Kotiliesi kysyy: Miten taantuma on vaikuttanut talouteesi?

Maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi syksyllä 2008, mutta koska se julistetaan päättyneeksi?

Suomessa puhutaan yhä taantumasta samaan aikaan, kun pääkaupunkiseudulla asunnot käyvät kaupaksi ennätystahtia ja ostajat tekevät jo ensiesittelyssä pyyntihintaa kovemman tarjouksen.

Työttömyys kasvaa, mutta samaan aikaan työpaikkansa säilyttäneillä ja lomautukset välttäneillä on entistä enemmän käteistä kuluttaa kun asuntolainojen korot ovat alhaalla.
Tämänkertaisesta laman tai taantuman tulevaisuudesta on annettu railakkaan ristiriitaisia ennusteita.

Optimistien porukkaan kuuluu Palkansaajien tutkimuslaitos, joka uskoo rivakkaan talouskasvuun jo 2010-2011. Johtaja Jaakko Kianderin mukaan yksi seuraus tästä taantumasta pitkällä aikavälillä on kuitenkin se, että tuloerot kasvavat entisestään.

Miten taantuma on vaikuttanut sinun talouteesi? Kerro kokemuksistasi!

Teksti: Susanna Niinivaara

Kommentteja voidaan käyttää Kotiliesi-lehdessä.

Avainsanat

Keskustelu

Kun on työ, ja sellaisella alalla, joka vaan jatkuu ja jatkuu, ja tehdä saa vaikka vuorokauden ympäri ( sitä siis riittää), ja sitten elää kohtullisesti suuremmitta vouhkaamatta, niin taantumakin menee ohi niin ettei huomaakaan.

Taantuma on tainnut mennä eläköitymisen piikkiin, kun tulot pienenivät muutenkin. Nuukailu on ollut tuttu juttu jo ennen lamaakin.
Joten taantuma on sivuutettu huomaamatta.

Asun paikkakunnalla, jolta on poistunut iso työnantaja. Taantuma koskettaa lähipiiriäni. Epävarmuus tulevaa kohtaan elää vahvana, sillä monikaan yli 50-vuotias ei tiedä, mistä työtä jatkossa löytäisi. Työvoimatoimistosta kehoitetaan opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta ajatus tuntuu monesta hyvin kaukaiselta. Eniten käy sääliksi nuoria perheitä, jotka ovat elämänsä alussa pienten lasten ja suurten asuntolainojensa kanssa.

Yrittäjänä ihmettelen taantuman runtelemaa suomea, jossa valtion, kaupunkien ja kuntien työntekijöille on tullut suuret palkankorotukset. Kaikki on tapahtunut velkaa ottamalla. Pk ja pienillä yrityksillä on erittäin tiukkaa, niin myös omassa yrityksessäni. Yrittäjän esisijainen tarve yhteiskunnassa on kerätä veroja ja muita tuloja valtion kassaan, toisena maksetaan muiden laskut ja vasta kolmanneksi jos tilillä on rahaa maksetaan itselle palkkaa, omaa puskuri kassaa unohtamatta.

Kyllä! Ja on aivan kestämätöntä, että omat lapsemme saavat suuren velkataakan hoitaakseen, ja suuret ilkäluokat pääsevät kuin koirat veräjästä. Toisaalta kun suuret ikäluokat makaavat yksityisissä hoitokodeissa/sairaaloissa niin ehkä mamut hoitelevat näitä vaippaikäisiä kun muut raatavat niska limassa valtion velkaa pois kovaa vauhtia. Valtiojohdon onkin toitotettava positiivista torvea, koska muuten on piru meidät perii.

Olen itse realisti ja uskon, että kunnon droppia ei ole vielä edes nähty, onneksi olen velaton mies ja vaimoni on töissä ja perheellämme on säästössä 150k . Olen tullut sellainen tunne , että haluaisin takaisin palkkatyöhön ja stressittömämpään elämään ja keskittyä jälkikasvun kanssa touhuamiseen. Ei enää töitä 15 tuntia päivässä ja 7 päivänä viikossa.

Lama on vaikuttanut elämääni negatiivisesti. Olen töissä pienessä yrityksessä ja asiakkaamme eivät investoi, joten yrityksen liikevaihto on laskenut. Oma palkkani on pysynyt jo yli 3 vuotta paikoillaan eli palkkani ostovoima on hiipunut samalla, kun inflaatio on nostanut hintoja.

Minulla on iso asuntolaina, koska jossakin on pakko asua. Asumme ahtaasti vanhassa talossa eli niin halvalla kuin pystymme, mutta silti asuntoon menee yli 1000 euroa kuukaudessa (lainat + yhtiövastike) ja taloyhtiöön on vielä tulossa lähivuosina isoja kalliita remontteja. Pelkään lähes päivittäin, että työpaikkani lähtee alta, jonka jälkeen uudelleentyöllistyminen olisi vaikeaa tällaisella yli nelikymppisellä toimistotyöntekijällä. Uusia työpaikkoja olen katsellut, mutta kun jokaista avointa paikkaa pääkaupunkiseudulla hakee yli 100 ihmistä, niin on tosi vaikea nousta muiden yli. Ei riitä, että on ahkera, tunnollinen ja rehellinen, kun pitäisi olla multitalentti spesialisti:(

Minusta on tosi surullista, että tuloerot kasvavat. Minusta Suomen vahvuus on ollut juuri siinä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, koska kaikilla on samat lähtökohdat. Itse olen törmännyt tässä siihen, että vaikka oma poikani on urheilulajissaan huippulahjakas, niin minulla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa hänen harrastuksestaan noin 1000 euroa vuodessa. Nyt hän harrastaa lajiaan alemmalla tasolla. Vielä lahjat ovat tallella, mutta kuinka kauan, kun ei pääse ottelemaan kovalla tasolla.

Tällaisessa elämäntilanteessa tuntuu kohtuuttomalta, että jos jään työttömäksi, niin pitäisi tosiaan alkaa miettiä ammatin vaihtamista ja opintolainan ottamista, vaikka pidän työstäni ja olen siinä hyvä.

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Miten taantuma on vaikuttanut talouteesi?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X