Ihmiset

EU-parlamentin jättävä Heidi Hautala paljastaa yllättävän intohimonsa – näissä puuhissa hän viettää kesänsä

Heidi Hautala tasaa hengitystään kahdenkymmenen vuoden meppiuran jälkeen. Eläkepäivät ovat silti vielä kaukana.

Hyvätkin asiat loppuvat jonain päivänä. Parasta on itse päättää, milloin on aika lähteä eikä antaa muiden tehdä ratkaisua omasta puolesta. Tällaiset ajatukset alkoivat pyörähdellä Heidi Hautalan, 68, mielessä toissa kesänä. Hän oli saanut tehdä monipuolisesti kaikkea mahdollista EU-parlamentissa kahden vuosikymmen ajan.

Saavutus on omaa luokkaansa suomalaisten poliitikkojen keskuudessa. Olo oli kiitollinen ja ammatillisesti kylläinen.

Heidi ilmoitti tuntemuksistaan ensimmäiseksi viidelle avustajalleen. Meneillään oleva kausi europarlamentaarikkona jäisi viimeiseksi. Viime loppiaisena Hautala julkaisi Facebookissa päätöksensä. Ilmoituksen perään kertyi tuhansia sydämiä ja peukkuja ja satoja kommentteja. Kiitoksia ja kehuja.

Olohuone on ollut tarpeeton

Heidi Hautala kiehauttaa Helsingin keittiössään pari kuppia vahvaa espressoa pienellä rautapannulla. Hän ei ole katunut päätöstään, vaikka kesäkuussa pidettävien EU-vaalien kierrokset ympärillä kiihtyvät.

”Usein käy niin, että kun jokin ajatus istuttaa itsensä päähäni, se alkaa edetä omalla painollaan. Ei ole tullut kertaakaan tunnetta, että tämä olisi väärä suunta.”

Brysselin-kone lähtee iltapäivällä. Sitä ennen on vielä ehdittävä Vantaalle tapaamaan 80-vuotiasta siskoa, joka asuu pysyvästi hoivakodissa. Heidi on siskonsa edunvalvoja. Isosisko piti kaksitoista vuotta nuoremmasta Heidistä hyvää huolta pienenä, joten nykyinen järjestely on ollut itsestään selvä. Myös 85-vuotias veli vierailee hoivakodissa. Ranskassa asunut sisar kuoli viime syksynä.

Heidi on perheensä kuopus, todellinen iltatähti. Hän oli myös äitinsä edunvalvoja, kun tämä sairastui dementiaan 1990-luvulla.

”Haluan huolehtia asioista ja tavata siskoa kerran viikossa. Tämä on tosin tehnyt repaleisesta arjestani vielä hankalampaa, että löydän aikaa kaikkeen.”

Keittiössä, kuten koko kauniisti sisustetussa kodissakaan, ei näy mitään ylimääräistä, lehtiä, leipäpusseja tai hedelmiä lautasella. Kerrostalokolmio on reissunaisen asunto. Heidi naurahtaakin, että olohuoneen voisi vaikka leikata pois, koska hän ei käytä sitä. Makuuhuone, suihku ja keittiö riittäisivät. Sohvatyynyt pysyvät viikosta toiseen samoilla sijoillaan.

”Olen koko ajan tulossa tai menossa. En ole missään pysyvästi. Haluankin nyt vakaampaa elämää.”

Heidi on herännyt EU-vuosiensa aikana joka maanantai puoli kuusi ja lähtenyt Brysseliin. Lentokentältä hän on mennyt taksilla suoraan työpaikalleen. Työpäivät ovat venyneet 12–14 tuntisiksi. Sama tahti on jatkunut torstai-iltaan asti, jolloin Heidi on palannut Helsinkiin. Perjantaina hän on hoidellut kotimaan asioita.

