Suhteet

Helena Ahti-Hallberg äitiyden haasteista: "Kannoin 20 vuotta jatkuvaa syyllisyyttä"

Kun Helena Ahti-Hallbergin kuopus muutti pois kotoa, äiti itki koko illan. Sitä seurasi pian ajatus vapaudesta, elämästä kahden aikuisen kodissa. Mutta parasta uudessa elämänvaiheessa on se, että harteilta karisi syyllisyyden taakka.

Tanssinopettaja Helena Ahti-Hallbergin,49, kuopus Emil tarttuu viimeiseen muuttolaatikkoon rivakasti vanhassa huoneessaan, perheen hirsitalon yläkerrassa. Poika kantaa laatikon alas lapsuudenkotinsa rappusia, avaa oven ja sulkee sen perässään.

Siihen asti Helena on pidätellyt tunteitaan, jotta poika ei näkisi, miten koville tämän muutto äidille ottaa. Mutta sitten vyöryvät kyyneleet. Helena itkee koko illan.

”Viimeisten tavaroiden pois vieminen herätti minut siihen, että nyt se on tapahtunut: lapset ovat lentäneet pesästä”, Helena sanoo nyt, vuosi Emilin muuton jälkeen.

Itkusta seurasi pian ajatus vapaudesta. Jo seuraavana päivänä Helena ja hänen miehensä Eric aloittivat talossaan mittavan remontin.

Kahden aikuisen koti

Leveälle, koko seinän mittaiselle ompelupöydälle on sijoitettu ompelukone ja saumuri. Yläpuolen hyllyissä on toistakymmentä valkoista koria, joissa Helena säilyttää lankoja, strasseja ja vetoketjuja. Toisella seinustalla vaatetangossa roikkuu upeita tanssipukuja, kaikki Helenan itsensä tekemiä.

Tällaiseksi Emilin vanha huone siis muuttui viime keväänä.

Perheen esikoispoika Anton muutti kotoa jo pari vuotta pikkuveljeään aiemmin. Silloin Antonin huone muuttui Helenan ja Ericin yhteiseksi työhuoneeksi.

Talon suurista ikkunoista on kauniit näkymät valtavalle pihalle. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy suoraan naapuriin.

”Se on Antonin koti”, Helena naurahtaa.

Tosiaan, vaikka lapset eivät enää asu kotona, he jäivät hyvin lähelle vanhempiaan. Helena ja Eric ostivat muutama vuosi sitten naapuristaan omakotitalon Antonin perheen käyttöön. Nuoret voivat lunastaa sen itselleen myöhemmin.

Salatut elämät -televisiosarjassa näyttelevä Emil puolestaan asuu pihapiirissä erillisessä rakennuksessa, joka toimi aiemmin talousrakennuksena ja autotallina.

”Järjestelyjemme ansiosta minusta tuntuu, että perheemme on yhä kasassa, vaikka emme asu enää yhdessä. Ja silti minulla on oma yksityisyys.”

Tyhjentynyt koti näkyy monin tavoin Helenan arjessa.

”Nyt saan itse päättää, mitä haluan tehdä eikä minun tarvitse hoitaa samalla tavalla perheenäidin velvollisuuksia.”

Parasta on kuitenkin se, mitä tapahtui taakalle, jota Helena kantoi vuosia harteillaan.

Isä peitteli aina lapset

Uudessa elämäntilanteessaan Helena arvostaa erityisesti sitä, että hänellä on mahdollisuus tehdä töitä hyvällä mielellä niin paljon kuin haluaa. Takavuosina yhtälö oli vaikea, sillä tanssinopettajan työ ajoittuu iltoihin ja viikonloppuihin – aikoihin, jolloin koulussa olevat lapset olivat vapaalla.

Nyt Helenan on helpompi jäädä tanssistudiolle myöhään, kun hän tietää, että painetta kotiin menolle ei ole.

”Parinkymmenen vuoden ajan kannoin jatkuvasti syyllisyyttä siitä, että en ollut iltaisin lukemassa lapsille iltasatuja, vaan mieheni peitteli heidät nukkumaan. En voinut viettää lasteni kanssa niin paljoa aikaa kuin olisin oikeasti halunnut.”

Silti rakkaus tanssiin ja halu opettamiseen olivat niin voimakkaita, että Helena ei koskaan harkinnut mitään muuta alaa.

Pojat eivät koskaan protestoineet äitinsä uravalintaa tai työaikoja. Kummankin mielestä perheen aikataulut olivat normaalia elämää. Molemmat harrastivat tanssia, ja Emil jatkaa lajin parissa vieläkin.

Moni pariskunta kohtaa kriisin suhteessaan, kun lapset muuttavat pois. Helenalle ja Ericille on käynyt päinvastoin.

”Kahdenkeskinen arki on tuonut elämäämme levollisuutta. Meillä on nyt enemmän aikaa toisillemme ja yhdessäololle. Osaamme nauttia yhteisestä ajasta.”

Kalapuikkoja ja strasseja

Juuri nyt Helenalle elämässä tärkeintä on lapsenlapsi.

Antonilla on kolmevuotias tytär Viola, joka on ”mamman” silmäterä. Tänä keväänä Helenaa on työllistänyt tuomarointi Tanssii tähtien kanssa -televisio-ohjelmassa, ja yhteinen aika Violan kanssa on hetkellisesti jäänyt vähiin.

”Olen saanut riipaisevia puheluja, joissa Viola kertoo olevansa pahalla mielellä, kun olen aina töissä. Yhden kerran hän soitti ja ilmoitti olevansa huolestunut minusta. Tietysti se kirpaisee, mutta onneksi kiire on pian ohi ja minulla on taas enemmän aikaa hänelle.”

Helenasta tuli isoäiti 46-vuotiaana.

”Minusta on ihanaa olla nuori isoäiti, sillä jaksan tehdä asioita ja osallistua lasteni elämään.”

Helena uskoo, että isoäitiyden myötä tietynlainen tiukkapipoisuus ja ehdottomuus ovat karisseet hänestä.

”Isoäitiys on paljon lempeämpää ja hempeämpää kuin äitiys.”

Lue koko juttu Kotilieden numerosta 9/17.

Lue myös: Huippu-uraa Pariisissa tekevä Mari Kiviniemi: Sisko on Suomessa asuvien lasten varavanhempi Riitta Uosukainen: ”Olemme Topin kanssa villejä isovanhempia” Yrittäjä Heidi Jaara: ”Lapsettomuus koetteli mutta unelma nousi tuhkasta” Eva Biaudet avoliitostaan: ”Suhteemme on aina ollut hieman erikoinen”