Ihmiset

Jenni Haukio sosiaalisen median varjopuolesta: "Negaatioissa vellomisesta ei seuraa kuin katkeraa ja pahansuopaista elämää"

Niin paljon hyvää kuin internet ja sosiaalinen media ovatkin jokapäiväiseen elämäämme saati demokratian toteutumiseen eri puolilla maailmaa tuoneet, on niilläkin varjopuolensa. Kunnianloukkaukset ja herjaukset, joihin viranomaisten on tietoturva- ja resurssisyistä vaikea puuttua. Anonymiteetin turvin tapahtuva toisten ihmisten armoton mollaaminen.

Ihmisluonne tuskin on muuttunut mihinkään, nyt sen pimeämpien puolien esittelyyn vain on tarjolla entistä vaivattomampia foorumeita. Menneen maailman vessanseinäkirjoituksiin, nimettömiin kirjeisiin tai muihin aggressiivisuuden purkautumiskeinoihin verrattuna internet tarjoaa herjauksille myös mittavan yleisön. Loukkaukset ovat julkisia.

Eino Leino kirjoitti runossaan Hymyilevä Apollo (1898): ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista.”

Jos jokainen sisällyttäisi maailmankuvaansa juuri tämän toteaman, olisi meillä varmasti keskenämme paljon sopuisampaa. Niin internetissä kuin elämässä ylipäätään.

Kunpa osaisimmekin olla eri mieltä sivistyneesti, toisen ihmisen erilaisuutta ja erilaisia mielipiteitä kunnioittaen.

Itselleni tuo sama periaate iskostui lähtemättömästi mieleen jo varhaisteini-iässä, kun partiojohtajamme kasvatti riehakasta tyttöryhmää vastaanpanemattomalla tavalla. Hän nimittäin sanoi, että mikäli ei ole toisesta ihmisestä mitään hyvää vaan pelkkää kielteistä sanottavaa, on parempi, että ei sano yhtään mitään. Viisas neuvo, tuoreessa muistissa yhä, lähes 30 vuotta myöhemmin.

Leinon sanomaksi on myös kerrottu, että toisten ihmisten vikojen ja heikkouksien kaiveleminen tekee sekä julkisen että yksityisen elämän pieneksi, karuksi, katkeraksi ja pahansuopaiseksi. Vaikka ei paha kenkään siis pohjimmiltaan olisikaan, ovat toiset niin heikkoja, että sortuvat purkamaan omaa pahaa mieltään käymällä muiden kimppuun.

Toinen purkaa kielteisiä tunteitaan urheilemalla, toinen taiteeseen uppoutumalla, joku viettämällä aikaa totaalisessa yksinäisyydessä, joku vaikkapa halkoja hakkaamalla. Negatiivisuuden käsittelyyn on varmasti yhtä monia keinoja kuin on yksilöllisiä ihmismieliä – rajattomasti.

Ja rajattomasti on valitettavasti myös heitä, jotka purkavat pahaa mieltään kasvottomina verkossa. Kaikki eivät kykene hallitsemaan kielteisiä tunteitaan, ei yksinkertaisesti ole voimavaroja tai itsehillinnän välineitä.

Kielteisyydellä ei juuri ole vetovoimaa muualla kuin yhtä kielteisesti tuntevien muiden keskuudessa. Näin syntyvät keskustelupalstat, joissa ihmismielen rumimmat tunnot mellastavat mitä mielikuvituksellisimmin ilmaisutavoin. Tällaisten lokakeskustelujen lukeminen ei kannata edes kuriositeettina, ellei sitten itse halua kohdella itseään huonosti.

Sillä aivan kuten jo Leino oivalsi, ei negaatioissa vellomisesta seuraa kuin katkeraa ja pahansuopaista elämää. Sellaista taakkaa ei kannata ottaa harteilleen, kun yhtä hyvin voi myös valita toisin. Voi altistaa itsensä paremminkin sellaisille sisällöille, joista saa positiivista energiaa ja hyvää mieltä.

Voi pahan sijaan velloa hyvässä.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Jenni Haukio sosiaalisen median varjopuolesta: "Negaatioissa vellomisesta ei seuraa kuin katkeraa ja pahansuopaista elämää"

ERNO

NÄMÄ OVAT HAUKION NÄKEMYKSIÄ! MINUSTA JOKAISELLA IHMISELLÄ SAA OLLA OMA NÄKEMYS ASIOIHIN. ARVOSTELLA SAA, MUTTA EI SYYTTÄÄ TAI TUOMITA – NIINKUIN VIIMEAIKOKOINA ON TAPAHTUNUT!

Sinun täytyy kommentoidaksesi.