Ihmiset

Kun Christoffer Strandberg erosi parikymppisenä, hän päätti, että nyt alkaa villi elämä sinkkuna – samana iltana hän rakastui tulevaan puolisoonsa

Näyttelijä Christoffer Strandberg uskoo, että syy parisuhdeonnen säilymiseen on toisen kunnioittaminen Hän on oppinut tämän ja monta muuta numeroilla ilmaistavaa totuutta 33 vuotta kestäneen elämäntaipaleensa aikana.

Kun näyttelijä Christoffer Strandbergin elämän muuttaa numeroiksi, saa summaksi tärkeitä neliömetrejä, kivuliaita senttimetrejä ja yhden kauhunsekaisen päivämäärän. Hänen elämänsä tärkeimmät numerot kertovat kuitenkin rakkaudesta: 11 vuotta ja 9 kiloa. Mutta myös vuosi 2000 oli Christofferille tärkeä, vaikka hän oli silloin vasta pikkupoika.

3 kilometriä, joiden päässä on mökki

”Kolme kilometriä kiteyttää sen miljöön, jossa elän: kotipihalta mökkisaareen on linnuntietä juuri se matka. Palasin juurilleni Siuntioon jo 28-vuotiaana. Asuimme siihen asti puolisoni Jannen kanssa Punavuoressa, jossa olin kovaa vauhtia mummoutumassa. Minusta tuli se tyyppi, joka hakkaa luudalla kattoon, että olkaa hiljaa nuoret.

Siuntiossa ympärilläni asuu parikymmentä sukulaista. Samassa mökkisaaressakin heitä on useampia. Talojen välissä kulkevalla polulla me huikkailemme toisiamme kahville. Jos lautapeli-ilta menee myöhään, saatan saaren toisella puolella asuvan tädin taskulampun kanssa omaan mökkiinsä.

Siuntio on hyvä ankkuri todellisuuteen ja siihen ihmiseen, joka alun perin olen. Olen Christoffer Siuntiosta, ja se on hyvä asia. Kun Siuntion lisäksi mukana on kulkenut koko ajan myös parisuhde, näistä tulee yhdessä hyvä vastapaino työhön liittyville paineille, itsensä vertailulle ja sen pohtimiselle, kelpaanko.”

16 neliömetrin kokoinen vaatekaappi

”Solukämpän huone Helsingin Hakaniemessä oli 16 neliötä. Se oli ensimmäinen oma kotini, kun muutin pois Siuntiosta vanhempieni ­luota. Huoneeseen ei mahtunut ­muuta kuin sänky ja vaatteet. Se oli kotia enemmän vaatekaappi, jossa ­nukuin.”

800 metriä kouluun, ja aina ajoissa

”Teatterikorkeakoulussa koulumatkani oli alle kilometrin: portaat alas, kadun yli ja portaat ylös koulun liikuntasaliin. En koskaan ollut myöhässä enkä etuajassa, vaan aina aivan tasalta. Nyt kun asuu Siuntiossa, pitää ihan eri tavalla ennakoida inkoolaisia, jotka liikkuvat tiellä.”

Vuosi 2000 sinetöi Christoffer Strandbergin tulevaisuuden 

”Sinä vuonna seisoin ensimmäistä kertaa kesäteatterin näyttämöllä. Olin 10-vuotias ja pääroolissa. En saanut roolia siksi, että olisin ollut hyvä, vaan siksi, että ryhmän toinen poika ei halunnut enää olla mukana. Suoritukseni ei ollut kummoinen, ja pahinta pikkupojalle oli, että loppukohtauksessa piti pussata tyttöä.

Parin kesän jälkeen aloin innostua tosissani teatteriharrastuksesta. Hauskinta oli kun harjoituksissa saimme tehdä omia sketsejä. Saimme vartin aikaa keksiä pienen kohtauksen. Niissä sai pureutua erilaisten ihmistyyppien maneereihin ja luoda hahmoja. Ammensin vanhemmistani ja heidän ystävistään, siuntiolaisista arkkityypeistä.

Teatteri on lapselle uskomattoman kehittävä harrastus sosiaalisesti ja älyllisesti, kun saa hypätä eri rooleihin. Olin lapsena aika villi, ja teatteri oli hyvä kanava purkaa vilkkautta ja luovuutta.”

2 euroa, jotka tuntuivat paljolta

”Ensimmäisen kahden euron kolikon pitely kädessä tuntui huikealta vuonna 2002. Hämmästyin, kun sillä sai ison salmiakkipantteri­pussin Siuntion S-Marketista. Ennen se oli maksanut 12 markkaa. Tuntui kuin hinnat olisivat halventuneet.”

11 vuotta on vasta rakkauden alkumatka

”Olin 22-vuotias, kun edellinen parisuhteeni kariutui lopullisesti vappuaattona. Päätin, että nyt alkaa villi sinkkuaika. Päätös kesti muutaman tunnin, koska samana iltana tapasin Jannen. Vietimme koko yön muun muassa kuolemasta jutellen. Janne oli vasta menettänyt isänsä. Seuraavana päivänä sain tiedon, että mummi oli menehtynyt. Se teki juttelusta ja Jannen kohtaamisesta vielä merkityksellisempää.

