Kotiliesi kysyy: Mikä lihottaa lapsiamme?

Ylipaino ei ole länsimaissa enää pelkästään aikuisten ongelma. Lasten lihominen vaikuttaa terveyteen kokonaisvaltaisesti: fyysisten vaivojen lisäksi lihavuus nakertaa nuoren itsetuntoa ja altistaa kiusaamiselle.

Liikakilot kertyvät kenelle tahansa, kun ruoan kalorimäärä ylittää energian kulutuksen. Asia on yleisesti tiedossa, mutta silti lasten ylipaino-ongelmat jatkavat kasvuaan. Jos suunta ei muutu, tuki- ja liikuntaelinten vaivat, sokeritauti sekä maksan rasvoittuminen alkavat kuormittaa terveyttä jo varhaisessa iässä.

Mistä lasten lihavuus mielestäsi johtuu? Mikä auttaisi ongelmaan? Lahjovatko vanhemmat lapsia videopeleillä ja roskaruualla yhteisen ajan sijaan? Miten vaikuttaa elämäntapoihin hyvissä ajoin?

Kommentteja voidaan käyttää Kotiliesi-lehdessä.

Teksti: Mirka Ukkonen

Keskustelu

Videopelit, tietokoneet, mopot ja skootterit ovat jotka syypäitä lasten laiskistumiseen mitä kautta lapset liikkuu vähemmän. Ja kaiken lisäksi äiti ja isi antaa rahaa energiajuomiin ja mäkkäriin. Mitä vähemmän perheessä on rahaa sitä hoikempia lapset ovat.

Lapsille säännölliset ruoka-ajat,kotiruokaa,ei lapselta kysytä syötkö,vaan tarjotaan ruoka,Lapsi ei määrää mitä syödään.Liikuntaa,leikkejä ym.sieltä löytyy laji mistä lapsi kiinnostuu ja siirtyy harrastamaan.Netissä ei roikuta liikunnan kustannuksella.

Einekset, valmisruuat ja ”kevyt”tuotteet. Kaikki täynnä transrasvoja, E-aineita ja sokeria.

Suomalainen elintarviketeollisuus ei käytä enää transrasvoja, joten Suomessa valmistettuja eineksiä ja valmisruokia voi sen puoleen syödä huoletta. Toki kannattaa välttää myös liikoja E-aineita ja sokeria, kuten myös piilorasvoja.

Liian kova hyvän ruoan hinta. Kalliit – kotimaiset – tuoreet ruoka-aineet yhdistettynä einesskeidan tekemisen helppouteen saa vanhemmat valitsemaan … no, einekset, sillä ravintoloistakin saa etsimällä etsiä sopuhintaista, terveellistä apetta.

Mäkkipaska on halpaa, hei.

Vanhemmat ovat avainasemassa lastensa ruokailutottumusten omaksumisessa toimimalla itse esimerkkinä. Kotona tulisi olla säännölliset ruoka-ajat, mielellään itse valmistetut ruuat, näin tiedetään ruokien energiapitoisuus. Jos ruoka ei ruoka-aikana lapselle jostain syystä maistu, niin häntä ei ruokita jollain herkulla, vaan hän odottaa kiltisti seuraavaa ateriaa. Välipalana voi olla kotimaisia vihanneksia tai marjoja saatavuuden mukaan. Sipsit ja limpparit eivät ole jokapäiväisiä tarjottavia, ne kuuluvat ”juhlaan”. Liika tv:n tuijottaminen ja nettipelailu eivät kuluta kaloreita, lapsia tulisi kannustaa liikkumaan ulkona. Näitä ohjeita vanhempani sovelsivat minun ollessani lapsi ja olen noudattanut näitä myös oman jo aikuisen lapseni ravintokasvatuksessa.

Uskon siihen että vanhemmat ajattelevat lastensa saaneen koulussa kunnon lounaan. Sitten illalla syödään kaikenlaisia toisarvoisia ruokia (valmisaterioita). Päivässä ei tarvitse syödä kahta lämmintä ateriaa.
Tosiasiassa kouluruoka antaa vääränlaisen kuvan lounaasta ja aterian tasapainoisuudesta. Kermaperunoita, rasvaisia kastikkeita,uunimössöjä, makkararuokia tarjoillaan kasvavalle nuorisollemme. Eipä näy salaatteja, raakaravintoa, juureksia tai hyvää kalaa.
Mutta jos koululaisillemme tarjoiltaisiin tuoretta hyvää lähiruokaa, kuinka moni osaisi arvostaa sitä? Kuulen päivittäin lasten mankuvan: mulle ei tomaattia, en tykkää kalasta, mää en sitte syö jos on papuja…
Kotoa lähtee kasvatus että kaikkea tarjolla olevaa syödään.
Koulun tehtävä ei ole opettaa lapsia syömään vaan keittiön tehtävä on tarjoilla monipuolista terveellistä lounasruokaa.
Mieluiten soisin kouluruokailun kokonaan poistamista ja siirryttäisiin omien eväiden nauttimiseen. Ehkä sitten kotonakin osattaisiin panostaa iltaruokaan kun se olisi päivän ainoa lämmin ateria.

