Palkittu luontokuvaaja Jukka Risikko tallettaa hienoja hetkiä Lapuan Alajoella ja Simpsiön metsissä – katso maagiset kuvat ketusta ja helmipöllöstä
Lapualainen Jukka Risikko on puolet viikosta proviisori ja puolet valokuvaaja. Jälkimmäisestä ammatistaan hän innostui vasta aikuisena, kun halusi saada hienot hetkensä muistiin.
Kylmä ja kuulas talvi-ilta. Taivas on viiltävän kirkas. Revontulet leikkivät lakeuden yllä ja Lapuanjoki värjöttelee jäisten peltojen keskellä. On niin hiljaista, että oma hengitys sattuu korviin. Yhtäkkiä metsästä alkaa kuulua käheää matalaa puhallusta. Huuhkaja!
”Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää, vaikkei kuvia syntynytkään”, valokuvaaja Jukka Risikko muistelee viimetalvista elämystään.
Lapsesta asti luonnossa kulkenut kuvaaja rakastaa pöllöjä.
”Kaikki linnut ovat omalla tavallaan hienoja, mutta pöllöillä on intensiivinen katse. Ne ovat tarkkaavaisia ja salaperäisiä”, Jukka miettii.
Muutaman kerran hän on onnistunut ikuistamaan pöllön kuvaksi.
Ensimmäisessä kuvassa muutaman vuoden takaa pieni ja pippurinen varpuspöllö kurkkii naavaisten oksien takaa. Toisessa helmipöllö nauttii aamupäivän tupluureista haavan kolossa.
Huuhkajasta Jukalla on vasta äänihavainto.
Lue myös: Kaamos ei olekaan pimeyttä vaan täynnä värejä! Katso valokuvaajan hienot otokset Kilpisjärveltä.
Tärkeintä on ollut luonnossa oleminen, mutta kamera ottaa kokemukset muistiin
Kilpailuissakin pärjännyt luontokuvaaja tallentaa kuviinsa lintuja, maisemia, taianomaisia tunnelmia, vuodenaikojen vaihtelua. Juuri nyt ruskaa ja ensilumen höytyviä.
Liikkuessaan luonnossa hän toivoo, että näkökenttään tupsahtaisi nisäkäs, vaikkapa kettu. Ilveksen kuvaaminen on suuri unelma.
Jukka viihtyy kotiseutunsa maisemissa, Lapuan Alajoella, sitä ympäröivillä pelloilla ja Simpsiön metsissä.
Yhä useammin hän lähtee retkilleen ilman kameraa. Toisinaan mukana on tytär tai vaimo, joskus koira. Usein Jukka viihtyy itsekseen, ja kun vastaan tulee hulppea maisema, hieno valo tai ihana lintu, hän laittaa sen muistiin puhelimensa uumeniin ja palaa tallentamaan myöhemmin. Seitsemän vuotta sitten, kun Jukka aloitti luontokuvauksen, kamera kulki mukana useammin.
”Joskus toivoin, ettei ketään tulisi vastaan, kun raahasin metsässä raskasta kalustoa.”
Kotona on ollut kameroita aina, koska toimittajaisä kuvasi juttunsa itse. Jukka innostui kuvaamisesta kuitenkin vasta aikuisena.
Tärkeintä on aina ollut luontoon meneminen ja rauhoittuminen työn vastapainoksi. Kuvat ovat bonusta.
”Pikkuhiljaa tuli kuitenkin semmoinen olo, että hienoja hetkiä pitää ottaa talteen.
Valo muuttuu vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan, ja aamut ovat parhaita
Jukan palo kuvaamiseen alkoi utuisista alkusyksyn aamuista. Hän halusi ikuistaa kuvaksi sadunomaiset kurjet aamusumun halaamalla pellolla.
Edelleen hän viihtyy kameransa kanssa pehmeässä valossa, matalassa auringossa varhain aamulla tai myöhään illalla.
”En pidä kovasta keskipäivän valosta. Se on liian kirkas. Värejä ja kontrasteja on vaikea hallita. Onneksi meillä Suomessa on vuodenkierto, niin kuvaamiseen sopivat ajat ja olot vaihtelevat.
Jukka nauttii nähdessään, miten luonto muuttuu, miten vuodenaikojen vaihtumisen ensimmäiset merkit ilmaantuvat.
Loppusyksy ja alkutalvi ovat oivaa aikaa tähtikirkkaille öille. Marraskuussa maisema rauhoittuu, mutta linnuilla ja nisäkkäillä on vielä kova hoppu täyttää varastojaan.
Kun tiedossa on kiinnostava otus, Jukka nappaa mukaansa pitkän putken. Hän lähestyy kohdettaan rauhallisesti, jää etäälle tarkkailemaan. Seisahtuu, hengittelee, vakauttaa jännityksestä vapisevan kätensä. Toivoo parasta ja laukaisee.
Lue myös Seura.fi: Ossi Saarisen luontokuvilla on miljoonia ystäviä: ”Kun luonto tulee lähelle ihmistä, ihminen ei vieraannu luonnosta”.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 22/2022.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Palkittu luontokuvaaja Jukka Risikko tallettaa hienoja hetkiä Lapuan Alajoella ja Simpsiön metsissä – katso maagiset kuvat ketusta ja helmipöllöstä