Suomen Tilaviini 2015 tulee Laitikkalasta

Suomen leveysasteet eivät estä viininviljelyä – ainakaan, jos juoma tehdään marjoista. Hämeen ammatti-instituutissa Lepaalla järjestettiin 13.-14.4.2015 kahdeskymmenes Suomen Tilaviini -kilpailu. Suomen Tilaviiniksi 2015 valittiin kahden päivän sokkomaistelujen jälkeen Rönnvikin viinitilan makea jälkiruokaviini Rönnvik.

Suomen Tilaviini 2015 valittiin Lepaalla 55 viinin joukosta kahden päivän sokkomaistelun jälkeen.

Maailmassa tuotetuista viineistä noin 99 prosenttia on rypäleviinejä ja yksi prosentti jotain muuta. Tuohon yhteen prosenttiin sisältyvät myös suomalaiset tilaviinit, jotka valmistetaan kotimaisista marjoista ja hedelmistä, useimmiten herukoista, mansikoista, vadelmista, raparperista, omenoista ja luonnonmarjoista kuten mustikoista, karpaloista, lakoista sekä variksenmarjoista. Marjaviinejä valmistetaan Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa ja Saksassa.

Vielä 2000-luvun alussa Suomessa oli viitisenkymmentä tilaviinejä valmistavaa maatilaa. Nyt luku on supistunut puoleen. Pelkkä viinin tekeminen ei Suomessa elätä ketään.

”Ihmiset eivät ole vielä oikein tottuneet marjaviineihin. Niissä on esimerkiksi yleensä noin kaksinkertainen happoisuus verrattuna rypäleviineihin, eikä niistä välttämättä löydy samanlaisia pitkiä makuja kuin hyvistä rypäleviineistä. Mutta eivät ne ole huonompia, vaan erilaisia”, Hermannin viinitilan toimitusjohtaja Harri Turunen totesi Studio55.:n haastattelussa.

Valko-, puna- ja roséviinien lisäksi viinitiloilla valmistetaan siidereitä, liköörejä ja erilaisia tisleitä. Useat yritykset valmistavat alkoholin lisäksi
myös hilloja, hyytelöitä ja mehuja.

Tilaviini syntyy hiivakäymisellä

Kun rypäleet poimitaan syksyllä sadonkorjuuaikaan, ne puristetaan samantien mehuksi ja käyminen alkaa välittömästi. Marjat taas pakastetaan keräämisen jälkeen. Pakastaminen mahdollistaa myös uusien viinierien valmistamisen vaikka joka viikko, siinä suhteessa marjaviinien valmistus eroaa rypäleviinistä. Marjat kun kestävät hyvin pakastamista.

Marjaviinin valmistetaminen aloitetaan puristamalla marjat mehuksi. Sitten niihin lisätään valmiin kaavan mukaisesti vesi, sokeri ja hiivaravinne. Käymisprosessi kestää kahdesta kolmeen viikkoa. Viiniä kypsytellään niin, että sakka laskeutuu pohjalle. Tämä voi kestää vaikka puoli vuotta, minkä jälkeen alkaa kirkastusvaihe. Viini kirkastetaan levysuodattimilla ja kirkastusaineilla. Tarpeen vaatiessa viini jälkimakeutetaa. Marjaviineissä vuosikertojen eroja voidaan tasoittaa lisäämällä vettä ja sokeria, rypäleviineissä näin ei tehdä. Lopuksi viini pullotetaan.

Toisin kuin rypäle, marja ei raaka-aineena välttämättä parane vanhetessaan. Marjaviinit kannattaakin nauttia nuorina: niiden paras myyntiaika on kaksi-kolme vuotta pullotushetkestä.

Vuoden Tilaviini 2015

Tilaviiniyrityksillä on käytössään vapaehtoinen laatuluokitusjärjestelmä, joka on kehitetty tilaviiniyritysten  valmistamille marja- ja hedelmäpohjaisille alkoholijuomille. Laatuluokituksen tarkoituksena on nostaa tilaviinien arvoa.

Tänä vuonna sain kutsun tuomaristoon, joka paitsi laatuluokitteli viinit, myös valitsi Vuoden Tilaviinin 2015. Tuomaristossa viinejä maisteli niin viiniyrittäjiä, tukkukaupan edustajia, ravintoloitsijoita kuin ruoasta- ja viinistä kirjoittavia toimittajia.

Kilpailuun osallistui 11 tilaviiniyrittäjää yhteensä 55 eri tuotteella. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Suomen viiniyrittäjät ry:n kanssa.

Kilpailussa oli kuusi sarjaa. Tuotteiden arviointimenetelmänä käytettiin kansainvälistä 0 – 20 pluspisteen menetelmää, jossa tuotteesta arvioidaan aistinvaraisesti sen ulkonäkö, tuoksu, flavori ja kokonaisvaikutelma. Tuomaristo maistoi kaikki viinit sokkona, vain raaka-aine oli etukäteen tiedossa. Rönnvikin viinitila dominoi lähes kaikissa sarjoissa.