Me vanhemmat haluamme päästä helpolla: ostamme nopeasti hampurilaisia ja pitsaa. Palkitsemme lapsimme – ja itseämme – helposti herkuilla, kun arki on niin kamalan rankkaa. Perhe kyllä saa syödyksi, mutta samalla häviää oikeanlaisen (= terveellisen) kotiruoan ja ruokakulttuurin arvostus. Ruokaa ei tehdä kotona, kun tekeminen vie liikaa aikaa, eikä sitä syödä, kun se maistuu niin ”tavalliselta”. Keitetyissä perunoissa ei ole mitään hohtoa. Pian lapset eivät kohta suostukaan syömään mitään muuta kuin roskaruokaa karkkien, limsojen ja sipsien lisäksi. Kun mistään ei ole pulaa, kun millekään ei aseteta rajoituksia, syöminen menee ihan yli ihmisen tarpeen.

Sitten samat lapset jättävät liikunnan väliin, koska se on liian rankkaa ja tylsää. Kaikki tuntuu kilpailemiselta toisten kanssa, vaikka oikeasti siitä ei olisikaan kyse, kun ei jaksa, kun hengästyy helposti ja kun jotkut vain porskuttavat.

Ratkaisuja? Epäterveellinen ruoka kalliimmaksi, totta kai! Vanhemmat ajoissa asennekouluun: lapselle ei aina tarvitse antaa periksi. Koteihin yhteisiä ruokailuja, joissa arvostetaan lähiruokaa yms. Ruokailusta pitää tehdä uudestaan tärkeä tapahtuma, jossa nautitaan uusista kokeiluista ja hyvästä seurasta. Kouluruoan pitäisi saada lisää arvostusta sekä rahoista päättäviltä, vanhemmilta että syöjiltä. On tärkeää saada monipuolinen ja terveellinen ateria keskellä työpäivää ja on tärkeää syödä se! Kouluun lisää pakollista liikuntaa (liikunnan ilo pitäisi voida löytää!), välitunneille liikkumispelejä yms.. Tietokonepeleihin enemmän sellaisia, joissa pelaaja joutuu liikuttamaan myös itseään. Mutta ennen kaikkea mielestäni tarvitaan asennemuutosta: turhanpäiväinen mässäily pitäisi unohtaa ja pitäisi syödä vain elääkseen eikä elää syödäkseen!

Eivät yksinään silloin tällöin nautitut sipsit ja limut lihota, mutta jos niitä popsitaan ja litkitään jatkuvasti, niin silloin on jokin perheen ruokailutottumuksissa pielessä. Perheiden ruokakärryjä tarkkailemalla on helppo huomata, mistä lihavuus lähtee.

Ainakin meillä suurin riski lasten terveelliselle elämälle on liikkuminen. Mielellään vain pelattaisiin tietokoneella ja katsottaisiin videoita. Varsinkin 11-vuotias poika, joka harrastaa musiikkia ja lukemista sekä uppoutuu kernaasti pelimaailmaan, liikkuu minun nähteni aivan liian vähän. Pikkutytöillä on enemmän kavereita ja leikkimistä, joka pitää liikkeessä.
Toinen riski nähdäkseni on lasten valvomaton vapaa-aika ja omat rahat. Koululaisilta kuulen kertomuksia, kuinka jollakin lapsella on päivittäin karkkia, tai kuinka joku luokka oli luokkana mennyt kauppaan – ja varastanut karkkia. Eli lapsilta puuttuu rajoja, heillä on liikaa mahdollisuuksia itse valita epäterveellisesti. Rajattomuus selittää myös sen, että vanhemmat itsekin ovat lihavia ja valmiita ostamaan lapsille helppoja, epäterveellisiä vaihtoehtoja.