Brysselin-koti sijaitsee Ixellesin kaupunginosassa viehättävän uneliaan kadun varrella. Heidi on viihtynyt samassa osoitteessa kymmenen vuotta, mutta nyt hän pakkaa tavaroitaan ja luopuu asunnosta. Keittiönkaapeissa ei ole paljon putsattavaa, lähinnä kahvi- ja puurotarpeita.

Kerran kuussa europarlamentaarikot kokoontuvat Strasbourgissa Ranskassa. Heidi laskee, että hän on käynyt siellä 240 kertaa.

Kun on koko ajan liikkeessä ja paljon poissa, ystävät eivät pysy selvillä siitä, missä Heidi kulloinkin on. Työmatkat ulottuvat Brysselin lisäksi muu muassa Aasiaan ja Afrikkaan, joten lähipiiri ei spontaanisti soittele tai esitä kutsuja. Heidistä on joskus tuntunut, että eikö kukaan enää välitä. Normaali kanssakäyminen ystävien kanssa on täytynyt itse aktiivisesti järjestää.

”Olen onnellinen, kun ehdin soittaa, että mennäänkö lasilliselle tai kävelylle. Nähdään ja vaihdetaan kuulumisia.”

Yritykset vihdoin vastuuseen

Pääministeri Paavo Lipponen tulistui Heidi Hautalalle EU-vaalien valvojaisissa vuonna 1999. Suomalainen poliitikko oli liannut oman pesänsä: Heidi oli nostanut kampanjassaan esiin meppien jättisuuret kulukorvaukset, joista ei tarvinnut esittää edes minkäänlaisia tositteita. Valvonta puuttui kokonaan. Ikävistä asioista oli tullut julkisia.

Heidi pitää sitä yhtenä tärkeänä saavutuksenaan EU-uralla. Hän lähti edistämään asiaa tanskalaisen kollegansa kanssa. Pohjoismaissa hallinnon avoimuudesta on säädetty peräti jo vuonna 1766.

”Saimme lopulta logiikan kääntymään kokonaan. Kaiken pitää olla julkista, jos sitä ei ole erikseen määrätty salaiseksi. Olen testannut periaatetta jälkeenpäin useasti.”

Moni kokee Euroopan unionin asiat etäisinä ja vaikeasti avautuvina. Heidi saa ne kuulostamaan kiinnostavilta ja äärimmäisen tärkeiltä. Tuorein ilon aihe on yritysvastuudirektiivin hyväksyminen ministerineuvostossa. Yrityksillä on nyt velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia­ ja ympäristöä ei ainoastaan välittömässä toiminnassaan, vaan paljon laajemmin arvoketjuissa, hankinnoissa ja liikesuhteissa.

Kansalaisjärjestöt pyysivät Heidiä kokoamaan poikkipoliittisen joukon, joka ajoi asiaa. Viime metreillä hanketta vastustettiin voimakkaasti.

”Ensin olin kauhuissani, mutta sitten tajusin, että nyt ajatus kestävästä yhteiskunnasta ja taloudesta on isoa politiikkaa. Se ei enää ole marginaalissa, joten sitä myös vastustetaan näkyvästi. Tämä draama herättää kiinnostuksen, ja se on tärkeää.”

Heidin mielestä lähes kaikki maailman ongelmat liittyvät aineelliseen ylikulutukseen. Tekstiiliteollisuus on varoittava esimerkki. Sen jalkoihin jauhautuvat niin rutiköyhien työntekijöiden ihmisoikeudet kuin ympäristökin. Hikipajat suoltavat mekkoja ja housuja, jotka kestävät pari käyttökertaa. Mainonta on aggressiivista.

Yritykset ovat Heidin mukaan olleet pitkään maapallon vapaamatkustajia. Niissä on ajateltu, että valtiot hoitavat.

”Se ei enää ole mahdollista. Yrityksillä on valtava rooli maailman ongelmien ratkaisemisessa. Yritys, joka ei piittaa ihmisoikeuksista, ei yleensä piittaa ympäristöstäkään.”

