Kotiliesi kysyy: Pitääkö naisen olla työpaikalla hyvä jätkä?

Miehet ovat työpaikoilla yhä se normi, johon naisia verrataan. Erityisesti miesvaltaisilla aloilla naisista puhutaan ”hyvinä jätkinä” ja jokin työyhteisö on myöntänyt naistyöntekijälleen ”Vuoden mies” -palkinnonkin.

Tampereen yliopiston Työelämän laitoksen tutkija Minna Leinonen on tutkinut sukupuolten tasa-arvoa suomalaisilla työpaikoilla. Leinosen mukaan työntekijöiden kokemukset tasa-arvosta vaihtelevat sen mukaan, mikä on heidän asemansa hierarkiassa. Johtavassa asemassa olevat miehet tiedostavat tasa-arvoasioita heikoimmin.

Eritoten perinteisillä, miesvaltaisilla työpaikoilla työkulttuuri on miesten muovaama. Miehiset tavat tehdä asioita ovat olleet normina, miten asioita pitää hoitaa tai kuka niitä hoitaa.

Työntekijäihanne tuntuu löytyvän ominaisuuksista, joita ajatellaan miehillä parhaimmillaan olevan.

Toisaalta naisvaltaisilla työpaikoilla olevat miehet ovat usein melko tyytyväisiä tasa-arvotilanteeseensa. Kun naistyöpaikoilla puhutaan palkoista, kuulee monesti lausuttavan, että saataisiinpa tännekin miehiä, että palkat paranisivat.

Kohdellaanko naisia ja miehiä työpaikallasi samalla tavalla? Pitääkö naisen olla töissä ”hyvä jätkä” pärjätäkseen?

Kommentteja voidaan käyttää Kotiliesi-lehdessä.

Avainsanat

Keskustelu

Tuo kysymyskin on jo tarpeettoman johdatteleva, ei kai kyse ole pelkästään työelämästä. Joka paikassahan tulee molempien olla ’hyvä jätkä’ – kun puuhataan pihalla, kun tehdään muita yhteisiä juttuja jne.

-Näin-

On niin monenlaisia työpaikkoja ja ihmisiä, yleistykset johtavat aina jonkinlaiseen vääryyteen. Tässä omia kokemuksiani 20 viime vuoden ajalta naisena hyvin miehiseltä toimialalta ja ammatista.

Miehillä ja naisilla on erilainen tapa puhua ja ilmaista itseään. Monta kertaa vaikeutena on ymmärtää toistaan, vaikka halua olisi. Aivan arkiset sanavalinnat saattavat johtaa väärinymmärryksiin. Naiset ovat myös herkempiä ottamaan nokkiinsa ja lukemaan rivien välistä asioita, joita siellä ei välttämättä aina ole.

Naiset edustavat erilaista toimintakulttuuria kuin mihin miehet ovat tottuneet. Toisaalta naiset usein toimivat suoraviivaisemmin, esimerkiksi ohittavat hierarkian, jota miehet ovat esim. armeijassa tottuneet noudattamaan.

Naisissa ja miehissä on eroja, mutta on myös yhteisiä piirteitä. Vuosien mittaan on tullut vastaan useita miespuolisia tunneihmisiä ja naispuolisia järkeen turvautujia. On myös koettu naispuolinen johtaja, joka suosi söpönnäköisiä miesalaisia. Ihmisiä kaikki ollaan. Eikä kumpikaan ole toistaan parempi.

Vastauksena kysymykseen hyvästä jätkästä; kyllä. Miesvaltaisessa kulttuurissa on helpompi omaksua sen piirteitä kuin olla täysin oma itsensä.