En yhtään ihmettele lasten lihoamista tänä päivänä.
Kun muistelen omaa lapsuuttani, niin kaikki karkit, suklaat ja pullat olivat pieniä ja niitä saimme harvoin syödä, vain viikonloppuisin tai vieraiden ollessa kyläilemässä, ei joka päivä!
Nykyajan lapset syövät valtavia munkkeja, suklaapatukoita ja limsaa päivittäin, ruuan, usein roskaruuan, lisäksi.
Surullista! Lihavia lapsia näkee paljon esimerkiksi uimahalleissa. Pienet pojat löntystävät maha roikkuen uimahousujen päällä. Ei voi kun vaan ihmetellä, miten vanhemmat eivät huomaa………………..

Mitä itse olen huomannut, niin karkilla palkitseminen ja vanhempien karkinhimo antavat huonon mallin lapselle. Näin syntyy juuri niitä makealle liian persoja, jotka sitten tuskailevat isompana kun ovat tottuneet herkkuja syömään.

Mielestäni se, että energian saannin ja liikkumisen välillä ei ole tasapainoa. Vähäinen liikkuminen korkeasti energisten välipalojen ja -juomien kanssa on huono yhtälö.
Lapsia ja nuoria kuskataan harrastuksiin, välimatkat mennään muuten kuin jalkaisin jne.
Jatkuva naposteleminen vie todellisen näläntunteen pois ja näläksi opitaan tuntemaan mieliteko, jolloin tilanne vääristyy jo varhain. Säännölliset ruoka-ajat ja toisinaan jopa ruoan saannin viivästyminen esim. ruoanvalmistuksen pitkittyessä olisivat ihan terveellisiä oppimistilanteita oikeanlaisesta ravitsemuksesta. ” kaikki-heti-mulle” asenne on huono myös ravitsemuksessa.

Pitsat, sipsit, raksut ja limsat ovat helppoja ja nopeita ”valmistaa”, lisäksi lapset syövät niitä mielellään.

Annoskoot ovat kasvaneet viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana valtavasti, kaupat notkuvat king size pusseja kaikenlaista epäterveellistä. Ravintoloissa lastenannokset ovat pitsoja, ranskalaisia ja nugetteja. Moni aikuinen syö itse ravintolassa salaattia mutta lapsi nauravia nakkeja.

Terveellinen ruoka ei ole kallista. Esim kotimaisia juureksia saa erittäin edullisesti.

Suomalaisia alettiin 70-luvulla syyllistämään ruoasta, jota me söimme. Kiltisti muutimme ruokatottumuksiamme ”kevyempään” ja hienompaan Eurooppalaiseen ruokaan, eli pizzaan, juustokuorrutuksiin, pastakastikkeisiin, pestoihin, ranskalaisiin, kermaperunoihin, limsoihin jne.

Jälkeenpäin ajatellen ainakin minun kotonani Hämeessä syötiin 60-luvulla vielä todella terveellisesti: juureksia, keittoja, kotimaista kalaa ja marjoja, puuroa, ruisleipää, joskus harvoin lihaa tai makkaraa. Vaikka rasva oli voita ja talvella ei tuoresalaattia saanut, annoskoot olivat kohtuullisia. Sydän- ja verisuonipropagandan vuoksi ihmisille tuli kummallisia käsityksiä siitä mikä on kevyttä, muistan työkaverin 90-luvulta, joka joulun jälkeen meni metvurstipizzalle kun halusi syödä lihottavan joulukinkun jälkeen kevyempää ruokaa.

Omassa lapsuudessani ruoka oli aika yksinkertaista: kaurapuuroa,
ruisvelliä, perunaa..lihaa joskus. Limsaa ja jäätelöä emme nauttineet lapsuudessamme. Teini-iässä oli herkutteluhetki, kun
sai kerran viikossa possun. Ja hoikkia oltiin.
Tänä päivänä kun menee kauppaan: on valtavat määrät herkkuja!
Suurissa paketeissa, pusseissa ja pulloissa.
Itse pyrin rajoittamaan lasten herkkujen syöntiä, keitän ruuat yleensä
itse, mutta en syyllistä itseäni vaikka joskus ostan eineksiä.
Lapsemme ovat teini-ikäisiä ja ovat hoikkia.

