Postauksiani seuraavat voisivat kuvitella, että teen kaupallista yhteistyötä Lidl-ketjun kanssa, mutta se ei pidä paikkaansa. Ihan omalla kustannuksella ja kiinnostuksesta uutuustuotteisiin nämäkin einekset löysivät tiensä ostoskärryyni. Niinpä 1. adventin sunnuntailounaalla tässä pientaloudessa nautittiin joulumausteisia ribsejä valmiin chili-bataattilaatikon kanssa. Ja ne huuhdottiin alas punaviinillä. No, se oli Alkosta, ei ruokakaupasta.
Paljon puhutaan ruokasesongeista ja siitä, miten kyseisen kauden ruokia pitäisi syödä oikeana ajankohtana.  HeVi-osaston tuotteita se oikeasti koskeekin, mutta kyllä mielelläni niitä muitakin ruokasesonkeja seurailen. Kesällä syödään salaatteja, kylmiä ruokia ja grillataan, näillä säillä taas maistuu keitot ja pataruoat.  
Heräteostosteni vuoksi päätin kuitenkin tehdä todellista fuusioruokaa näin ekana adventtina. Ostin perjantaina Lidlistä Chef select sarjan Spareribs Christmas BBQ -ribsejä eli esikypsennettyä porsaan grillikykeä jouluisessa barbequekastikkeessa. Käyttöohje oli simppeli. Sivele grillikyljen palat pakkauksen grillikastikkeella ja kypsennä grillissä tai 200-asteisessa uunissa vartin verran. Koska nyt ei ole ns. grillikausi eikä minun tehnyt mieli palelemaan terdelle, työnsin ribsit uuniin. Maistoin mukana ollutta maustekastiketta sellaisenaan. Se oli hyvin jouluinen, neilikka maistui mukavasti. Paketissa on tavaraa 550 grammaa, joten kun luiden osuus lasketaan pois syötävästä tavarasta,  pakkauksesta riittää kahdelle.
Ribsit saivat kylkeensä toista einestä eli Jouluaitan chili-bataattilaatikkoa (350 gramman laatikko on laktoositon ja gluteeniton, tiedoksi ton-ton -ihmisille).  Maistoin laatikkoa kylmänä arvioidakseni sen tuunaamistarvetta. Suurta säätöä bataattiloota ei mielestäni tarvinnut, kermaa tai rasvaa en olisi ainakaan joukkoon lisännyt. Bataatti tuo laatikkoon miellyttävää luontaista makeutta, vaikka siirappia ainesluettelosta löytyyikin. Sen sijaan chiliä taisi olla vain aavistus (0,1 %), sillä se ei ainakaan dominoinut makua millään tavoin. Mutta koska minun on ihan pakko saada se Blondin puumerkki joka ruokaan, ripsautin joukkoon kanelia. Svengasi muuten kuin hirvi.  Ja tätä laatikkoa ostan muuten toistekin.
Uudessa Liedellä-lehdessä kyseiset ribsit oli laitettu tarjolle glögilaseihin ja tarjottiin pikkujoulujen sormiruokana. Niinpä apinoin idean kyseiseen kuvaan.  Pistin vielä uunissa käyneen päärynälohkon kirsikaksi kakkuun.  Vaikka kylkipalaa voi käyttää lusikkana, kyllä se lusikkaa kaverikseen kaipaa.
Söin siis adventtina valmisruokaa, jossa kahden hengen annokselle tuli hintaa noin 10 euron verran.  Punaviini eli eteläafrikkalainen Zonnebloem Pinotage 2013 maksoi saman verran.  Viinin mausteinen savuisuus toimi mainiosti makeahkon ”grilliruoan” kaverina. 
Joku voi nyt kohotella kulmiaan tai nyrpistellä nenäänsä aterialleni, mutta ruokaihmisenä olen yhtä ilahtunut hyvän valmisruoan löytämisestä kuin hyvän hinta-laatusuhteen omaavasta kyykkyviinistä. Eihän tämä ateria nyt misukoita saa, mutta oli oikein maukas pikkujoululounas.  Ja valmis alle puolen tunnin.

Testi on päättynyt ja makuaistini puhunut.