Voi hyvä yksinkertaisuus! Suomessa ollaan jo mielestäni aivan liian pitkällä. En minä ainakaan tykkäisi, jos minua pidettäisiin hyvänä jätkänä. Tahdon olla edelleen se naisellinen nainen. Tasa-arvon nimissä tehdään naisista jo miehiä! Sen huomaa monessa asiassa; naiset pääsevät armeijaan, he menevät ravintoloihin yksinään, käyttäytyvät kuin miehet. Miehistä on tullut naisia ja naisista miehiä. Katsokaa vaikka minne, niin tasa-arvo on liiallisuuksiin menossa. Näen monesti kaupoissa ynnämuissa paikoissa, kuinka miehet huolehtivat pikkuvauvoista ja lapsista ja naiset kulkevat kuin miehet. Mitenhän se näkyy muutaman vuosikymmenen jälkeen tätä vauhtia.

Nainen armeijassa, lopultakin. Miehillä se on ollut velvollisuus iät ajat, vaikka naisilla ei ole ollut vielä kovin kauaa edes oikeutta päästä sinne puolustamaan omaa maata. Sillä onhan Suomi myös suomalaisten naisten isänmaa? Minusta naisillakin pitäisi olla asevelvollisuus. Suoritettu armeija on monessa työpaikassa etu, ei siskot anneta miehille siitä etulyöntiasemaa! Itse en ehtinyt päästä armeijaan, olin sitten jo liian vanha kun kassun ovet aukesi naisille. Katkera pala, mutta eipä tiedä valtio mitä menetti.

Miehiä haluaisin saada pankkineideiksi ja sairaanhoitajiksi. Epäreilua ujoja miehiä kohtaan on, että naiset laittavat heille katetreja jne. Sitäpaitsi miehet jaksaisivat käännellä isoja potilaita paremmin. Miespankkineiti olisi naiselle silmän ilo ja pankin henkilökunnan ilmapiiri pysyisi parempana, kun olisi vähän testosteronia menossa mukana. Ainakin meidän maalaispankissa ne kanat nokkii toisiaan jatkuvasti eikä miespankinjohtajaraukka pärjää niille hanhille.

Ylipäätään on työpaikan hengelle pahasta, jos siellä on vain yhtä sukupuolta tai toista sukupuolta vain muutama hajakappale kiintiömiehinä ja -naisina.

Kysyin mieheltä, että pitääkö naisen olla hyvä jätkä? Hän melkeinpä suuttui ja sanoi ettei voi käsittää mistä kyseinen lause on ollenkaan tullut. Miksi naisen pitäisi olla? Nainen on ihana olento, naisellinen, kaunis ja herkkä. Kiroilevat ja syljeskelevät naiset käyttäytyvät kuin jätkät, mutta onko se nyt sitten mukavaa katseltavaa. Naisen pitää olla nainen. Ei välttämättä korkokengissä sipsutteleva hömppä, ne taas ovat miesten mielestä naurettavia. Mutta sellainen nainen hyvällä itsetunnolla elävä olento joka ei yritä elää miehen tavalla, kun ei siihen sovi. Kyselkää mieheltä, niin tiedätte.

Minusta koko ”hyvä jätkä” -käsite on outo. Vai onko tarkoitus ilmaista että lähtökohtaisesti vain mies voi olla tietyssä mielessä ”hyvä”, ja poikkeuksellisen hyvälle naiselle voi armeliaasti myöntää kunniamiehen tittelin? On halpamaista leimata hyviä ominaisuuksia sukupuolen mukaan ja tehdä sitten esim. tällaisella jätkäksi nimittämisellä ikään kuin näkymättömäksi tosiasia että niitä ominaisuuksia on yhtä lailla naisissa. Mikä vika olisi sukupuolineutraalissa ilmaisussa ”hyvä tyyppi”?

