Nostalgia

Miten tyylikästä! Katso ihastuttavat kuvat viime vuosisadan kesäpukeutumisesta

Meteorologien maalailema seksihelle tai käristyskupoli saa suomalaiset taas hikoilemaan viilennyslaitteista huolimatta. Mutta miten entisaikaan kestettiin kuumuutta?

Kun elohopea kohoaa lähemmäksi kolmeakymmentä astetta, suomalaiselle kihoaa hiki pintaan – siitäkin huolimatta, että lämmöstä on unelmoitu lumi- tai räntäsateessa tarpoessa.

Trooppisina öinä monet niksit ovat käytössä. Yksi sulloo lakanansa pakastimeen ennen nukkumaan menoa, toinen rakentaa ympärilleen kylmäkalleista barrikadin. Toimittaja Pirkko Arstila kertoi kolmisen vuotta sitten Ilta-Sanomille kuukahtavansa hellepäivinä unille koirien viilennyspatjan päälle.

Entisaikaan keinot olivat rajallisempia. Siitäkin huolimatta hellesäässä kuljettiin edustavina, usein vielä hattuun ja hansikkaisiin sonnustautuneina.

Ruskettunutta vai kalpeaa?

Nykyihminen pakkautuu kuumana kesäpäivänä bikineihin tai uimahousuihin ja valelee iholleen aurinkovoidetta. Ennen 1920-lukua­ moinen olisi kohauttanut kansaa, mutta tuolloin aurinkolomista ja tennispallon mätkimisestä Ranskan Rivieralla tuli suihkuseurapiirien tavoiteltu kesänviettotapa.

Aina ensimmäiseen maailmansotaan asti alabasterimaisen valkea iho viestitti ylemmästä yhteiskunnallisesta asemasta. Rusketus liitettiin vain pelloilla työskenteleviin maatyöläisiin. Parempi väki vetäytyi varjoon sekä suojasi kasvonsa hatulla ja ehkä myös aurinkovarjolla säilyttääkseen kalpeutensa.

Seuraavalla vuosikymmenellä tilanne tosin kääntyi päälaelleen. Silloin kalpean harmaa ihonväri paljasti konttorirottana ahertamisen, kun puolestaan pronssinruskea sävy kieli korkeista tuloista ja mahdollisuudesta viettää loma auringossa.

Jopa rannalla pukeuduttiin peittävästi

Ennen aurinkovoiteiden aikaa säteiltä suojauduttiin ennen kaikkea kankailla, jopa rannalla. Uimapuvutkin olivat sangen peittäviä lahkeineen ja hihoineen – ja nykyisiin verrattuna varsin epämukavia.

Amerikkalaisyritys DuPont patentoi elastaanin eli kauppanimeltään lykran­ vasta vuonna 1958. Sitä ennen joustavuutta piti etsiä esimerkiksi resorineuloksista, ja oli selvää, että neulos menetti napakkuutensa jo pulahduksen jälkeen.

1900-luvun alkupuoliskon rantamuotiin kuului monia asuja, joista nykyihminen ei ole kuullutkaan. Vai mitä sanot 1920-luvun naisten suosimasta rantapyjamasta?

Pää ja samalla silmät suojattiin useimmiten leveälierisellä olkihatulla, joskin maailmansotien välisenä aikana myös aurinkolasien käyttö yleistyi.

Rantamuodin eleganssia nähtiin luonnollisesti edustavimmillaan maailmalla, kuten Ranskan Biarritzissa tai Espanjan San Sebástianissa.

Myös Suomen kylpyläkaupungeissa, kuten sodan myötä rajan taakse jääneellä Terijoella tai Naantalissa ja Hangossa osattiin pukeutua tyylikkäästi. Viimeksi mainitun kesäisiin kylpylätunnelmiin sijoitettiin muuten Tauno Palon ja Ansa Ikosen ensimmäinen yhteinen elokuva, romanttinen komedia Kaikki rakastavat (1935).

Lue myös: Hurmaavat kuvat näyttävät, miten kaupunkien työläiset viettivät kesää 100 vuotta sitten

Pellavavaatteet pataan!

Helteellä on hauskempi hikoilla laiturin nokassa kuin kuumassa kaupungissa, ja se tiedettiin jo menneinä aikoina. Esimerkiksi Helsingin herrasväellä oli tapana pakata irtaimistonsa aina sohvakalustoa ja salin fiikusta myöten sekä siirtää koko lasti kesähuvilalle.

Tosin siihen aikaan retki huvilalle jäi nykyajan mökkimatkoja huomattavasti lyhyemmäksi. Esimerkiksi Kerttu Juvan 1800-luvun lopulle sijoittuvassa lastenkirjassa Kesäsaari (WSOY, 1968) perhe matkaa Helsingin Bulevardilta peräti Lauttasaareen, jonne nykyään suhauttaa keskustasta metrolla alle viidessä minuutissa. Muita suosittuja huvila-alueita olivat muun muassa Kulosaari ja Espoon saaristo.

Huvilallakin pukeuduttiin edustavasti, sillä saattoihan kylään eksyä muita silmäätekeviä. Reilun sadan vuoden takaiset hienoston kesävaatteet oli useimmiten ommeltu valkoisesta tai vaaleasta puuvillasta tai pellavasta. Molemmat materiaalit hengittävät hyvin eivätkä ime itseensä yhtä ahnaasti auringonsäteitä kuin tummat värit.

