Nostalgia

Ruotsalainen sisustusliike Svensk Tenn: Huone saa mieluiten nauraa

Piirustuksenopettaja Estrid Ericson perusti lähes sata vuotta sitten Tukholmaan elegantin sisustusliikkeen, jossa käyvät niin kuninkaalliset kuin laivaturistit.

Värikkäitä, kukikkaita kankaita kuin paratiisista haettuja. Pulleita sohvia, kiiltäväksi puleerattuja tinaleijonia, gasellimaisilla jaloilla keikkuvia mahonkivitriinejä.

Viihtyisyydestä, laadusta ja eksotiikasta on Ruotsin toiseksi kuuluisin sisustusyritys Svenskt Tenn tehty.

Svenskt Tenn on tänä kesänä esillä Suomessa sekä Didrichsenin taidemuseon että Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen näyttelyissä Helsingissä ja Espoossa. Lisäksi Helsingin Stockmannille on avattu pop up -myymälä.

”Suomalaiset asiakkaat ovat meille erittäin tärkeitä, koska te pidätte väreistä ja rohkeista kuvioista. Marimekko ja Svenskt Tenn ovat molemmat luoneet oman, tunnistettavan muotokielen,” Svenskt Tennin toimitusjohtaja Maria Veerasamy sanoo.

Lue myös: Carl Larssonin koti inspiraationa

Menestys omalla linjalla

Lähes satavuotias Svenskt Tenn ui oikukkaalla sisustusalalla vastavirtaan. Yritys myy tuotteita, jotka on suunniteltu jopa 80 vuotta sitten – ja valmistuttaa ne pieninä sarjoina ruotsalaisilla käsityöläisillä kuten aina ennenkin. Yritys toimii pitkäjänteisesti. Se myy pääasiassa omia designtuotteitaan eikä pidä ikinä alennusmyyntejä.

Sitä, onko olohuone tänä vuonna valkoinen, musta vai sittenkin tehdasta muistuttava, ei aprikoida. Ajattomuus ja laatu, niistä pidetään kiinni. Mutta myös siitä, että kodissa tärkeintä on tunnelma – huone saa mieluiten ”nauraa” ja tehdä asujansa mielen toiveikkaaksi.

Svenskt Tennin tuotot menevät sen nykyiselle omistajalle, Beijerin säätiölle, joka ohjaa rahat tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin hyväksi.

”On ainutlaatuista työskennellä tällä tavalla”, toimitusjohtaja Maria Veerasamy sanoo.

Jos esimerkiksi lasitaiteilija Carina Seth Anderssonin suunnitteleman lasimaljan muotti on kallis tehdä, kustannukset jyvitetään usealle vuodelle. Ensimmäisenä vuonna 300 euroa maksanutta Dagg-maljakkoa myytiin vain sata kappaletta, nyt palleropintaista, nuorten sisustajien himoamaa vaasia myydään sata kappaletta kuukaudessa.

Edes yrityksen tärkeimmän suunnittelijan, arkkitehti Josef Frankin värikkäät – nykyisin ikoniset – kankaat eivät myyneet erityisen hyvin ensimmäiseen kymmeneen vuoteen.

Vasta kolmas asiakaspolvi alkoi tilata 1970-luvulla Frankin eksoottisia kankaita sellaisella tahdilla, että jouduttiin toimitusvaikeuksiin: moniväristen kankaiden painaminen väri kerrallaan serigrafiatekniikkaa käyttäen on niin hidasta, että valmista kangasta saadaan päivässä vain 60 metriä.

Perinnöllä alkuun

Kolmekymppinen Estrid Ericson oli työskennellyt muutamia vuosia sisustusalalla, kun hänen hotelliyrittäjänä toiminut isänsä kuoli. Piirustuksenopettajaksi kouluttautunut Estrid pisti vuonna 1924 pienen perintönsä turvin pystyyn Svenskt Tennin, Ruotsalaisen tinan, joka keskittyisi valmistamaan muotiin tulleita tinaesineitä.

Yritys kansainvälistyi heti, sillä vuoden 1925 Pariisin maailmanäyttelyssä sekä Estrid Ericson että hänen yhteistyökumppaninsa Nils Fougstedt saivat töistään kultamitalit.

Pian yritys oli saanut uudet toimitilat myymälälle ja tinaverstaalle Strandvägeniltä, jossa Svenskt Tenn toimii tänäkin päivänä. Firmasta tuli myös kuninkaallinen hovihankkija.

Estrid Ericson ei pitänyt itseään bisnesnaisena, mutta tuli silti luoneeksi menestyvän sisustusliikkeen aikana, jolloin ala oli kokonaan miesten käsissä.

