Tarinat

Miehen malli on rajoittunut ja väkivaltainen, ja siksi tarvitaan #mentoo – Lue mistä on kysymys!

Pojat selvittelevät välejään nyrkein, puhetta värittää väkivallalla uhkailu. Tutkija Henri Hyvönen muistuttaa, että kasvattajilla on suuri vastuu, jotta väkivallan kulttuuri saadaan kitkettyä poikien maailmasta. 

#metoo-kampanjan rinnalle tarvitaan #mentoo-kampanja, jotta väkivaltaiset ja vahingolliset maskuliinisuuden ihanteet saataisiin murrettua, tutkijia-toimittaja Taneli Heikka kirjoittaa Ylen kolumnissa. Hänen mukaansa miehetkin ovat väkivallan uhreja ja kärsivät tiukoista hierarkioista.

Länsimainen maskuliinisuuden ihanne on rajoittunut

Länsimaiseen maskuliinisuuden ihanteeseen on tyypillisesti kuulunut esimerkiksi heteroseksuaalisuus, valkoisuus, menestyvyys, rationaalisuus ja fyysinen voimakkuus. Lisäksi pojaksi kasvamiseen liittyy tiettyjä vahingollisia, kulttuurisia vaatimuksia miehuudesta: On oltava aggressiivinen, väkivaltaa pitää ihannoida, pitää pärjätä yksin, tunteita ei saa näyttää, feminiinisiä piirteitä ei sallita. Näitä vahingollisia maskuliinisuuden ihanteita kutsutaan toksiseksi eli myrkylliseksi maskuliinisuudeksi.

Jotta jotkin maskuliinisuudet voivat olla hyväksyttävämpiä kuin toiset, on toisten maskuliinisuuksien oltava niille alisteisia. Yleisesti ottaen seksuaalivähemmistöjen, maahanmuttajien, alempien sosiaaliryhmien ja vammaisten maskuliinisuus on ollut ihaillulle maskuliinisuudelle alisteisia. Väkivallan uhkaa kokevat myös miehet, jotka eivät käyttäydy siten, miten ahtaat maskuliinisuuden mallit edellyttävät.

Taneli Heikka toteaa Ylen kolumnissa, että poikien väliset hierarkiat muodostuvat väkivallan tai sen uhan kautta. Hän myös huomauttaa, että liian usein ajatellaan lyömisen ja nahistelun ovat normaalia, kasvamiseen kuuluvaa välien selvittelyä. Haitalliset alistamisen mallit kuitenkin siirtyvät myöhemmin muihin ihmissuhteisiin.

Kasvattajien suuri vastuu

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Henri Hyvösen mukaan väkivalta pitää nimetä väkivallaksi myös niissä tilanteissa, joissa se on tähän asti perinteisesti kuulunut miesten maailmaan. Tämä on olennainen askel ahtaiden ja vahingollisten maskuliinisuuden ihanteiden murtamisessa.

”Lapsuudessa ja nuoruudessa tämän tulisi tarkoittaa sitä, että tietoisesti havaittaisiin poikien vakiintunut tapa käyttää henkistä ja ruumiillista väkivaltaa keskinäisen hierarkian järjestämiseen”, Hyvönen toteaa.

Tässä prosessissa on opettajilla, vanhemmilla ja muilla kasvattajilla suuri vastuu. Hyvönen uskoo, että kasvatuksella voidaan vaikuttaa siihen, mitä pojat pitävät miehekkäänä ja millaista käytöstä hyväksyttävänä.

”Tämä luonnollisesti edellyttää poikien kasvattajilta halua ja kykyä tarkastella myös omia luutuneita näkemyksiään kriittisesti. Tutkimuksissa on havaittu, että pojat viljelevät käytöksessään sellaisia uskomuksia, joita he eivät osaa kovin tarkasti perustella. Näin ollen he saattavat myös luopua niistä, jos heille annetaan siihen tietoisesti tilaisuus”, Hyvönen toteaa.

Arvojärjestysten purkua, mutta ei demonisointia

Vaikka väkivalta pitää osata nimetä väkivallaksi, Hyvönen muistuttaa, että jatkossakin kilpailullisuudelle, ruumiilliselle kamppailulle ja painille pitää olla tilaa – niin pojille kuin tytöillekin.

”Rajun näköiset, fyysistä kamppailua sisältävät leikit ja liikuntalajit ovat tapoja kokea läheisyyttä ja merkityksellisyyttä sekä lisätä käsitystä oman kehon rajoista ja pystyvyydestä. Väkivaltaa näistä tilanteista tulee vasta, kun niihin ei liity molemminpuolista suostumusta.”

Hyvönen toivoo myös, että sellaisia alakulttuureja ja maailmoja, joissa pojat ovat enemmistössä, ei demonisoitaisi.

”Sen sijaan pitäisi pohtia sitä, kuinka näistä maailmoista voitaisiin aikuisten voimin kitkeä pois väkivalta ja alistaminen. Kasvatuksessa pitäisi purkaa kaikenlaisia arvojärjestyksiä ja hierarkioita tavoitellen tilannetta, jossa kaikki lapset ovat sukupuolestaan ja sukupuolen ilmauksestaan huolimatta arvokkaita. Kasvatus ei saisi asettaa erilaisia tapoja olla poika jonkinlaiseen arvojärjestykseen”, hän sanoo.

Vaikka tällä hetkellä välien selvittely fyysisellä väkivallalla on miehille ominainen ilmiö, toivoa on. Maskuliinisuuden ihanteet ovat murroksessa.

”Suuri osa miehistä ei ole väkivaltaisessa toiminnassa aloitteellisia, eikä pidä sitä ihailtavana. Lisäksi Sari Manninen esitti jo vuonna 2010, että koulussa kaikista suosituimpia poikia ovat ne, jotka ovat liikunnallisesti lahjakkaita ja sosiaalisesti taitavia mutta eivät korostetun halukkaita käyttämään väkivaltaa”, Hyvönen toteaa.

Lähteet:

Raija Julkunen: Mieskysymys suomalaisen tasa-arvopolitiikan asialla. Teoksessa Arto Jokinen (toim.) Mieskysymys. Miesliike, –työ, –tutkimus ja tasa-arvopolitiikka. 2012, Tampere University Press.

Arto Jokinen: Mies. Teoksessa Arto Jokinen (toim.) Panssaroitu maskuliinisuus – Mies, väkivalta ja kulttuuri. 2000, Tampere University Press.