kolumnit

Anna Rotkirch: ”Mahdollisuus onneen vanhoilla päivillä ei ole perhemuodosta kiinni”

Ystäväni on kovassa paikassa. Oma äiti kuoli vuodenvaihteessa. Ainoana lapsena hän oli vastannut viime vuosien hoitojärjestelyistä, sitten hautajaisista. Samaan aikaan paljastui elämänkumppanin uskottomuus. Lapsia ei ole, vaikka aikoinaan kovasti niitä yritettiin.

”Soitin äidilleni joka päivä”, hän kertoo. ”Nyt ei ole ketään, kenelle soittaisin niin usein, tai joka soittaisi minulle. Tuntuu siltä, ettei kukaan tarvitse minua.”

Ystäväni miettii, kuka häntä hoitaa ja kuka saattaa hautaan, jos mies lähtee uuden ihastuksen luo, tai jos hän itse päättää erota väljähtyneestä suhteestaan. Suru, mustasukkaisuus ja epävarmuus kalvavat.

Osaan kerrankin kuunnella ja olla tarjoamatta neuvoja, joita hän ei pyydä. Mutta tutkija sisälläni miettii, että ystäväni tilanne tulee yhä tavallisemmaksi. Lapsia syntyy vähemmän. Yhä useampi ikääntyy ilman sisaruksia, lapsia tai lapsenlapsia. Erotilanteet ovat nekin yleisiä, myös vanhemmilla päivillä.

Olemmeko tuomittuja yksinäiseen vanhuuteen? Muistuttaako tulevaisuutemme kauhu-uutisia hylätyistä vanhuksista ja yksin mätänevistä ruumiista?

Ei suinkaan. Tutkimus tuo tässä lohtua. Lapsettomien vanhusten hyvinvointia on selvitetty. Pääviesti on selvä: jos muut asiat elämässä ovat kohdallaan, ihmiset voivat yhtä hyvin riippumatta siitä, onko heillä lapsia ja lapsenlapsia tai ei.

Tie pitkään ja onnelliseen elämään löytyy sosiaalisuudesta yhtä paljon kuin terveistä elämäntavoista.

Tarvitsemme muita ihmisiä. Tie pitkään ja onnelliseen elämään löytyy sosiaalisuudesta yhtä paljon kuin terveistä elämäntavoista. On arvioitu, että hyvät ihmissuhteet pidentävät elinikää yhtä vahvasti kuin tupakointi lyhentää sitä! Nauru, luottamus ja kokemusten jakaminen ovat terveysruiskeita siinä missä vitamiinit ja kuntoilu.

Jos omia lapsia ei ole, ystävien ja muiden sukulaisten merkitys korostuu. Nykytiedon mukaan nämä ihmissuhteet korvaavat yllättävänkin hyvin sitä tukea, mitä omat lapset vanhemmilleen tuovat.

Toki meillä on liikaa yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä. Palveluja tulee kehittää niin, että jokainen voisi kokea olevansa merkityksellinen jollekin toiselle. Mutta mahdollisuus onneen vanhoilla päivillä ei ole perhemuodosta kiinni – onneksi.

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.