Kun kriisit hiertävät, auttaako terapia?

Avio-ongelmia, työuupumusta tai tarvetta purkaa vastoinkäymisiä elämän varrelta? Kun läheisten ja ystävien tuki ei riitä, apu voi löytyä psykoterapeutin vastaanotolta.

Syyt terapiaan tulemiseen liittyvät muuttuviin elämäntilanteisiin ja ihmissuhteiden ongelmiin kotona, työssä, opiskelussa tai vapaa-ajalla. Oireina ovat epämääräinen ahdistus, masennus ja alakulo, jännitys- ja paniikkioireet sekä erilaiset ja eriasteiset pelkotilat.

Valtaosa mielialahäiriöistä on masennusta. Useimmiten se on seuraus muista pitkittyneistä elämän ongelmista ja niihin liittyvistä oireista, kuten unihäiriöistä, ahdistuneisuudesta, jännittyneisyydestä, kroonisesta väsymyksestä, yksinäisyydestä ja pettymyksistä.

Työuupumus on nykyään hyvin tavallinen syy hakeutua terapiaan.

Terapia avaa solmut

Jotkut terapeutit sanovat, että asiakas on jo pitkällä eheytymisprosessissa, kun hän ottaa ensimmäisen kerran yhteyttä ajan varaamiseksi terapiaan. Tällöin on jo tehty päätös voida paremmin tulevaisuudessa.
Jos on todella halukas tutkimaan omaa sisäistä maailmaansa – ja vieläpä tuntemattoman ihmisen kanssa – kestää kyllä prosessiin kuuluvat epävarmuuden, hämmennyksen, raivon ja avuttomuuden tunteet.

Näyttää siltä, että mitä paremmin pystyy tutkiskelemaan terapian aikana esiin tulleita ajatuksia, näkökulmia ja tulkintoja, sen pysyvämpi ja nopeampi ihmisessä tapahtuva muutos on.

Terapeutit antavat usein kotitehtäviä, joilla asiakas vielä jatkaa itsensä tutkiskelua. Se edistää terapian tuloksellisuutta.

Ota yhteyttä ajoissa

Äkillisissä elämän traumoissa voi hakeutua terapiaan esimerkiksi oman terveyskeskuksen kautta.

Julkisen terveydenhuollon maksamaan terapiaan pääsee silloin, kun kyse on esimerkiksi onnettomuuden jälkeisestä mielenterveyshoidosta.

Kela harkitsee tapauskohtaisesti maksusitoumuksen myöntämistä hyväksymilleen yksityisterapeuteille, mikäli psyykkinen ongelma uhkaa opiskelu- tai työkykyä. Arkisten mielialanvaihteluiden tai parisuhdekriisin takia on turha hakea Kelan harkinnanvaraista tukea.

Yksityisesti terapiaan pääsee nopeammin ja varmemmin. Psykoterapeutteja voi etsiä esimerkiksi terapeuttiyhdistysten tai Psykologiliiton nettisivuilta tai suoraan puhelinluettelosta.

Lue lisää eri terapioista Kotiliedestä 22/2010.

Kuva istockphoto

Oletko itse saanut apua terapiasta? Miten terapia ohjasi arkesi kulkua? Mitkä asiat terapia kirkasti kriisissäsi? Voitko suositella terapiassa käyntiä muillekin?

Keskustelu

Vaikea kuvitella terapeutin luo menemistä vaikka elämäntilanne hankala olisikin. Mitä joku ulkopuolinen voi asialle tehdä, mietin? Tulee mieleen Woody Allenin elokuvat ja muut amerikkalaiset sarjat joissa ihmiset juoksevat vuosikausia terapeutin sohvalla kertomassa ongelmistaan… terapeutti rikastuu ja potilas tulee riippuvaiseksi terapeutista… Televisiosarjassa rikoksia ratkova Monk on traumoineen terapiassa käyvä psykootikko jonka silmissään näkee kun kuulee terapia-sanan…

Ehkä terapia tosiaan saa solmuun menneitä asioita avattua. Moni saa moisesta varmasti avun. Toinen juo viinaa ja kolmas kävelee metsässä solmujensa kanssa. Mikä sitten parempi lie… Itse ratkon omia ongelmiani omin keinoin; niinkuin moni tekee. Ei sekään huono tapa ole. Erakoksi vain taitaa muuttua sellainen, jolla muutennkin on vähän sosiaalisia kontakteja eikä läheisiä joille purkaa mietteitään.

Me olemme ihmisinä hyvin erilaisia, toiselle sopii toinen tapa kuin toiselle.Mutta jos on elämässä eteen tullut vaikka pahoinpitely, josta ei selviä vaikka yrittää kuinka unohtaa,niin aina kannattaa varata ajan lääkärin kautta psykistrisen poliklinikan hoitajan vastaanotolle keskustelemaan asiasta.ei ole hyvä ihmisen kuluttaa aikaa yksin etsimällä keinoa selviytymiseen ,jos asia on jo jonkun aikaa aiheuttanut mielipahaa.oma henkinen ja fyysinen terveys on tärkein asia meillä kaikilla ihmisillä.sen menettämiseen meillä ei ole halua kenelläkään.