Voittajat omissa sarjoissaan olivat seuraavat viinit:

1. Ruokaviinit: Rönnvikin Viinitilan (Laitikkala) Rönnvikin Kamreeri (puolikuiva valkoherukkaviini)
2. Seurusteluviinit: Rönnvikin Viinitilan Kostian Kutsu (makea mustaherukka-variksenmarjaviini)
3. Jälkiruokaviinit: Rönnvik Oy Rönnvik (makea viherherukkaviini)
4. Helmeilevät juomat: Tammiluodon Viinitilan (Parainen) Herukkakuohuviini (puolimakea hiilihapotettu valkoinenviinimarjakuohuviini)
5. Kuohuviinit (method classic): Rönnvikin Viinitilan Kylmänkukka (valkoherukkaviinikuohuviini)
6. Liköörit: Mustilan Viinin (Elimäki) Kirsikkalikööri

Kilpailun viinit olivat, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, hyvin tasalaatuisia. Pronssimitalin tasoiseksi arvioitiin peräti 31 viiniä, mutta mikään tuote ei noussut aivan kultamitalipisteille. Hopeamitalipisteisiin ylsi 11 viiniä. Erityisesti tuomareita viehätti tänä vuonna valkoherukkaviinit. Jälkiruokaviinien sarja keräsi runsaasti kehuja, niissä marjaviinit ehkä ovatkin parhaimmillaan.

Rönnvik vei Vuoden Tilaviini 2015 -tittelin. Lehdistön ihanneviiniksi nousi myös Teiskon Viinin Joiku Hilla. Sen uskomattoman intensiivinen lakan maku oli viedä kielen.

Rönnvikin viinitilan Vertti -viherherukasta valmistettu Rönnvik-jälkiruokaviini sai ainoana viininä yli 17 pistetä ja valittiin sillä perusteella Suomen Tilaviiniksi 2015. Rönnvik-viiniä luonnehdittiin seuraavasti: ulkonäkö upea kirkas ja kultainen, tuoksu lajityypillinen ja hienostunut, flavori puhdas ja rehevä. Hapot ja makeus hyvin tasapainossa. Kokonaisvaikutelma upea tyylikäs makea viini. Toimisi hyvin esimerkiksi crème brûléen kanssa.

Saatavuus on ongelma

Olen tutustunut marjaviineihin ensimmäisiä kertoja parikymmentä vuotta sitten, jolloin Suomeen alettiin perustaa marjaviinitiloja. Viinien laatu on noussut huikeasti alkuajoista ja monet viineistä sopisivat ruokapöydässäkin tarjottaviksi.

Kuluttajan on kuitenkin hankala päästä käsiksi suomalaisista raaka-aineista tehtyihin viineihin. Niitä kun myydään enimmäkseen vain tiloilta. Joitakin tilaviinejä voi myös tilata Alkosta ja muutamia on vakiovalikoimassa palvelutuotteina, jolloin myymälät valitsevat, ottavatko ne hyllyilleen. Alkon 55 miljoonan litran vuotuisesta viinimyynnistä tilaviinien osuus on vain noin 10 000 litraa.

Rönnvikin viinitila kuori kermat Vuoden tilaviini 2015 kilpailussa.

Viiniyrittäjät haaveilevat saavansa luvat toimitusmyyntiin. Mikä olisi näppärämpää, kuin tilata pullo, pari netistä. Myös lupa myydä likööriä tiloilta on vielä saamatta. Tämä on oikeasti ongelma kotimaiselle tilaviinibisnekselle.

Kun puhutaan skandinaavisesta keittiöstä ja varsinkin lähiruoasta, mikä olisi luontevampaa kuin yhdistää kotimaiset viinit suomalaisiin ruokiin. Kotimaisissa viineissä on myös huikeita erikoisuuksia, joista kannattaisi tehdä suomalaisia vahvuuksia . Se onnistuu vain, mikäli turhat ennakkoluulot heitetään romukoppaan eikä verratakkaan näitä tuotteita rypäleviineihin. Siihenkin tarvitaan hieman ennakkoluulotonta seikkailumieltä. Varsinkin ulkolaisille kannattaisi rummuttaa suomalaisten marjojen ainutlaatuista intensiivisyyttä ja maistattaa näitä viinejä vaikka kuriositeettinä. Ja pian se ei olekaan enää kuriositeetti, vaan hyvin kauppaansa tekevä tuote.

Hyviä maisteluhetkiä kotimaisten tilaviinien parissa toivottaa
Himahellan Tiina

Ps. Vierailin viime kesänä Laitikkalan makukylässä ja kävin myös maistelemassa Rönnvikin tilaviinejä. Lisää Rönnvikin viinitilasta voit lukea täältä.

---

    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Seuraa Himahella -blogia Facebookissa Seuraa Himahella -blogia Pinterestissä Seuraa Himahella -blogia Instagramissa