Samaan aikaan myös me pienet ihmiset olemme osa ratkaisua. Heidi sanoo olleensa aina pienuuden eikä suuruuden hullu. Jos pystyy löytämään ratkaisuja pieniin ongelmiin, vahvistuu usko, että niitä keksitään myös paljon suurempiin ongelmiin. Tämän vuoksi on hyvä aloittaa ruohonjuuresta.

Kun EU jää taakse, Heidi aikoo perehtyä taloyhtiönsä asioihin. Häntä kiinnostaa sisäpihan roskisten tilanne. Olkaapa naapurit valppaina.

Heidi on innostunut haasteesta, jossa ostetaan vain viisi uutta vaatekappaletta vuodessa. Hän rakastaa myös vanhoja esineitä, koska ne on luotu kestämään. Heidi hankkii vain tavaroita, joita voi katsella loppuelämän tai kunnes ne kuluvat puhki.

”Yhä useampi meistä miettii, miten elämää voisi muokata kestävämmäksi ja välttää turhaa. Tietyn pisteen jälkeen ei enää tule onnellisemmaksi uusista ostoksistaan.”

Asiantuntemus kiertoon

Vaikka työ parlamentissa päättyy, Heidi Hautalalla ei ole aikomustakaan jäädä eläkkeelle. Terveys on kunnossa ja maailma kiinnostaa. Kun hän innostuu puhumaan tärkeästä teemasta, kuten kestävästä kaakaonviljelystä Länsi-Arikassa, ruskea polkkatukka heilahtelee puolelta toiselle.

Heidi on ollut pikkutytöstä saakka puuhakas. Vuosikymmenten aikana kertynyt asiantuntemus ei katoa mihinkään yhdessä yössä. Uuden edessä identiteetti on etsittävä syvemmältä roolien alta.

”Piti miettiä, että hyvänen aika, mikä minä olen sitten, kun en enää ole meppi. Kuka olen? Tulin siihen tulokseen, ettei rooli ole se minä itse.”

Heidi ei hae uutta täyspäiväistä työtä, vaan on viritellyt yhteistyökuvioita tuttujen tahojen kanssa. Varmoja pestejä ei kuitenkaan ole tiedossa. Hän saattaa herättää henkiin pöytälaatikkoyrityksensä tai tehdä vapaaehtoistöitä.

Eniten Heidi jää kaipaamaan tiimiään ja mukavia kollegoitaan parlamentissa.

”Olen sanonut itselleni, että minun ei pidä luulla olevani se sama vaikutusvaltainen europarlamentaarikko sitten, kun en enää sitä ole. Kokemusta ja osaamista on, mutta ei enää asemaa.”

Emäntäpiikana Luumäellä

Heidi on peruskorjannut Luumäellä isoa hirsitaloa vuosikaudet. Tilukset ovat nyt liiteriä vaille valmiit. Hän suhtautuu intohimoisesti perinnerakentamiseen ja tunnustaa kuuluvansa heimoon, joka puuhastelee vanhojen puutalojen kimpussa ja jakaa innoissaan kokemuksia.

Luumäellä on tilaa pojan perheelle ja ystäville. Heidillä on kymmenvuotias lapsenlapsi. Tiluksilla vaeltaa myös kaksitoista kesälammasta, jotka hoitavat parin hehtaarin perinnepeltoja. Näkymä on osa Heidin sielunmaisemaa: luontoa, ihmisiä ja eläimiä sopusuhtaisessa vuorovaikutuksessa. Mehiläiset ja muut pörriäiset tekevät töitään isossa kukkatarhassa.

Lue myös: Keväällä kukkivat perennat ilahduttavat aikaisella loistollaan – katso 10 vaihtoehtoa puutarhaan

Heidi sanoo harrastavansa klassisesti maanparannusta. Se on mukavasti kaksimerkityksinen termi: maan ja maailman parantaja. Pikkutyttönä Heidi nautti, kun pääsi äidin kanssa kuopimaan multaa ja istuttamaan kasveja. Opiskelijana hän oli vaatimassa maa- ja metsätieteelliseen orgaanisen viljelyn opintopiiriä aikana, jolloin suuryritykset määräsivät, miten maata saa viljellä.

