Laulajalegenda Danny, 80, on kokenut elämänsä aikana viisi suurta rakkautta – ”Ensimmäisen ihastuksen koin jo 7-vuotiaana Porissa”
Musiikki-ikoni Danny joutui 7-vuotiaana 4-vuotiaan pikkuveljensä vanhemmaksi. Samaan aikaan hän ihastui ensimmäisen kerran. Musiikki toi pojalle lohtua ja lopulta tien elämään, jossa hän on itse ruorissa.
Kun laulaja Dannyn 80-vuotisen elämän tiivistää numeroiksi, tulokseksi tulee suureita, jotka kertovat elämän alkutaipaleen yksinäisyydestä ja surusta. Liian ujosta lapsesta kasvoi aikuisena kuitenkin laulaja, joka löi itsensäkin ällikällä.
4 vuotiaana Danny oli liian ujo esiintymään
”Esiinnyin ensimmäisen kerran julkisesti 4-vuotiaana Markus-sedän radio-ohjelmassa vuonna 1947. Markus-setä tuli tekemään Lastentuntiaan kotikaupunkiini Poriin, ja äitini Magda järjesti minut ohjelmaan. Esitin vain puolet laulusta, joka oli sovittu esitettäväksi. Sitten lopetin, kesken suoran lähetyksen, enkä suostunut jatkamaan, vaikka Markus-setä pyysi.
Äitini oli musikaalinen ja näytteli Porin teatterissa. Musiikki oli hänen kauttaan minullakin verissä, mutta esiintymään olin ihan liian ujo. Ujous karisi minusta vasta paljon myöhemmin.”
15.8.1952 yksinäisyys asettui taloksi
”Olin odottanut tätä päivää, koska muutimme silloin veljeni kanssa Helsinkiin äidin luo. Olin täyttämässä 10 vuotta ja asunut edelliset kolme vuotta kahdestaan pikkuveljeni Pekan kanssa Porissa, kun äiti oli lähtenyt Helsinkiin hakemaan töitä ja etsimään meille asuntoa. Isä oli lähtenyt jo viisi vuotta aiemmin Brasiliaan hankkimaan kahvia Kauppahuone Lipsaselle suvun kahvipaahtimoon. Tai niin meille kerrottiin. Mutta sitä ei kerrottu, miksi isä ei tullut takaisin.
Meillä oli Pekan kanssa kummallinen olo. Mietimme, onko oikein, että vanhemmat eivät ole kanssamme. Pekka ja minä asuimme isänisän omistaman talon yläkerrassa kahdestaan. Talon muissa asunnoissa asui tätejämme, jotka katsoivat peräämme. Myös isän äiti kävi tervehtimässä meitä. Päivisin meidän kanssamme oli kotiapulainen.
Ensimmäisenä päivänä Helsingissä seisoin kotitalomme porttikongissa Unioinkadulla. Katsoin Kaisaniemen puistoon ja tunsin, kuinka elämä kulki ohitseni, ilman minua. Tunne nousi yksinäisyydestä. Olin tottunut siihen, että ympärilläni oli tuttuja ihmisiä. Helsingissä ei ollut ketään, kun äitikin oli päivät töissä. Koulussa uin hiljalleen sisälle helsinkiläisyyteen.”
32 kiloa surun laihduttamaa poikaa
”Olin nuorena hyvin hoikka. Vielä teini-iässä Ilkka Lipsasen terveystarkastuskorttiin merkittiin koulussa 32 kiloa. Luulen, että hoikkuuteni syynä oli suru. Poika-aikaisista kuvistani surun näkee, sillä yksinäisyys teki haavaa sieluun. Kukaan selittänyt, että isälle ja äidille oli tullut avioero. Ne olivat aikoja, jolloin totuutta ei saanut selville. Oli vain outoja tapahtumia, joiden kanssa jäi yksin.”
10 markkaa, joilla isoäiti paikkasi äidin virheitä
”Ostin 9-vuotiaana, vielä Porissa asuessani, ensimmäiset omat savikiekkoni: Pat Boonen Bernardinen ja Little Richardin Tutti Frutin. Olin varmaan saanut rahaa lahjaksi äidinäidiltä. Hän oli suurenmoinen ihminen, osti minulle ja Pekalle polkupyörät ja pianon, joka minulla on vieläkin. Isoäiti koitti paikkailla tyttärensä virheitä.
Levyt veivät kaikki silloiset säästöni, mutta kympin investointi kannatti, sillä nämä esikuvat viitoittivat minulle elämän polun. Musiikki myös antoi paljon lohdutusta silloiseen elämään.”
Lue myös Seura.fi: Danny ja Pekka-veli jäivät vaille äitiä ja isää vanhempien avioeron jälkeen: ”Meillä oli lapsuudessamme vain toisemme”
7 luokalla Danny totesi, että koulu sai jäädä
”Kouluni lähti väärällä jalalla käyntiin. Minut laitettiin ruotsinkieliseen kansakouluun Porissa, vaikka en osannut juuri ollenkaan ruotsia. Yritin opetella kieltä, että ymmärtäisin, mitä koulussa puhuttiin.
