kolumnit

Hilkka Olkinuora: ”Kun vanhuksena pukeudut laitoksen ankeaan kaapuun, tuntuuko, että minuutesi riistetään saman tien?”

On taas se kausi, jolloin ei ole mitään päällepantavaa. Pikkujoulut. Teatteri. Laskettelurinne. Etelänmatka. Mikä on sopivaa? Mihin itse sovin? Mikä sopii kukkarolle?

Tasan ei käy vaatehuolet. Jotkut suunnitteluttavat jo räväyttävää laahusta Linnan juhlaan. Toiset penkovat ilmaiskorista toppatakkia, jossa tarkenee nukkua tuulikaapissa.

Pukeutuminen on aina itseilmaisua, osaamisen ja omaisuuden rajoissa. Valitsemme vaatteemme aamulla edessä olevan päivän vaatimusten mukaan, sanoo tutkija. Astumme puvustettuina elämämme näyttämölle. Milloin tarvitsemme suojaavaa väljyyttä, milloin lähdemme päivää päin takki levällään.

Lue myös: Muuttumisleikki virkisti Birgitan, 57 – katso ennen- ja jälkeen-kuvat!

Vaate vaikuttaa koko olemiseesi. Kun sairaana tai vanhuksena pukeudut laitoksen ankeaan halattiin, tuntuuko, että minuutesi riistetään saman tien? Vai muututko päinvastoin tyytyväisenä hoivattavaksi? Kuinka moni esiintyminen meni pilalle, kun kittanat sukkahousut eivät pysyneet paikallaan? Kuinka usein ostit uuden vaatteen pahaan oloon?

Tätä kolumnia ei todennäköisesti kirjoitettaisi lehteen, jota pääasiassa miehet lukevat.

Tietysti vaatteilla on itsenäinenkin viestinsä: poliisien ja palomiesten turvallisuus, työvaatteiden käytännöllisyys, kuninkaallisten ja kirkollisten symbolisuus. Mutta kummasti nainen osaa tuunata univormustakin itsensä näköisen.

Merkkihenkilöt ovat erityistarkkailussa: ”Jennin mekko” ja ”Melanian korot” ovat naisten keskinäistä kahvihuonepuhetta. Kertakäyttöisten edustusvaatteiden hintoja on helppo kauhistella, mutta toisaalta tuhannen euron prinsessamekko voi tuoda tekijälleen ja siis kansantaloudelle satojentuhansien tuotot.

Tätä kolumnia ei todennäköisesti kirjoitettaisi lehteen, jota pääasiassa miehet lukevat. Miehet altistuvat ulkonäöltään harvoin yhtä isolle ja ilkeälle vertaisarvostelulle kuin naiset, vaikka kukkojen keskinäinen kelloilla ja kashmirilla nokittelu on yhtä julmaa kuin kanojen kahakointi.

Vaateiden arvostelu on tietysti muutakin kuin vaatteiden arvostelua. Nuoren holtitonta pukeutumista moittiva täti saattaa olla kade, itse tyttönä pakosti kireästi letitetty. Prinsessan näkeminen kalliina henkarina voi olla kiukkuista feminismiä tai monarkian kritiikkiä.

Sanotaan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa – siis huonoa. Valitettavasti hänellä ei ole juuri mahdollisuutta muuhun.

Valintoja sopii ja pitääkin kyseenalaistaa. Ihmisen arvo on kuitenkin muuta ja enemmän kuin hänen vaatteensa tai kulutusmahdollisuutensa.

Sanotaan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa – siis huonoa. Valitettavasti hänellä ei ole juuri mahdollisuutta muuhun. Varakkaan taas ei pidä ostaa halpaa – siis ilmastosaastuttajaa. Vastuullisuus tosin jää usein ”sesongin vaatimusten” jalkoihin. Onneksi on kirpputorit ja vaatteenvaihtopäivät, reilusti peritty ja hienosti vintage.

Klassikkovaatteita myyneen kauppansa Ajattaren juuri sulkenut Sari Ihatsu sanoo, että vaatteiden rooli oman elämäntyylin kannanottona on pienenemässä. ”Tilalla ovat muut lifestyle-ilmiöt: mitä syöt, miten vietät aikaasi, mihin matkustat. Vaate ei ole enää muotia perinteiseen tapaan”, hän toteaa.

Vaate ei enää tee naista. Olet kokonaistaideteos. Viihdy siis vaatteissasi ja säteile itsenäsi elämäsi näyttämöllä!

Keskustelu

Kommentoi juttua: Hilkka Olkinuora: ”Kun vanhuksena pukeudut laitoksen ankeaan kaapuun, tuntuuko, että minuutesi riistetään saman tien?”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X