Maaseutu herättää Heidissä uinuvan emäntäpiian.

”Olen käytännönläheinen ja tykkään huushollin pidosta. Saan loputtomasti mahdollisuuksia toteuttaa taipumuksiani Luumäellä.”

Keisareilla ei ole vaatteita

Heidin Helsingin-koti sijaitsee kauniissa 1920-luvun kerrostalossa. Kulman takana kohoaa Venäjän suurlähetystö valvontakameroineen. Melkoinen sattuma. Heidi on ollut mukana osoittamassa mieltään rauta-aitojen edessä. Onneksi kodin ikkunat avautuvat toisiin ilmansuuntiin.

Jälkiviisaus voisi olla makeaa, mutta siihen Heidi ei ole sortunut. Kun hän kritisoi Venäjää eduskunnan satavuotisjuhlassa pitämässään puheessa vuonna 2006, häntä syytettiin juhlatunnelman pilaamisesta.

Syy selvänäköisyyteen juontuu vuosien taakse. Heidi tutustui parikymppisenä Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansalaisliikkeisiin ja aktivisteihin, jotka ajoivat samoja ihmisoikeuksia kuin hänkin, mutta paljon suuremmalla riskillä ja vaikeammissa olosuhteissa.

”Olen ollut tekemisissä ihmisten kanssa, jotka näkivät sisältäpäin, mitä Venäjällä oli kehittymässä jo 1990-luvun lopussa. Näitä tahoja poliitikot eivät kohdanneet virallisissa tapaamisissa.”

EU-parlamentista on Heidin mukaan tullut toivon kipinä monille sorretuille ihmisoikeustaistelijoille.

”Autoritääristen sortovaltioiden määrä kasvaa, ja ne oppivat ikäviä temppuja toisiltaan.”

Esimerkiksi Kiina on perustanut pieniä salaisia poliisiasemia, joiden kautta se valvoo Euroopassa omia kansalaisiaan. Tekoäly lisää mahdollisuuksia kontrolliin.

Heidi seurusteli 2010-luvulla venäläisohjaaja Andrei Nekrasovin kanssa. Pieni kohu syntyi, kun miehen epäiltiin sodan sytyttyä kääntyneen Putinin kannattajaksi. Heidi arvelee, että kyseessä oli kritiikki ylipäätään länttä kohtaan. Maailma ei ole mustavalkoinen.

Kemiallinen paine hellittää

Valta Euroopan unionissa vaihtuu 16. heinäkuuta, jolloin 720 kesäkuussa valittua meppiä aloittaa työnsä. Suomesta valitaan viisitoista edustajaa. Vanha parlamentti on paikalla aamupäivän, ja uusi astuu tilalle iltapäivällä. Heidi seuraa lehteriltä, kun uutta puhemiestä valitaan. Sitten hän luovuttaa kulkukorttinsa ja kävelee ulos muhkeasta vallan linnakkeesta. Toimisto on tyhjennetty jo aiemmin.

”En voi ennustaa, miltä se tuntuu. Varmaan haikealta.”

Lue myös Anna.fi: Stressi haltuun mindfulnessin avulla

Heidi haluaa pysähtyä, hengittää syvään ja rauhoittua. Jatkuva stressi ja kiire on kaksijakoinen asia. Jos on mielekästä ja mielenkiintoista työtä, elimistö tuottaa adrenaliinia, joka pitää käynnissä koko päivän.

”Pitää hiukan ponnistella, että pääsen tästä adrenaliinikuormasta. Ihmisen on hyvä osata tehdä asioita ilman, että on jonkinlainen kemiallinen paine päällä. Tarvitsen syvähengitystä.”

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 10/2024.