Saana tekee viittä työtä, jotta pystyy rahoittamaan kalliin harrastuksensa: ”Jos jostain joustan, niin yöunista”
Saana Lehmussaaren työviikko venyy usein seitsemänpäiväiseksi, koska hevoset vievät kuukaudessa kolminumeroisen summan. Hän onnistuu kuitenkin myös säästämään samalla satoja euroja.
Yläkouluikäisenä Saana Lehmussaari piipahti kotinsa lähellä sijaitsevalla ravitallilla eikä ole sen jälkeen osannut elää ilman hevosia. Nyt hänellä on kaksi omaa hevosta, viisivuotias siitostamma ja sen parikuinen varsa sekä osuus kilpailevasta ravihevosesta.
Saana ei ohjasta eikä ratsasta, vaan nauttii hevosten hoitamisesta.
”Elämäni on hyvin aikataulutettua. Päivätyöt hoidan tietysti ensin, mutta se, mitä jää jäljelle iltapäivästä yöhön ulottuvalla ajalla, menee pääosin hevoshommissa.”
Rahoittaakseen elämäntapansa Saana tekee viittä työtä. Päätyökseen hän tuottaa tapahtumia Tamron markkinoinnin ja viestinnän yksikössä. Vapaa-ajallaan hän tekee toimihenkilön hommia raveissa sekä Vermossa Espoossa että Lahden Jokimaalla, kesäisin myös muilla raviradoilla. Hän kirjoittaa myös Nuoret sankarit -palstaa Hevosurheilu-lehteen ja tekee viikonloppuisin tallivuoroja Vermossa.
”Usein teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Jos jostain joustan, niin välillä yöunista”, Saana sanoo.
Ravurin pitäminen täyshoitotallissa on paljon halvempaa kuin ratsun
Hevosiin kuluvaa rahaa on Saanan mielestä hankala kuvata tarkoilla summilla.
Hänen osin omistamansa ravuri maksaa omat kulunsa menestymällä raveissa.
Saanan kokonaan oma tamma ja sen kesällä syntynyt varsa ovat Sipoossa täyshoitotallissa. Saana maksaa niiden karsinasta, laidunpaikasta, ruoasta ja vedestä. Itse hän ostaa lisäksi väkirehut, loimet ja muut tarvikkeet. Toisinaan syntyy myös eläinlääkärikuluja, joita varten Saanalla tosin on vakuutus.
Vertailun vuoksi: ratsuhevosen ylläpito pääkaupunkiseudulla voi maksaa kuukaudessa nelinumeroisen summan, mutta ravihevosen kanssa pärjää Saanan mukaan vähemmällä.
”Ratsuhevosten tallipaikat ovat paljon kalliimpia kuin ravihevosten. Ravuri pääsee ammattivalmennukseen samalla summalla kuin ratsun täysihoitopaikasta joutuu maksamaan. Siitostamman ja varsan tallimaksuista selviää kolmenumeroisella summalla.”
Saana sanoo, että jos hevosia ei olisi, hän voisi matkustaa ulkomaille vaikka joka kuukausi.
”Ulkopuolisen silmin hevoset vievät tosi paljon, mutta itse koen, että se on sen arvoista. Ja toisaalta olen valmis panostamaan ja tekemään työtä sen eteen, että hevosten omistaminen on mahdollista.”
Hän huomauttaa, että muillakin on kalliita ja aikaa vieviä harrastuksia, mutta ravihevosten kanssa harrastustaan voi rahoittaa tekemällä töitä talleilla ja raveissa.
Aiemmin Saana saattoi shoppailla vain kuluttaakseen aikaa
Voidakseen elää itsensä näköistä elämää Saana tinkii omista menoistaan.
Bensaan kuluu rahaa, mutta Saana ajaa pienellä ja osittain sähkökäyttöisellä Toyota Yariksella ja tarkkailee myös ajonopeuttaan, koska kaasun käyttäminen käy kalliiksi.
”Seuraan, mihin aikaan päivästä pyykki- ja tiskikonetta kannattaa pyörittää enkä käy kauheasti ulkona syömässä tai wolttaile. Töihin otan eväät. Säästän pienistä puroista -ajattelumallilla.”
Nuukaksi Saana ei kuitenkaan tunnistaudu. Hän ostaa laadukkaita vaatteita ja kodintavaroita, käy tapahtumissa ja kerran vuodessa ulkomailla.
”Joskus olen ollut tosi kova shoppailemaan vaatteita, mutta nykyisin ostan harkitusti. En enää kuluta aikaa shoppailemalla.”
Saana on jo pitkään merkannut ylös sekä kuukausittaiset menonsa että tulonsa.
”Varsinaisen työn palkkapäivänä tililtä menevät asuntolainanlyhennykset, hevosten kulut sekä muut pakolliset laskut. Säästän myös 600 euroa joka kuukausi.”
Näin sujui Saanan viikko:
Maanantai
Töiden jälkeen Saana kävi Vermossa hoitamassa hoitohevosensa. Sen jälkeen hän osti 249 euron työpöydän ja hurautti vielä omien hevosten kotitallille Sipooseen. Ruokakauppaan meni 37,10 euroa.