”Perustin Svenskt Tennin tietämättömänä ja aika epäkäytännöllisenä. Luotin vain hyvän maun epävarmaan huomispäivään”, Estrid Ericson muisteli myöhemmin.

Ratkaiseva käänne tapahtui, kun Estrid Ericson otti yhteyttä wieniläiseen arkkitehtuurin professoriin ja sisustusalan yrittäjään Josef Frankiin.

Josef Frankista tuli Svenskt Tennin suunnittelija vuona 1934. Natsismin nousu sai juutalaisen ja sosialismia kannattaneen Frankin muuttamaan Itävallasta Ruotsiin. Maahan oli jo yhteys, sillä Frankin suomalaissyntyinen vaimo Anna oli kotoisin Taalintehtaalta ja hänen sukunsa oli asettunut asumaan Ruotsiin. Frankit olivat tottuneet viettämään kesiään Falsterbossa.

Estrid Ericsonin ja Josef Frankin näkemykset yhtyivät. He kannattivat funktionalismin käytännöllisiä periaatteita, mutta halusivat luoda kodeista viihtyisiä ja värikkäitä.

Tunkkaisuutta vastaan

Pian alkoi syntyä huonekaluja, jotka olivat kevyitä ja liikuteltavia. Niiden piti sijaita huoneessa siten, kuin ne olisivat itsestään ajautuneet oikeisiin kohtiin. Ruotsalainen taiteilija Carl Larsson ja englantilainen Arts and crafts -liike olivat inspiraation lähteinä.

Värejä, kuvioita ja eri puulajeja piti kaksikon mielestä käyttää luovasti eikä huonekaluja sopinut olla liikaa – toisin kuin ajan hengen mukaan yhdellä ja samalla kalustolla umpeen tupatuissa porvariskodeissa.

Ruokapöydän tuolit saivat olla erilaisia, kalliit esineet ja kirpputoritavarat esiintyä rinta rinnan. Kunhan omistaja itse piti niitä kauniina.

”Ihmisten tulee hankkia huonekaluja, jotka sopivat heidän ympäristöönsä ja elämäntapaansa. Kodit eivät ole näyttelysaleja”, Estrid Ericsonin mielipide kuului.

Svensk Tenn – rohkeita kankaita

Kunnianhimoinen yritys tarvitsi myös kankaita. Estrid sai arvostamansa William Morrisin englantilaiskankaita edustettavakseen. Hän löysi myös ranskalaisia ja saksalaisia tekstiilejä.

Muta sitten alkoi tapahtua, kun akvarelleja harrastuksekseen maalaava Josef Frank alkoi siirtää eksoottiset ja värikkäät näkynsä kankaisiin.

Pian Svenskt Tenn sai tehdä useita merkittäviä sisustuksia niin Ruotsin suurlähetystöissä (myös Helsingissä) kuin merkittävissä yksityiskodeissa.

Toisen maailmansodan ajaksi Josef Frank siirtyi asumaan Yhdysvaltoihin, sillä juutalaisvastainen henki levisi myös Ruotsissa. Hän lähetti kuitenkin Estridille tämän 50-vuotislahjaksi 50 erilaista kangasmallia. Kangasmalleja on nyt noin 160 erilaista.

Estrid Ericson ei sulkenut liikettään sodan vuoksi, kuten monet muut alan yrittäjät. Hän alkoi suunnitella itse uusia tinaesineitä, koruja, lasia, keramiikkaa ja jopa vaatteita. Hän etsi Ruotsista valmistajia, kun maailmankauppa oli jäissä.

”Sisustusliikkeestä tuli kuin pieni tavaratalo, ja työ jatkui samalla tavalla sodan jälkeen,” Estrid Ericsonista toukokuussa kirjan julkaissut Anita L. Du Rietz sanoo.

Estrid Ericson valitsi liikkeeseensä esineitä, jotka olivat paitsi kauniita myös käytännöllisiä.

”Estrid on nyt tunnustettu Ruotsin sisustusalan ykkösnimeksi ja hänen ajaton tyylinsä elää meidänkin ajassamme,” Du Rietz toteaa.

Yllätys firmajuhlissa

Säteilevän kaunis Estrid Ericson viettää 50-vuotisjuhlaansa ja Svenskt Tennin 20-vuotisjuhlaa vuonna 1944. Hän on pukeutunut luonnonvalkoiseen sifonkileninkiin ja hänellä on gardenioita tummissa hiuksissaan.

Pöytään kunniapaikalle hänen viereensä istuu herrasmies, jota henkilökunta luulee Estridin veljeksi.

Kaikkien yllätykseksi Estrid esittelee aviomiehensä, Sigfrid Ericsonin. Estridin oma sukunimi Erikson k:lla on vaihtunut vain yhden kirjaimen, c:n, verran.

