Kotiliesi kysyy: Oletko eettinen kuluttaja?

Globaalissa taloudessa yritysten toiminta vaikuttaa entistä enemmän, ei pelkästään ympäristökysymyksiin vaan myös ihmisoikeuksiin.

Vaikka kehitysmaihin vietävä yritystoiminta tuo työpaikkoja, on sillä myös varjopuolensa kuten kurjat työolot tai vaikkapa lapsityövoiman käyttö.

Oikeustieteen tohtori Merja Pentikäisen tuoreessa, Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituutille tekemässä tutkimuksessa Yritystoiminta ja ihmisoikeudet selvitetään, miten yritysten yhteiskuntavastuuta pitäisi toteuttaa. Millaista ohjeistusta ja toimia tarvitaan valtiollisella, millaisia yritysten tasolla?

Tutkimuksessa todetaan, että suomalaisissa yrityksissä ei ole laajemmin pohdittu ihmisoikeuskysymysten merkitystä yritystoiminnalle, eivätkä ihmisoikeudet integroidu osaksi yritysten toimintakulttuuria. Verrattuna esimerkiksi Norjaan, Ruotsiin ja Tanskaan, Suomen julkisen hallinnon toimijatkaan eivät ole kovin aktiivisia yhteiskuntavastuuta koskevissa kysymyksissä.

Mietitkö sinä ostopäätöksiä tehdessäsi ihmisoikeusnäkökulmia, kuten millaisissa maissa, työolosuhteissa ja millaisella työvoimalla tuotteet on valmistettu?

Avainsanat

Keskustelu

Reilun kaupan tuotteet on mielestäni ihan ok juttu, mikäli niiden alkutuottajat todellakin saavat paremmat elinolot, oikeudenmukaisen palkan ja lapsilleen koulun. Mutta mutta. Minusta myös suomalainen viljelijä on oikeutettu saamaan tuotannostaan Reilun kaupan hinnan. Silloin heidän ei tarvitsisi nostaa niitä muiden ammattiryhmien kadehtimia EU-tukirahoja ainakaan niin paljoa. Moniko kuluttaja tulee ajatelleeksi, että em. tuet ovat itseasiassa tukiaisrahoja kuluttajan hyväksi? Näiden tukirahojen turvin kotimaisen ruuan alkutuottanto saadaan elättämään viljelijäväestön mutta samalla voidaan pitää ruuan hinta matalampana kuin jos se hinnoiteltaisiin vapaan markkinatalouden periaatteilla. Kuvitelkaapahan mitä maksaisi vaikkapa 2 kg vehnäjauhoja ja litra maitoa kaupassa, jos viljelijä hinnoittelisi tilalta lähtevät tuotteet tuotantokustannusten ja palkkavaatimuksensa mukaan (sillä tavallahan muutkin yrittäjät hinnoittelevat myymänsä tavarat ja palvelut!). Kun jokainen välikäsi ketjussa maatilan ja kaupan tiskin välillä vielä lisäisi omansa hintaan, olisi todella herraskaista väkeä se joka vielä ostaisi ruokaa!

Olen mielestäni eettinen kuluttaja. Suosin kotimaisia tuotteita aina kun mahdollista ja ulkomaisissa tuotteissa, kuten kahvissa ja banaaneissa, ostan aina reilun kaupan tuotteita, jotta paikallisille viljelijöillekin menee rahaa eikä pelkästään isoille yrityksille. Aina kun uutisoidaan jonkun firman yhteydessä lapsityövoimasta tai sen epäilyistä, niin kyllä mietin tarkkaan, viitsinkö enää ostaa sellaisen firman tuotteita. Vaikka vaikeaahan se on tavallisen kuluttajan tietää, mitä yritysten kulissien takana tapahtuu.

Ja jo ihan tavallisen jätskin ostaminen tuottaa eettistä päänvaivaa silloin harvoin, kun sillä kesäkuumalla herkuttelisi… Toinen suomalainen maitofirma on naimisissa ruotsalaisen kanssa ja toisen jäätelöt omistaa ulkomainen suurfirma, joka on saanut kiusallista julkisuutta äidinmaitokorvikkeilla. Ja ne loput jätskimerkit taitaa tulla ulkomailta.
Jos haluaa boikotoida jotain tiettyä suuryritystä, on pakkauksista usein vaikea jäljittää tuotteen alkuperämaata ja todellista tuottajaa. Usein löytyy vain valmistuttaja ja tämän pääkonttorien osoitteita eri maissa. Pakkausmerkinnöissä löytyy myös edelleen puutteita, koska usein suomenkielinen tuoteseloste puuttuu tai on suomennettu todella tökerösti.

Haluaisin olla, mutta se on kovasti vaikeaa! Vaatteista ja ruokatarvikkeista on mahdotonta päätellä, missä ja miten ne on tehty, vaikka vaatteissa lukee made in bangladesh, eihän se kerro mitään niistä oloista joissa se on tehty. Silti valitsen aina reilun kaupan banaanit, kun näen niitä hyllyssä.

En milloinkaan osta kaupasta, jonka tuotteista edes muutamat on tehty epämääräisissä olosuhteissa, lapsityövoimalla tai muuten ihmisarvoja polkien. Yhtä tällaista liikettä koko perheemme boikotoi. Suosin reilun kaupan hedelmiä, sokeria ja muitakin elintarvikkeita. En ostaisi puutarhakalusteita, joiden materiaali on tuotettu uhanalaisia sademetsiä kaatamalla. Jos kaupassa ei osata vastata yksinkertaiseen kysymykseen siitä, missä tuote on valmistettu ja miten, jätän sen ostamatta. Eettistä on sekin, ettei kuluta kuluttamisen vuoksi.

Mieluiten ostan kotimaista. Otan huomioon työolosuhteet. Suomalaista laatua pidän
hyvänä. Haluan jatkossakin suosia kotimaista. Eri hankinnat pyrin toteuttamaan
omalta paikkakunnalta, jos suinkin mahdollista.

Siirryin tavaran omistamisesta palvelujen käyttäjäksi. Ja lainatakin voi: ei jokaisen tarvitse ostaa porakonetta omaksi. Molemmat näistä valinnoista lisäävät vielä ihmisten välisiä kohtaamisiakin, yhteisöllisyyttä.

Ostan reilun kaupan ruusuja, joita myydään suunnilleen samaan hintaan kuin muita ruusuja. Muuten olen tällä hetkellä niin köyhä, etten voi ostaa esim. reilun kaupan kahvia. On erittäin tärkeätä, että näistä osto-/valinta-mahdollisuuksista puhutaan ja ihmisiä herkistetään tälle. Esim. kouluissa pitäisi puhua paljon enemmän eettisistä näkökulmista. Ennen kaikkea lehdistö on tärkeässä asemassa, mitä enemmän etiikkaa painotetaan, sitä enemmän siitä tulee tärkeä mittapuu arkielämän valinnoissa.

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Oletko eettinen kuluttaja?

Vastaa käyttäjälle Jeco Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X