Tiistai
Töissä Saana söi 8 euron lounaan, hurautti töistä Vermoon hoitohommiin ja pääsi sieltä tuttavan kyydissä Teivon raveihin Ylöjärvelle. Siellä hänen osin omistamansa hevonen juoksi kilpaa ja voitti. Raveissa Saana söi 4 euron sämpylän.
Keskiviikko
Saana söi Vermon raveissa 8,8 euron ruoka-annoksen ja jatkoi ravien jälkeen Sipoon talleille. Ruokakauppaan meni 35 euroa.
Torstai
Saana työskenteli toimitsijana Lahden Jokimaan raveissa. Kotimatkalla hän tankkasi auton 57,87 eurolla.
Perjantai
Töiden jälkeen tuttu kuvio. Ensin Vermoon hoitamaan hevosta ja sieltä Sipooseen kotitalliin. Ei ostoksia.
Lauantai
Tallivuoro Vermossa, minkä jälkeen kavereiden kanssa syömään. Ravintolassa kului 20 euroa.
Sunnuntai
Piipahdus Sipoon tallille ja kotona siivoilua ja muita kotitöitä. Bensatankilla meni 53,33 euroa.
Saana kysyy asiantuntijalta: Kannattaisiko ryhtyä yrittäjäksi, jotta voisi pienentää sivutöistä maksettavia veroja?
Töitä aamusta iltaan, usein seitsemänä päivänä viikossa. Saana Lehmussaari tekee viittä työtä, koska haluaa omistaa hevosia ja saada rahaa myös säästöön.
Tällä hetkellä kaikista hänen ansioistaan, niin päätyöstä kuin sivutuloistakin menee veroa noin 30 prosenttia. Siksi Saana miettii, kannattaisiko hänen perustaa yritys alentaakseen sivutöistä maksettavaa veroprosenttia.
Veronmaksajain keskusliiton johtava juristi Päivi Kaari vastaa:
Verotus kiristyy aina kun tulot kasvavat. Jos sivutuloja on paljon, niiden veroprosentti saattaa tuntua korkealta, jos päätulon veroprosenttiin ei kosketa.
Näin vastaa Veronmaksajain keskusliiton johtava juristi Päivi Kaari.
Hän ei suosittele perustamaan yritystä, jos ensisijainen tavoite on pienentää veroja. Kaikissa tehtävissä se ei ole mahdollistakaan.
”Jos työtä tehdään työsuhteessa, tulot ovat aina palkkaa eikä niitä voi laskuttaa yrittäjänä. Mutta monia töitä voi toki tehdä sekä työsuhteessa työntekijänä että yrittäjänä. Se riippuu siitä, millainen sopimus työstä solmitaan.”
Saana voisi laskuttaa Päivi Kaaren mukaan ainakin Hevosurheiluun tekemänsä lehtijutut yrittäjänä perustamalla toiminimen.
Toiminimellä saadut tulot lasketaan verotuksessa kuitenkin tuloiksi aivan samalla samalla tavalla kuin työsuhteessa saatu palkka.
”Ne kuuluvat samalla tavalla siis progressiivisen verotuksen piiriin”, Kaari sanoo.
Yrittäjäksi ryhtyminen ei siis pienentäisi juurikaan Saanan veroja, mutta toisi mukanaan erilaisia velvollisuuksia, esimerkiksi pakollisen kirjanpidon.
”Freelance-jutuista ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa, mutta lähes aina toiminimellä yrittävän on perittävä tuotoksistaan asiakkailtaan myös arvonlisäveroa”, Kaari muistuttaa.
Toiminimellä yrittävä saa toki yrittäjävähennyksen ansiosta viisi prosenttia palkkiostaan verovapaasti, mutta lopusta 95 prosentista menee yleensä vero samoin kuin palkasta.
”Yrittäjä saa tietysti vähentää verotuksessa myös tulonhankkimiskulut, ja palkkaverotukseen verrattuna pieniä eroja löytyy myös matkakulujen osalta, mutta lopputulema on se, että verot eivät pienene”, Päivi Kaari sanoo.
Entä jos Saana perustaisikin osakeyhtiön?
Entä jos Saana perustaisi osakeyhtiön? Sehän maksaa veroja vain 20 prosenttia?
”20 pinnalla raha on vasta sisällä yrityksessä. Jos sieltä haluaa maksaa itselleen palkkaa, tämä summa lasketaan jälleen osaksi kaikkia tuloja, joista maksetaan taas veroja samalla tavalla kuin palkasta”, Kaari sanoo.
Hän huomauttaa, että osakeyhtiön perustaminen voisi kannattaa siinä tapauksessa, että yrityksellä on paljon varallisuutta, esimerkiksi kalliita koneita tai sinne voisi jättää rahaa säästöön.
”Siinä tapauksessa yrittäjä voisi maksaa itselleen osinkoja, joita verotetaan kevyemmin.”
Lue myös Anna.fi: Rosa Meriläinen käyttää rahaa itseensä vain pakon edessä: ”Viimeksi satsasin itseeni käymällä gynekologilla”
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 20/23.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Saana tekee viittä työtä, jotta pystyy rahoittamaan kalliin harrastuksensa: ”Jos jostain joustan, niin yöunista”
Empatiakyvyttömät ihmiset hyväksikäyttää eläimiä. Hevonen ei kaipaa ratsastajaa eikä ihminen tarvitse ratsua mihinkään!