Ravintola Vinkkeli - Klassikko jo syntyessään?
Helsinkiin tulee niin kovalla tahdilla uusia ravintoloita, että alaa seuraavankin alkaa olla vaikea pysyä perässä. Kaartinkaupungissa huhtikuussa avattu ravintola Vinkkeli on tulokas, joka on saanut osakseen pelkkää hehkutusta. Kriittisetkin ammattisyöjät povaavat ravintolalle pitkää ikää.
Kuvassa vasemmalta oikealle Matti Vesikkala, Mikko Parviainen, Olli Marttila, Inga Anttila, Lauri Blomqvist, Stefan Sjöholm sekä Antti Uusitalo.
Kun Suomineito räpistelee tässä ajassa hukkumaisillaan, ravintola-ala näyttää lamaa uhmaten uivan vastavirtaan. Vaikka vuonna 2015 toistakymmentä helsinkiläistä ravintolaa sulki ovensa, uusia paikkoja avattiin monin kerroin enemmän. Fine dining -ravintolat saivat tehdä tilaa katuruoalle, rennoille bistroille ja olutravintoloille. Viimeisen puolen vuoden aikana avatut ravintolat näyttävät löytäneen oman markkinarakonsa. Ruokaravintolat ovat nyt maltillisen kokoisia ja niissä piperretään vähän vähemmän.
”Kaiken nähneelle” ammattisyöjälle pelkistäminen on ruokatarjonnan raikas tuulahdus, mutta se puhuttelee varmasti myös sellaisia asiakkaita, jotka eivät oikein ymmärrä tai arvosta osteripölyn taianomaisuutta lautasellaan. Tämä ei yhtään vähennä huippuosaajiemme arvoa, päinvastoin. Valinnanvara ainoastaan rikastaa meidän kaikkien elämysmaailmaa.
”Aina ei vaan jaksa syödä hanhenmaksapalleroita”, kuten eräs ravintoloissa paljon työnsä vuoksi syövä, mutta ei ns. inessä ravintolaskenessä oleva ystäväni asian ilmaisi.
Vinkkelin näkökulma
”Viime aikojen isoin hitti on hyvästä syystä ollut BasBas ja jollain tavalla Vinkkeli on sille etäistä sukua, vaikka hieman hienostuneempi onkin. Molempia yhdistää selkeä oma näkemys, kikkailun puuttuminen, yksinkertaisuus ja tinkimättömyys”, kirjoitti Saku Tuominen Facebook-seinällään. Hyvään ruokaan intohimoisesti suhtautuvan Tuomisen näkemykseen on helppo yhtyä.
Vinkkeli, joka suomeksi tarkoittaa siis kulmaa, on neljän rautaisen ravintola-ammattilaisen perustama ravintola. Vinkkeli sijaitsee Pikku Roban ja Korkeavuorenkadun kulmassa 1889 valmistuneessa uusrenessanssitalossa.
Salin kingi ja ravintolan isäntä, Antti Uusitalo, tuli monelle meistä asiakkaista tutuksi ravintola Savoyn sommelierina. Vinkkelin keittiöstä vastaa myöskin kaksi Savoysta tuttua keittiömestaria eli Olli Marttila ja Matti Vesikkala. Neljäs osakas on Juhani Salo, joka on mukana monissa yrityksissä, kuten Solmu-panimossa Salon Suomusjärvellä.
Antti Uusitalolta on eri yhteyksissä kysytty, onko Vinkkeli bistro vai brasserie, niin mies on vastannut säännönmukaisesti, ettei kumpikaan. Vinkkeli on ravintola. Sellainen missä voi syödä iltapalaa tai nautiskella pitkän kaavan mukaan ja tuntea molemmissa tapauksissa olevansa ihan vähän arjen yläpuolella.
Onnistunut ravintolakokemus koostuu monesta asiasta. Minun elämysmaailmassani ruoka merkitsee vain noin puolta kokonaisuudesta. Hyvää, taitavasti ja pieteetillä tehtyä ruokaa saa monissa ravintoloissa, siltä osin taso on Helsingissä jo huikea. Mutta se ei vaan riitä. Palvelu ja tunnelma ovat vähintään yhtä tärkeitä seikkoja. Haluan myös viihtyä ja rentoutua, en suorittaa ja analysoida jokaista kastiketippaa rautakangen nielleenä. Vaikka rakastankin hyvää ruokaa, enkä huonoa suostu syömään.
Koska tunnen Antin jo vuosien takaa asiakaspalvelijana (kuin myös nykyisenä ystävänäni), nostan hänet asiakaspalvelun tähtikolmikkoon tuntemassani ravintolaskenessä Helsingissä. Toiset huippuosaajat ranking-listallani ovat Samuil Angelov (ravintola Muru) ja Nicolas ”Niki” Thieulon (ravintola Baskeri&Basso eli BasBas). Näissä kolmessa yhdistyy paitsi rautainen ammattitaito, myös kyky saada ihmiset viihtymään. Ilman jäykistelyä. Ja em. ravintoloissa saa myös juuri sellaista ruokaa, jota itse rakastan. Ravintoloissa kun on tasavahvat ammattilaiset niin keittiössä kuin salissa. Eikä yhdessäkään ravintolassa piperretä tai jäykistellä.