Kun olin lukiossa, äiti ja hänen uusi miehensä erosivat. Silloin Pekka ja minä vuokrasimme yhteisen huoneiston Töölöstä. Kun vuokra oli jotenkin saatava maksettua, menin kesätöihin pullakuskiksi Primulan kahvilaan. Sen jälkeen olin Rakella tullaajana.
Koulua olisi pitänyt käydä kahdeksan vuotta, jotta olisi saanut kirjoittaa ylioppilaaksi. Minä kuitenkin jätin viimeisen luokan kesken ja menin täysipäiväisesti töihin, jotta saimme maksettua vuokran ja elämisen. Pekan ja minun musiikkikoulutukseen äiti kyllä panosti, kun olimme lapsia. Hän maksoi siitä, että pääsimme Erik Tawastjernan pianonsoiton oppilaiksi.”
3260 grammaa keskelle kaaosta
”Tämän verran painoi esikoiseni. Isäksi tulo oli kaoottinen tilanne, koska elin silloin, vuonna 1972, suuren menestyksen aikaa. Olin 1960-luvun puolivälistä lähtien opiskellut keikkamatkojen ajan taloutta ja markkinointia, jotta olisin pätevä pyörittämään isoimmillaan 367 ihmistä työllistävää D-tuotantoa.
Sitten tapasin Liisa Seppälän, fiksun ja viisaan naisen, joka oli jo kaksikymppisenä valmis ekonomi. Liisa auttoi minua eteenpäin, ja pian perustimme perheen. Vaikka elämäni oli nuorena aika eristettyä, teini-iän jälkeen olin voimakkaasti mukana elämän virrassa ja koitin vaikuttaa siihen, mihin päin laivani menee.”
4 miljoonaa kilometriä kyydissä
”Neljä miljoonaa kilometriä on sama matka kuin sata kertaa maapallon ympäri. Sen verran olen kiertänyt keikkamatkoilla Suomen teitä.
En ole itse ajanut, vaan ensimmäisinä vuosina sihteeri ajoi ja minä opiskelin takapenkillä. Isommat show’t ajoin mukana keikkabussissa. Silloin oli aikaa keskustella, suunnitella ja hoitaa asioita. Ostin ensimmäisten joukossa langattoman puhelimen autoon, jotta olin aina tavoitettavissa.
Jos ajattelee, että ajoimme keskimäärin 70 kilometriä tunnissa, olen viettänyt autossa keikkamatkoilla kuusi ja puoli vuotta elämästäni.”
120 astetta kuumaa touhua
”Nuorena olin kova poika saunomaan kavereiden kanssa. Se oli kuumaa touhua! 120 astetta oli sellainen normaali lämpötila. Kylmän meren rannalla kun oltiin, se oli hyvä vastapaino.
Kerran mukana saunassa oli saksalainen, joka ryntäsi kauhuissan ulos, kun kaveri heitti ämpärillisen vettä kiukaalle. Enää en lämmitä saunaa noin kuumaksi. Sata astetta riittää.”
102 hitin ihme
”Uran alussa rukoilin, että onnistuisimme tekemään kaksi listahittiä. Se oli mielestäni suurinta mitä voi saavuttaa, koska Kari Kuuva ja Seppo Hanski olivat tehneet sen. Mutta kun minulla itselläni oli vuonna 1968 yhtäaikaa kahdeksan hittiä Suomen virallisella listalla, piti räjäyttää oma ajattelu siitä, mikä oli mahdollista.
Vuosien mittaan 102 Danny-laulua on noussut viralliselle Suomen top 100 -myyntilistalle. Olen suunnitellut yli 70 show’ta, ja auttanut esille toista sataa lahjakkuutta.”
5 rakkautta ja niiden opit
”Elämässäni on ollut viisi suurta rakkautta. En kuitenkaan halua nimetä heitä. Ensimmäisen ihastuksen koin jo 7-vuotiaana Porissa. Suuret rakkaudet ovat opettaneet, kuinka tärkeitä kunnioitus, kiitollisuus ja epäitsekkyys ovat. Toinen ihminen tuo sisältöä elämään. Hahmotan helpommin myös omat tarpeeni toisen kautta. Hienoin matka on matka läheisen ihmisen luo.”
Lue myös Seura.fi: Seura listasi Dannyn elämän naiset: 4 ylitse muiden
60 prosenttia hienoja päiviä
”Elämäni on ollut vaativaa, koska työni on ollut sitä. Silti koen, että elämässä on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä: 60 prosenttia hyviä ja 40 huonompia. Mitä enemmän olen oppinut elämästä, sitä enemmän annan itselleni anteeksi tekemiäni virheitä. Yritän täysillä, mutta sallin myös epäonnistumisen.
On ihme, että olen voinut harrastaa tätä ammattia 60 vuotta. Olen saanut työllistää ohjelmatoimistoni kautta paljon artisteja, muun muassa koko Babitzinin sisaruskatraan ja Tapio Rautavaaran, joka sanoi elämäkerrassaan: ’Me oltiin kaikki sillä Lipsasella töissä.’”
Juttu julkaistu Kotiliedessä 13/2023.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Laulajalegenda Danny, 80, on kokenut elämänsä aikana viisi suurta rakkautta – ”Ensimmäisen ihastuksen koin jo 7-vuotiaana Porissa”