Koska lasten lihavuus on jo yhteiskunnallinen ongelma ja tulee rasittamaan terveydenhoitojärjestelmäämme, ehdotan että riskilihaville tehtäisiin koulukoteja. Niihin kerättäisiin tietoa ja taitoa eri aloilta ja muutamasta kuukaudesta vuoden mittaisiin hoitojaksoihin olisi osallistuttava. Vasta pituus-painosuhteen ollessa kohdallaan lapsi saisi palata kotiinsa. Tietysti vanhemmille olisi kurssit terveydestä ja ruoasta.
Vertaistensa kanssa lapsi lähtee hakemaan hallintaa elämälleen ja samalla laihtuu terveellisesti.
Tällainen toiminta on jo toteutettu monessa eri maassa hyvin tuloksin.

Olisin taipuvainen uskomaan siihen vanhaan viisauteen kodin merkityksestä lasten hyvinvointiin.
Kotona opitaan terveelliset ruokailutavat,ajat ja kaikki mikä liittyy hyvinvointiin.
Tämän päivän vanhemmat ovat hukasa hyvin monessa ns.tavallisessa asiassa. Lapset tuntuvat määrävän mitä, missä ja koska syödään.
Taitaa vain olla niin, että tämä valta on siirtynyt vanhemmilta muissakin asioissa lapsille.
Isovanhemmilta ei kysytä ja ei haluta neuvoja miten homma hoituisi ja sitten vain päivitellään, kuinka tässä näin on käynyt.
Tavallista kotiruokaa, lihakeittoa, kastikkeita ja laatikkoruokia ei osata tehdä eikä tunnu olevan aikaakaan. Eineksiä, valkoista vehnää, pastaa, riisiä ja pikaruokia tarjotaan ja lapset sekä vanhemmat vain lihovat.
Paluu takasin vanhaan aikaan ainakin ruokailun suhteen voisi toimia ja perheet saisivat olla yhdessä siellä keittiössä puuhastelemassa sitä ihan tavallista kotiruokaa eikä vain niitä gourmet-herkkuja.

Olen 12 vuotias, ja minun kotonani syödään joka päivä ainakin 2 salaattiateriaa, paljon perunaa, kalaa säännöllisesti, kanaa noin kerran viikossa ja lihaa. Ruisleipää syödään enemmän kuin vaaleaa leipää. Kinkkua ei syö kukaan muu, paitsi isä. Juustoa syö vain äiti ja vanhin siskoni. Minä, ja toisiksivanhin siskoni emme syö juustoa emmekä kinkkua. Ainakaan kovin usein.

Riisiä syömme todella harvoin, enemmänkin perunaa ja pastaakin vain silloin tällöin. Tänäänkin meillä oli päivällisellä lihamureketta, keitettyjä perunoita, kevyttä kastiketta, keitettyjä porkkanoita ja salaattia. Hyvää oli, ja syömme noin joka päivä. Liikunta on myös rutiini perheessämme. Jokainen liikkuu ainakin tunnin päivässä, isällä taas tulee töissä niin paljon liikuntaa, ettei liiku perheen kanssa kuin harvoin.

Kyse on kotona opitusta asenteesta ja elintavoista. Kun isä ostaa 11v. pojallensa ekan mopon (”kyllä nyt pojalla mopo pitää olla”), hän samalla tällä hankinnalla ehkä lopullisesti tuhoaa poikansa luontaisen liikkumisvietin. Pian poika ei ota yhtään ylimääräistä askelta vaan aina pitää päästä nopealla välineellä ovelta ovelle. Tulevaisuuden suunta on nyt lyöty lukkoon: aika nopeasti kaveripiiri alkaa opettaa erilaisia juoma- ja ruokailutapoja: hampurilaiselle arkisin ja vähän lonkeroa viikonloppuisia. Alkoholi ja rasvainen ruoka tuppaavan kerääntymään vyötäröllä, ja liikunta sitä myöden alkaa tuntua
hankalalta ja kömpelöltä. Syylliset asuvat lasten kanssa näiden kotona!

Vanhemmilla tulisi olla riittävästi motivaatiota keskittyä lasten asioihin ja lasten liikunnallisten harrastusten motivointiin. Erilaisia lajitestauksia kannattaisi tehdä siten, että vanhemmat olisivat itsekin mukana eikä vaan autonkuljettajina. Vanhempien aktiivisuus on kaiken takana. Myös huonoista ruokailuvalinnoista kannattaisi lapsille puhua ja kertoa miten ne vaikuttavat. Jos vanhemmilla on hankaluuksia, heidän tulisi avoimesti kääntyä ammattilaisten puoleen avun saamiseksi. Liian usein ainakin pienellä paikkakunnalla lakaistaan ongelmat hissukseen maton alle kun ei haluta leimautua.

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Mikä lihottaa lapsiamme?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X