Vinkkeli Blonditiinan ja pojan testissä
Kävin koesyömässä Vinkkelin toukokuisena iltana tavallista, mutta valveutunutta, asiakasta edustavan ravintolakriitikon kanssa. 27-vuotias poikani on ruokaillut eri tyylisuuntia edustavissa ravintoloissa koko elämänsä ajan ja tilasi jo 6-vuotiaana ruokalistalta sujuvasti mm. haita. Ja myös söi annoksensa hyvällä halulla. Kulinaristi siis jo syntyessään. Lisäksi Musajusana tunnettu rap-yhtye Gasellien tuottaja-DJ syö keikkamatkoillaan paljon ravintoloissa muuallakin Suomessa. Kirjaan hänen ruokakommenttinsa Vinkkelistä tähän postaukseen, jotta ”yläfemmat kaverille” ei syö jutun journalistista uskottavuutta. Todettakoon, että laskunkin hoidimme ”Mamma betalar” -tyylillä, eli minun luottokortillani.
Helatorstain aatto oli ensimmäinen, lämmin ja valoisa kevätilta. Niinpä Antin ei ollut vaikea myydä meille neljän ruokalajin Menu Vinkkeliä, joka sisälsi alusta loppuun keväisiä, sesongissa olevia makuja. Menuun suunnitellun viinipaketin puolitimme.
Samppanjat nautittuamme pöytään tuotiin Parsa Primaveraa eli grillattua vihreää parsaa, siianmätimoussea ja marinoitua punasipulia. Vihreänä kruununa annoksessa oli rucolanversoja.
”Aivan mielettömän hyvää. Ton grillatun parsan maku toimii tosi hyvin tän miedonmakuisen moussen kanssa. Maistuu oikeesti ihan keväältä”, kuului kriitikon arvio alkuruoasta.
Seuraavaksi pöytään tuotiin klassinen parsakeitto, joka sai liikutuksen kyyneleen nousemaan mamman silmään. Mutta kysytään juniorin mielipidettä.
”Todella hyvä parsan maku ja miellyttävä rakenne. Tykkään tosi paljon, mutta edellinen annos oli mielestäni vielä kovempi juttu.” Keiton suolaisuudesta keskustelimme, mutta kriitikon mielestä sitä oli just sopivasti. ”Mulla on sit varmaan suolaisempi maku kun sulla.”
Pääruoaksi oli puna-anturaa Meuniére, pinaattia, kaprista ja paistettuja perunoita ja herneitä. Jotenkin oltiin taas mielikuvissa ihan muualla, ehkä jälleen Pariisissa.
”Todella hyvä pähkinäinen tuoksu tulee tosta ruskistetusta voista. Kala tuntui ensi aika ruotoiselta, mutta irtosihan se liha ruodosta nätisti. Diggaan. Ja viinikin toimii tosi hyvin tän annoksen kanssa. (Silec Galinot Gitton)”
Väliruoaksi nautimme aivan optimaalisessa kypsyysasteessa olevia juustoja, jotka tarjottiin pähkinä-sellerisalaatin kanssa. Vinkkelin juustot on valittu yhteistyässä juustokauppias Tuula Paalasen kanssa. Meidän valikoimassamme oli nyt vain kansainvälisiä klassikoita, mutta juustolistalla on myös kotimaisia herkkujuustoja.
Makeaksi lopuksi pöytään tuotiin jogurtilla kevennettyä pannacottaa mansikkasorbetin ja mehustetun raparperin kanssa. Mamma meinasi tässä vaiheessa pyörtyä. Mitä sanoo kriitikko?
”Tosi herkkupala. Tässä yhdistyy kivasti pannacottan pehmeys ja toisaalta taas raparperin kirpeys. Vanilja maistuu kanssa hyvin. Jatkoon.”
Kun olimme nauttineet Vinkkelin menun, istuimme vielä rauhassa tunnin verran jutellen niitä näitä. Yhteiset ruokailut kun eivät ole meille enää jokapäiväistä herkkua. Sekin on Vinkkelissä ihanaa, että kukaan ei hengitä niskaan ja ole heittämässä ulos seuraavien asiakkaiden tieltä. Ravintolassa on nimittäin vain yksi kattaus. On ikävää syödä, jos sekunttikello tikittää koko ajan tarjoilijan taskussa ja ruoka pitäisi hotkia.
No, kriitikko. Mikä oli illallisen kohokohta?
”Kaikki mitä syötiin, oli todella hyvää ja tasavahvaa settiä. Missään ei flopannut. Mutta kyllä mulle oli kovin juttu se alkupala, jossa oli grillattua parsaa. ”
Kun vingutin luottokorttiani, totesin, että kokemus oli joka euron väärti. Mutta kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, jos nautiskelet illan Stadissa, se on sellainen satasen pieti per naama. Vaikka ei puhuta fine diningista. Sen se nykyään maksaa.
Lämpimästi tervetuloa Stadiin Vinkkeli. Jos Savoysta lähtikin huipputiimi omille teilleen, ei ole ihme, että entiset kanta-asiakkaat seuraavat perässä. Tämä tiimi osaa duuninsa niin salissa kuin keittiössä. Onnea koko joukkueelle, menestystä ja pitkää ikää!
Toivottaa Blonditiina ja poika
Pikku Robertinkatu 8, Helsinki
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Ravintola Vinkkeli - Klassikko jo syntyessään?