Edith Södergranin ihanimmat runot – ”Mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin”

Edith Södergran mullisti runon kielen ja muodon Skandinaviassa. Aikalaisilta hän sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta ajan myötä hän on noussut Pohjoismaiden tärkeimpien runoilijoiden joukkoon. Tänään hänen syntymästään tulee kuluneeksi 126 vuotta.

Edith Södergran on yksi Suomen merkittävimmistä runoilijoista. Hänet tunnetaan modernista tyylistään käyttää kieltä runossa, ja hän oli ensimmäisiä pohjoismaisia runoilijoita, joka uskalsi luopua loppusoinnuista. Edith Södergranin ihanimmat runot ovatkin suosittuja sukupolvesta toiseen.

Runoudessaan Södergran käsitteli usein naiseutta. Hänen runoissaan esiintyykin monesti itsevarma nainen, joka ei suostu alistumaan yhteiskunnan asettamiin odotuksiin ja stereotyyppisiin sukupuolirooleihin.

Södergran syntyi 4.4.1892 ja kuoli vain 31-vuotiaana. Rakastetun runoilijan syntymäpäivän kunniaksi olemme koonneet yhteen kolme hänen kauneinta runoaan.

Edith Södergranin ihanimmat runot: Ihmeellinen meri

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,

tuntemattomat kukat loistavat rannalla;

olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,

se herättää tulevien seikkailujen janon:

mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.

Edith Södergran: Runoja, 1916, suom. Uuno Kailas

 

Pohjolan kevät

Kaikki pilvilinnani ovat lumen lailla sulaneet,

kaikki unelmani ovat veden lailla valuneet pois,

ja kaikesta siitä, mitä rakastin, on jäljellä ainoastaan

sininen taivas ja muutamia kalpeita tähtiä.

Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.

Tyhjyys lepää. Vesi on vaiti.

Vanha kuusi valvoo ja muistelee

valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.

Edith Södergran: Runoja, 1916, suom. Uuno Kailas

kevät, edith södergran, runous, runot, sitaatti

Maa jota ei ole

Ikävöin maahan jota ei ole,

sillä kaikkea mikä on, olen väsynyt himoamaan.

Kuu kertoo minulle hopeaisin kirjaimin

maasta jota ei ole.

Maasta, jossa kaikki toiveemme täyttyvät

ihmeellisesti,

maasta, jossa kaikki kahleemme kirvoittuvat,

maasta, jossa vilvoitamme raadeltuja otsiamme

kuun kasteessa. […]

 

Maassa jota ei ole

kulkee rakastettuni, otsallansa sädehviä kruunu.

Ken on rakastettuni? Yö on pimeä

ja tähdet vapisevat vastaukseksi.

Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?

Taivaat kaartuvat korkammiksi,

ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin

vastausta tietämättä.

Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.

Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.

Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat

ja aina olet rakastava.

Edith Södergran: Runoja, 1916, suom. Uuno Kailas

Lähteet: Jyväskylän yliopisto

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Edith Södergranin ihanimmat runot – ”Mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X