Sitä paitsi näin pyykkihuoltokin toimi jouhevammin. Kaupungista mukana seurannut kotiapulainen saattoi heittää luonnonkuituiset likapyykit kiehuvana kihisevään saunanpataan puhdistumaan. Seuraavana päivänä herrasväki sai taas pukeutua vilpoisiin, vaaleisiin kesävaatteisiinsa. Vain huvilan hengetär oli saanut hikoilla siinä välissä.

Helteellä kaivattiin myös viileitä virvokkeita. Niitä ei ollut yhtä helppo järjestää kuin nykyään. Mehupullojen laskeminen sangossa kaivon syvyyksiin oli liki ainoa keino saada taskulämpimät juomat viilenemään varsinkin silloin, kun maakellarikin oli alkanut lämmetä.

Hikilaput kainaloon ja menoksi

Entä sitten työläiset, jotka joutuivat kestämään kaupungin painostavaa kuumuutta? Sata vuotta sitten suuri osa heistä majaili ahtaissa asunnoissa, joissa ei ollut tarjolla esimerkiksi kylpyammetta, jossa olisi voinut vilvoittautua.

Kuitenkin senkin ajan ihmisillä oli niksinsä raikkauteen. Tuohon aikaan jopa varakkailla ihmisillä oli sangen vähän vaatteita – valmistettiinhan kaikki yhä käsityönä – joten konttorineidillä, tehtaantytöllä tai myyjättärellä saattoi olla vain pari paitapuseroa. Niitä ei kuitenkaan pesty joka ilta. Sen sijaan niiden kainaloihin asetettiin käytön ajaksi hikilaput, jotka oli sitten helpompi kuurata puhtaaksi päivän päätyttyä.

Myös kemikaliokaupasta löytyi apukeinoja raikkaana pysymiseen. Yksi niistä oli sitruunainen kölninvesi, jota oli valmistettu nimensä mukaan Saksassa jo 1700-luvulla.

Riihimäkeläinen Helios-tehdas, joka tunnettiin myöhemmin Tekana, valmisti omaa versiotaan kölninvedestä jo 1910-luvulla. Vuonna 1927 valtaosa yrityksestä siirtyi viipurilaisen, nykyään kynttilävalmistajana tunnetun Havin omistukseen. Puolen litran pulloon pakatulla, yhä myynnissä olevalla Havin Eau de Colognella pyyhittiin hellepäivinä hiki pois iholta.

Toinen tehotuote oli talkki, jota tupsuteltiin taipeisiin ja kainaloihin. Perinteikäs, vuonna 1884 perustettu brittiyritys H. Bronnley & Co tarjosi ruusun- tai laventelintuoksua naisille ja jämäkämpää santelipuuta miehille.

Kesä kaupungissa ei kuitenkaan merkinnyt pelkkää kärsimystä. Jatkuvasti kehittyvien kylmälaitteiden ansiosta lasillinen kylmää limonadia virkisti kummasti.

1900-luvun alusta lähtien helsinkiläiset hurmaantuivat jäätelöstä. Vuonna 1922 italialainen Magin perhe perusti Helsingin jäätelötehtaan. Kolme vuotta myöhemmin niin ikään saapasmaasta saapunut Giuseppe Minetti vakiinnutti jäätelökärrynsä osaksi Tampereen kaupunkikuvaa.

Lue myös Anna.fi: Uuvuttaako helle? Ota talteen nämä 38 lukijoiden vinkkiä!

Luonnon helmaan nauttimaan kesäpäivistä

Loma-aika merkitsee nykysuomalaiselle paluuta luonnon helmaan. Sitä se symboloi myös ennen. Esimerkiksi isoissa maalaistaloissa nuori palvelusväki siirtyi kesäksi ahtaista ja tunkkaisista sisätiloista nukkumaan yksinkertaisiin aittoihin.

Jokainen vanhoja suomifilmejä katsonut kuitenkin tietää, että aittoihin liitetään luonnon helmaan siirtymisen ohella myös vapaus ja romanttiset seikkailut.

Kaupungissa oli vaikeampi paeta hellettä luontoon. Siihen tarjoutui mahdollisuuksia, kun ajatus kansanpuistoista vakiintui.

Yksi näistä virkistysalueista oli Helsingin Hietaniemen uimaranta, jonka alue oli aiemmin palvellut kaatopaikkana. Sinne siirrettiin tonnikaupalla hiekkaa, ja juhannuksena 1930 se avautui yleisölle.

Rannasta sukeutui saman tien menestys nuorison keskuudessa. Sinne paettiin paitsi hellettä, myös tultiin tutustumaan muihin nuoriin ja soittamaan ajan suosikki-iskelmiä gramofonilla. Nykyään koulujen päättäjäispäivät osoittavat, että ranta on säilyttänyt suosionsa.

Mikäli helle yllättää tänä kesänä, muista, että luonnon helmaan vetäytyminen, luonnonkuidut ja talkkipurkki voivat auttaa. Älä silti väheksy nykyajan keksintöjä. Pakastimesta otettu jääpalapussi tai tuulettimen viilentävä henkäys edustavat meidän aikamme tarjoamaa luksusta.

Lähteet: Lucinda Gosling: Holidays and the High Society. The Golden Age of Travel. Hertta Haapio: Käytännöllinen kauneudenhoito: pieni käsikirja peilipöydälle; Stefan Nyberg & Harald Dahlberg: Villinki – Saariston huvilayhteisö.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 14/2024.