Pariskunta on tavannut toisensa viisi vuotta aiemmin sodan alla Amerikan-laivalla, jossa Sigfrid toimi kapteenina. Estrid kutsuttiin tuolloin ystävättärensä kera kapteenin pöytään.

Ei halpatuotannolle

Svenskt Tenn menestyi ja selvisi jopa vallankumouksellisesta 70-luvusta, jolloin moni piti liikettä ja sen edustamia arvoja elitistisinä. Svenskt Tenn oli radikaalissa Tukholmassa niitä harvoja paikkoja, joissa täplikkääseen turkkiin pukeutunut asiakas ei tuntenut olevansa kuin kala kuivalla maalla.

Svenskt Tennin johtajatar itse pukeutui samettipöksyjen ja intialaistunikoiden keskellä klassisesti. Hänellä oli aina yllään ompelijalla teetetty silkkinen, pitkähihainen leninki, jossa oli vyötäisillä nauha ja siinä rusetti. Kaulassa Estridillä oli kolminkertaiset helmet.

Hän oli kuin kävelevä Hyvä Maku.

Svenskt Tenn ei lähtenyt mukaan teolliseen halpatuotantoon. Mutta Ikea hyödynsi Estrid Ericsonin luomaa esteettistä mailmaa. Se tosin vaihtoi puulajit vaaleiksi, pakkasi huonekalut litteisiin paketteihin ja painoi värikkäät kukat yksinkertaisin menetelmin huokeille kankaille.

Vaikka ei olisi koskaan kuullutkaan Svenskt Tennistä, sen kopioijat ovat tehneet Estridin estetiikan tutuksi ympäri maailmaa: se miltä ruotsalainen koti näyttää, on pitkälti Estrid Ericsonin luomien ihanteiden varassa.

Miten elää ikuisesti?

81-vuotias Josef Frank kuolee vuonna 1967. Estrid Ericson, 72, jatkaa työtään herkeämättä.

Kuusi vuotta myöhemmin kuolee puoliso Sigfrid, 84.

Lähes kahdeksankymppinen Estrid alkaa väsyä, vaikka rakastaakin työtään. Yritys alkaa olla vähän vanhanaikainen.

Estrid miettii, kenelle möisi yrityksensä. Hän tekee vihdoin ratkaisevan kysymyksen: ”Mitä minun pitää tehdä, että Svenskt Tenn eläisi ikuisesti?”

Omistajaksi löytyy vuonna 1975 erikoinen ratkaisu: uusi omistaja on säätiö. Estrid jatkaa vielä toimitusjohtajana, mutta vuonna 1978 hän luopuu siitäkin oltuaan yrityksensä ohjaksissa 51 vuotta.

Yritys saneerataan, henkilökuntaa joudutaan vähentämään, vaikka Estrid oli luvannut työntekijöilleen, että mikään ei muutu. Mutta myymälän pinta-ala saadaan kaksinkertaistettua.

Vuonna 1981 Estrid Ericson kuolee. Hänen ja Josef Frankin elämä jatkuu Svenskt Tennin sisustusmaailmassa, sillä molemmat kuolivat lapsettomina.

Modernit arvot

Estrid Ericson ei ollut koskaan piitannut sisustusmuodeista.

”Jos saa rauhoitettua itsensä vähäksi aikaa, muoti menee ohi ja jäljelle jää yleispätevä”, hän sanoi.

Estrid Ericson taisteli teollisuuden standardeja vastaan käsityötä puolustaen.

”Jos on hyviä huonekaluja, miksi hankkia uusia?”

Hänen mielestään uudistamishalua saattoi toteuttaa vaihtamalla tyynyjä ja verhoja, nehän nuhraantuvat käytössä. Hän kannatti sisustusmaailmaa, jossa tuotteita voi tilata ja niitä kannattaa korjata.

Estrid Ericson oli aikaansa edellä korostaessaan kestävyyttä kertakäyttökulttuurin, laatua määrän ja oikeita tarpeita shoppaamisen sijaan.

Olihan hän joutunut kohtaamaan tavaraa täynnä olevan huushollin jo vuonna 1954. Estrid Ericson havahtui kuten muutkin kuusikymppisiään juhlivat: koti on ääriään myöten täynnä, koska ympärillä on tavaroita, joihin on vuosien myötä kiintynyt.

Uutuuksista on helppo luopua tai olla hankkimatta niitä. Mutta miten voisi luopua Anders Jönssonin suunnittelemasta kissasta, joka valurautaan ikuistettuna vartioi kesähuvilan terassia?

Lähteitä: Estrid Ericson. Orkidé i vinterlandet Anita L. Du Rietz: Skönhet till vardags. Estrid Ericson och Svenskt Tenn