Meidän välillämme oli heti jokin syvä yhteys ja ymmärrys ja vahva toisesta viehättyminen. Se oli rakastumista ensi silmäyksellä. Päätimme jo seuraavana päivänä, että me ollaan me.

Nyt 11 vuoden jälkeen sama tunne jatkuu. Aika on vienyt uutuuden hohteen, mutta samalla rakkaus on vain syventynyt. Se on sellaista, että toisesta ihmisestä on tullut osa omia solujani.

Uskon, että yksi syy onnen säilymiseen on toisen kunnioittaminen: toista ei tarvitse pakottaa johonkin muottiin eikä hänen tarvitse muuttua. Hän saa olla omanlaisensa. Meillä on myös vahva solidaarisuus: vaikka olisi mikä, me olemme toistemme puolella ja pidämme toisistamme huolta.”

13 senttimetrin korot, jotka antoivat ryhdin

”Korkokengissä on kiva esiintyä, koska ne antavat ryhtiä. Mutta ne pitää ­osata valjastaa. Korkkareilla kävely vaatii ­koko kropan mukaan, niillä liike lähtee päälaesta, hartioista ja niskasta. Helsingin Kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaalissa minulla oli saapikkaat, joissa oli 13 senttimetrin korot. ­Niillä ollaan periaatteessa varpaillaan, ­mikä oli jaloille helvettiä, varsinkin 11 minuuttia kestäneen loppukohtauksen aikana.”

57,7 senttimetriä, jotka ympäröivät Christofferin älyä

”Se on pääni ympärysmitta. En tiedä, onko se paljon vai vähän, mutta se on kehon mitoista ainoa, joka ei muutu.”

188 neliömetriä ja miten se täytetään kahdessa vuodessa

”Olemme asuneet nyt kaksi vuotta uudessa talossamme. Tässä on sata neliötä enemmän kuin edellisessä kodissamme, ja jo nyt kaikki tila on otettu haltuun. Me olemme molemmat kodittajia. Tykätään laittaa ja sisustaa, ja huonekalujakin on kertynyt. Talo on korkealla kalliolla, eivätkä puut varjosta sitä, vaan universumi on heti yläkerran päällä.

Puoliso ei pysty olemaan paikoillaan tekemättä ­mitään. Yritän pyytää ja käskeä, että jätä minullekin jotain tehtävää. Mutta kun tulen kotiin, hänellä on syyllinen ilme, kun tuli leikattua nurmikko, korjattua aitaa ja imuroitua. Tämä voi kuulostaa etuoikeutetulta, mutta se on sekä siunaus että kirous, koska rakastan itsekin kodin laittoa. Tulen mustasukkaiseksi: minäkin haluan olla tärkeä tälle talolle.”

+23 astetta on sopiva lämpötila television katseluun

”Sisällä on liian kuuma vasta, kun telkkaria katsoessa hikoilee. 23 astetta on sopiva lämpötila. Meillä on varaava takka, maalämpö ja ilmalämpöpumppu, ja ne ovat olleet näillä sähkön hinnoilla hyvä yhdistelmä. Hyvin ­eristetty puutalomme on energiatehokas ja pitää lämmön. Toisin oli, kun asuimme 1960-luvun rivitalossa. Siellä tuuli sisällä niin, että tukka lepatti. Ulkona siedän kylmyyttä, mutta kylmässä sisätilassa palelen helposti.”

Lue myös Anna.fi: Christoffer Strandberg osti pienen palan Siuntiota – ”Raha, jonka laitan taloon, on kovalla työmäärällä tienattu”

9 kiloa on rakkaan käsipunnuksen paino

”Meidän jackrussellinterrierimme Valma on jo 16-vuotias teräsmummo, mutta hän ei ­itse tiedä olevansa vanhus. Valma juoksentelee edelleen kiireisenä ympäriinsä ja törmäilee esineisiin, koska hänellä ei enää ole syvyysnäköä. Valman yhdeksän kiloa on paino, jota käsittelen päivittäin, kun nostan häntä syliin tai siirrän jonnekin. Olen myös hänen henkilökohtainen hissinsä portaissa.

Alun perin Valma oli Jannen koira. Haavei­lin koirasta viisivuotiaasta lähtien, mutta ­sitä ei hankittu äidin allergian takia. Kun minä tulin Jannen ja Valman kuvioihin, Valma oli enemmän minun perääni. Olin sen ­mielestä uusi ja jännittävä, koska riehuin sen kanssa puistossa ja kotona.”

22.3.2023 oli päivämäärä, jota Christoffer Strandberg odotti kauhulla

”Kun tätä haastattelua tehdään helmikuussa, en osaa edes kuvitella, miltä tuntuu, kun Christoffer Strandberg Show’n ensimmäinen jakso on tullut ulos 22. maaliskuuta. Nyt on sellainen olo, että vaikka me jo teemme ohjelmaa täyttä päätä, en ole vielä sisäistänyt, että se tosiaan tulee ulos.

Tuo päivämäärä on minulle merkittävä, koska ohjelma on lähtenyt omasta unelmastani ja nyt se muuttuu todellisuudeksi. Sinä päivänä odotan varmasti kauhuissani, mitä muut siitä ajattelevat.

Tällä hetkellä en kuitenkaan ajattele sitä lainkaan, sillä se ei auta luovaa prosessia.”

Juttu julkaistu Kotiliedessä 7/2023