1990 luvun talouslama iski kovalla kädellä.
Puolison sairastuminen syöpään.
Hänen kuolema.
Monia muitakin raskaita kokemuksia elämän tiellä.
Uuvuin.
Kuljin päivästä toiseen kuin zombi. Ei väliä mitä huomenna tapahtuu tai tuleeko huomista ollenkaan. Tunteeni olivat kaikki kuolleet.
Jostakin sain voimaa lähteä Mielenterveys seuran järjestämälle kurssille jossa haettiin jaksamista jokapäiväiseen elämään.
Kriisikeskuksesta sain myös keskustelun kautta apua. Löytyi työntekijä jonka kanssa oli helppo puhua, joka osasi esittää oikeita kysymyksiä. joka osasi aukoa solmujani.
Olin myös psykodraamakurssilla. Se ei oikein toiminut kohdallani tai sitten ajankohta ei ollut oikea.
Ajoittain olen ollut ”omillani”. Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan sen, milloin voimavarani ovat vähissä ja silloin hakeudun keskusteluterapiaan.
Keskusteluterapiassa on äärettömän tärkeää, että kemiat kohtaavat samalla tasolla.
Pitkään käytin myös psyyken lääkkeitä. Nyt olen ollut ilman niitä jonkin aikaa.

Toipuminen on ollut hidasta, vuosia kestävää. En tiedä toivunko milloinkaan kokonaan.
Tällä hetkellä elämänlaatuni on kohtalaista. Elän paivän kerrallaan.
Elämän tasapaino koostuu pienistä siruista. Joskus niitä löytyy, joskus taasen ei.

Emme kukaan voi elää kuin päivän kerrallaan.jos muistaa tuon ,niin elämä voi tuntua helpommalta.siis aamulla herätessään voi ajatella ,ettei minun tarvitse jaksaa kuin iltaan ,nukkumaan menoon saakka.päivän aikana kaikki oleellinen tulee jotenkin tehtyä.on erittäin tärkeää omistaa ainakin yksi hyvä ystävä,joka tuntee minut ja hänen kanssa voin keskustella omasta tilastani jossain määrin.mutta ystävää ei voi käyttää omien ongelmien ratkojana jatkuvasti ,vaan on hakeuduttava terapeutin vastaanotolle.ystävä voi itsekin neuvoa varaamaan ajan keskusteluterapiaan.olen itsekin käyttänyt terapiaa muutaman vuoden ajan ja olen ollut tyytyväinen.meillä ihmisillä voi tulla eteen monenlaisia vastoinkäymisiä yms. elämämme aikana.ei tarvitse tuntea häpeää terapeutille mennessä.

Kyllä terapiasta on apua.Minä en meinannut päästä muutama vuosi takaperin isäni kuolemasta ylitse mitenkään.Kävin melkein 2 vuotta psykologin vastaanotolla juttelemassa asiasta ja olen todella kiitollinen,että tämmöinen oli mahdollista.Saattaa olla että kaikille ei ole apua,mutta useimmille kyllä.

Tuntuu, että olisi hyvä ainakin kirjoittaa paperille ajatuksia tai vaihtaa jonkun kanssa – vaikka nimettömänä. Saisi solmukohtia auki. Näin aion menetellä. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta lähteä ihan vieraalle, vaikka olisi koulutettu terapeutti, kertomaan kaikkea. Mieluummin sitten jollekin ystävälle, mutta jaksaako ystävä kuunnella ???

Pariterapian käyneenä voin sanoa, että vieras henkilö osaa esittää oikeita kysymyksiä ja saa näkemään asioiden monet puolet. Kärsin työuupumuksen, masennuksen ja aviokriisin. Niistä selvittyäni sairastuin syöpään. Ilman terapiaa tai milenterveystoimiston psykiatrilla käyntejä en olisi toipunut.
Aviokriisin selvittelyssä minä otin kotona käyttöön vihkon, mihin molemmat purki tuntojaan ja sieltä sai lukea mitkä asiat hiersi liitossa ja mitä pitäisi tehdä.Alkushokin jälkeen huomasi miten teksti muuttui ja pariterapia auttoi jatkamaan eteenpäin. ei siinä ole mitää hävettävää, jos käy terapiassa tai puhumassa vieraalle. ystävä kuuntelee, mutta ammattilainen jaksaa kuunnella samaa asiaa ja saa vielä palkan siitä :-))

Hyvä ”Tarina”. Hyvä, että olet saanut apua. En missään nimessä halua vähätellä koulutettuja terapeutteja… Luulen, että tämäkin on aika yksilöllistä, miten pystyy kertomaan henk.koht. asioita ja kenelle. Itse olen saanut keskusteluyhteyden ”ihmiseen”, joka on elänyt paljolti samoja asioita, eli vertaistukea. Minusta kaikki keinot ovat sallittuja, pääasia on, että elämäntuska helpottuu. Me kaikki eläväiset tarvitsemme keskustelukumppania, milloin missäkin elämäntilanteessa. Kaikkea hyvää…

Oletpa ihan oikeassa.Unohdinpa tuon asian mainiata kirjoituksessani, että jokainen on yksilö ja vain kokeilemalla sen tietää mikä on hyväksi. Ystävät ja ammatiauttajat olivat minunkin ”pelastus” ja suurin halu päästä pois ahdistuksesta yms. oli silloin vielä pienet lapset. Vaikka kyllä hekin kärsivät oman osansa. Omalla kohdalla opin sen, että pystyn huomaamaan milloin minulla menee huonosti. Ainakin luulen oppineeni.
Hyväöä kevään odotusta kaikille.

Kaksivuotisen psykoterapian läpikäyneenä voin sanoa, että sain aivan ratkaisevaa apua elämäni perusongelmien ymmärtämiseen ja sitä kautta myös joidenkin ilmiöiden hallintaan. Koin suurta vapautumista ja sain oivalluksia. En ole täysin selvillä vesillä vieläkään -kukaan ei kai koskaan ole- , mutta paljon paremmin selvillä siitä, mistä (lapsuuden maaperästä)ahdistuksentuneet kumpuavat. Ja siitä, että nyt aikuisena ei tarvitse jäädä avuttomana niihin lapsuudessa koettuihin tunnelmiin.

Kommentoi juttua: Kun kriisit hiertävät, auttaako terapia?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X