Toinen mitä en ymmärää, on miksi joidenkin mielestä mieheys tai naiseus on suorittamista ja ”oikeanlaista” käytöstä? Luulisi olevan väsyttävää rakentaa sukupuoli-identiteettiään sen varaan että osaa olla oikeanlainen nainen/mies. Mielestäni mikään määrä ”vääränlaista” toimintaa ei muuta naista mieheksi tai miestä naiseksi. Jos nainen vaikka käykin armeijan tai harrastaa nyrkkeilyä tai on kaikkea muuta kuin äidillinen tai puhuu suorasukaisesti ja ronsikistikin, jne. jne., ei häntä voi silti syyttää naiseutensa kadottamisesta. Nimittäin naiseus on yksinkertaisesti sitä että on nainen, ei sitä että käyttäytyy odotetun roolimallin mukaan. Vastaava logiikka pätee ehdottomasti myös miehiin (eli mieheys ei ole sitä että toimitaan jonkin aikakauden kehittämän miehen rooolin mukaan), vaikka tässä nyt enimmäkseen naisista oli kai tarkoitus keskustella.

Niinpä, nuo naiselle sopivat ja miehelle sopivat roolit ovat kovin rajoittavia. Kiroilu on rumaa miehenkin suusta kuultuna, mutta miksi naisen pitäisi olla se kiltti tyttö, joka nielee harminsa eikä pura sitä pois mieltään painamasta vaikka sitten parilla mojovalla per**leellä. Naiset itkevät monesta syystä julkisesti, mutta miksi mies menettää kasvonsa parkuessaan täyttä kurkkua. Kummankin sukupuolen edustajissa isompi tai pienempi ripaus toista sukupuolta; paino sanassa toista – ilmaus ”vastakkainen sukupuoli” on mielestäni yhtä asenteellinen kuin ”miehet eivät itke” tai ”naiset tykkää laittaa kotia”.
Nimimerkki Ressun maininta hyvästä tyypistä on mielestäni hyvä ilmaus. Hyviä tyyppejä näet löytyy kaikenlaisista ihmisistä.

Toisinaan täytyy naisen olla ns. kova jätkä työpaikalla tiettyyn rajaan asti kuitenkin niin, että saisellisuus, omat arvot ja minäkuva itsestä säilyvät

Huumorilla olen pärjännyt jokaisessa työpaikassani tähän asti. Olen ollut 100% oma itseni, muut ovat saaneet olla mitä mieltä ovat, minä en ryhdy mitään esittämään. Olen siis ollut töissä paikoissa, joissa kaikki muut työntekijät ovat olleet miehiä tai kaikki työntekijät ovat olleet naisia ja myös työpaikoissa, joissa on ollut sekä miehiä että naisia. Työilmapiiriltään paras työpaikkani tähän mennessä on ollut eräs työyhteisö, jossa olin ainoa nainen. Sain työstäni paljon positiivista palautetta sekä muilta työntekijöiltä että pomoilta. En ymmärrä miksi miesvaltaisia työpaikkoja suotta morkataan.
Mielestäni on naurettavaa ylipäätään arvostella ketään sukupuolen perusteella, eikö ihmistä kannattaisi ajatella kokonaisena ihmisenä eikä vain tuijottaa jalkoväliin?

Huumoria lisää peliin. Ei kai maailma työpaikallakaan ole vain mustavalkoinen. Olen ollut sekä nais- että miesvaltaisilla työpaikoilla. Parasta on ollut tehdä töitä miesten kanssa. He eivät juorua helposti takanapäin, ovat reiluja ja arvostavat usein työpanostani sukupuolestani riippumatta. Olen saanut hyväksyntää sekä korkekengillä että ilman. Kaikki ei sentään riipu yksistään huulipunan sävystä.

No ei tietenkään. Kyllä minusta paras on olla oma itsensä, eikä yrittää laitta itseään johonkin kummalliseen rooliin. Siitä et selviä kunnialla. Siis ole oma itsesi!

Mistähän tämä jätkä-höpötys on tullut? Olen ollut 40 vuotta työelämässä, enkä ole koskaan ollut jätkä. En ole myöskään tavannut ketään naisjätkää. Oikeasti hyvä pitää kyllä töissään olla, mutta en näe siinä mitään jätkämäistä. Plussaa siitä, jos on lisäksi kiva ihminen. Hyviä työpäiviä kaikille muillekin!

Kommentoi juttua: Kotiliesi kysyy: Pitääkö naisen olla työpaikalla hyvä jätkä?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X