäitäni särki koko ajan. Niiden hoitoon sain erilaisia lääkekuu­reja. Myöhemmin sain korvatulehduksia. Kor­vani olivat aivan tukossa, ja ne piti imeä ­auki korvaimurilla.

Kärsin myös jatkuvasta väsymyk­sestä. Olin niin uupunut, että minun teki vain mieli nukkua. Uni ei kuitenkaan virkistänyt, vaan vielä yhdentoista tunnin yöunien jälkeen saatoin olla rättiväsynyt.

Myöhemmin talvella jalkani lakkasivat tottelemasta. Kun nousin ylös tuolilta tai sängystä, saattoi mennä useampi minuutti ennen kuin jalat alkoivat toimia ja pystyin kävelemään. Erityisesti töissä se tuotti hankaluuksia. Työskentelin lähihoitajana vanhustenhuollossa, jossa piti liikkua paljon.

Lue myös: Nukutko lemmikkisi kanssa? Punkki voi siirtyä eläimestä ihmiseen

Borrelioosi löydettiin vasta yli vuosi punkin pureman jälkeen

Jälkeenpäin ajateltuna onneni oli se, että vasenta rannettani alkoi särkeä. Menin lääkärille, joka kertoi, että minulla on rannekanavan oireyhtymä. Ranne leikattiin, ja kipu helpotti. Lääkäri epäili kuitenkin nivelreumaa ja lähetti minut eteenpäin reumalääkärille erilaisiin reumatutkimuksiin. Niiden selkeänä tuloksena oli, että minulla ei voi olla nivelreumaa.

Reumalääkäri oli tilanteesta ihmeissään, mutta hän keksi kysyä, olenko koskaan altistunut punkin puremalle. Vasta silloin muistin omituisen ihottumani ja kerroin sängyssä vaelta­neesta punkista. Sain lähetteen borrelioositestiin, jonka tulos osoittautui positiiviseksi.

Koska tauti oli puolentoista vuoden aikana ehtinyt ­levitä jo laajasti, lääkäri määräsi minulle vahvan lääkekuurin. Otin kuusi tablettia päivässä kolmen kuukauden ajan. Sain myös vatsansuojalääkettä, sillä ilman sitä vatsani ei olisi niin suurta lääkemäärää kestänyt.

Lääkkeet veivät pahimmat kipuni ja korvatulehdukseni. Sairaus oli kuitenkin ehtinyt niin pitkälle, että osa vaivoista myös jäi. Olin edelleen väsynyt, ja sormikivut haittasivat työntekoani. Jalkanikaan eivät alkaneet toimia kunnolla.

Minulla oli jatkuvasti vaikeuksia jaksaa töissä. Kävin monta kertaa työkykyneuvotteluissa. Ensin työaikaani laskettiin 80-prosenttiseksi ja sen jälkeen 60-prosenttiseksi. Kolme vuotta sitten väsymykseni kävi kuitenkin ylivoimaiseksi, ja päätin irtisanoutua ­töistä kokonaan. Tunsin oloni masentuneeksi ja mietin, tuleeko loppuelämäni olemaan ­yhtä vaikeaa.

Onneksi minulla oli tukenani miesystä­väni Henkka, aikuinen tyttäreni, lapsenlapseni sekä monet sukulaiset ja ystävät. Kun en olisi jaksanut tehdä yhtään mitään, ­Henkka ­patisti minua huolehtimaan itses­täni ja teke­mään pieniä kävelylenkkejä. Lisäksi hän hieroi käsiäni ja pohkeitani, kun niitä särki. ­Hänen avullaan jaksoin vaalia toivoa.

Lue myös: Mistä tunnistaa punkin levittämän borrelioosin ja puutiaisaivotulehduksen? Lue, milloin on syytä hakeutua lääkäriin

Elämänilo palasi raskaiden vuosien jälkeen

Vähitellen voimani palautuivat ja jalkani alkoivat jälleen toimia. Juuri ennen koro­naepidemian alkamista tunsin, että oloni oli parantunut tarpeeksi, jotta voisin palata takaisin työelämään. Koronan takia päätin kuitenkin ottaa aikalisän ja lepäsin pitkään äitini mökillä Pohjois-Karjalassa.

Töihin palasin viime syksynä. Nykyään teen viitenä päivänä viikossa sijaisuuksia päiväkodissa ja tykkään työstäni valta­vasti. Lasten kanssa on mukava touhuta, vaikka heidän pukemisessaan ja riisumisessaan sormet saattavat edelleen vähän kipeytyä. Raskaiden vuosien jälkeen olen vihdoin saanut elämäniloni takaisin.” 

Lue myös Anna.fi: Hanna Sumari sairastui borrelioosiin, kun punkki pääsi puremaan omalla takapihalla Espoossa – punkin aiheuttama paise muistutti hyttysenpuremaa yhdellä erotuksella

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2021.