Mari Palo – Koti meren äärellä rauhoittaa

Sopraano Mari Palo on niin vankkumaton koti-ihminen, että reissuun lähtiessä saattaa tulla itku. Kotona hän päästelee kurkustaan ihmeellisiä ääniä.

Mari Palo

Kun tulen illan näytöksestä kotiin puolilta öin, syön heti, koska nälkä on jo kova. Ennen oopperaa tai konserttia en syö moneen tuntiin mitään. Puolisoni Joonas on usein tehnyt salaattia tai keittoa valmiiksi. Siten istun vielä tovin keittiössä ja katson uutiset sekä käyn facebookissa. Uni ei tule kovin nopeasti näytösiltoina.

Keittiö on Mari Palon kodin keskipiste

Keittiössäni parasta on ikkunan ääressä oleva saarekepöytä, johon on upotettu yhden polttimon kaasuliesi. Joonas laittaa meillä enemmän ruokaa kuin minä. Hän tekee aasialaista, minä perinteistä. Paistan mielelläni myös pizzaa pizzakivellä, ja olen jälkiruokavastaavamme. Bravuurini on pavlova. Joudun usein syömään jälkiruoat itse, tai sitten vien loput kollegoille oopperalle, jossa ne onneksi maistuvat hyvin.

Luonnon rauha on tärkeää

Lempipaikkani kotona on suurella terassilla, josta avautuu meri. Jos tämä olisi ihan tavallinen omakotialue, tuskin olisimme muuttaneet Helsingistä 45 minuutin ajomatkan päähän. OlemmeJoonaksen kanssa molemmat kotoisin Pohjanmaalta meren ääreltä. Luonto ja rauha – nämä Porkkalanniemen kalliot, männyt ja kurjet ovat minulle tärkeitä. Kurkien laulu on maailman kaunein ääni, ja ne ovatkin jonkinlaisia henkieläimiäni. Käärmeistä en pidä yhtään.

Freelancer on töissä kotonakin

Työ tulee kotiini joka päivä. Olen freelancer ja työskentelen paljon kotona. Luen partituureja, opettelen tekstejä ja laulan keittiössä. Keittiömme on akustisesti hyvä ja rauhallinen paikka. Laulajan työ on hyvin paljon yksin tekemistä. Oopperaroolia tehdessä teksti ja musiikki pitää olla hallussa, kun menee harjoituksiin. Koska koti on työpaikkani, teen työhuonevähennyksen verottajalle.

Kun kukaan ei kuule, päästelen ihmeellisiä ääniä ja venyttelen kroppaani ääntä avatessani. Kerran pärryyttelin ja kurluttelin junassa matkustaessani ja sain pikkupojilta kummeksuvia katseita. Kotona saatan hoitaa ääntäni kurluttelemalla tuntitolkulla vesipiipulla.

Viihdymme ulkoilmassa

Mieheni kanssa teemme yhdessä mieluiten ruokaa, käymme koiriemme Hetan ja Kaunon kanssa lenkillä pitkin Porkkalanniemen teitä tai metsiä. Asioiden tekeminen yhdessä on meille tärkeää. Minä olen meistä innokkaampi ulkoilmaihminen. Kulkiessamme saatamme poimia tatteja vaikka hattuihimme, jos muovipussia ei ole sattunut matkaan.

Lataudun esiintymisiin ottamalla tilaa. Ennen konserttia tai oopperaa olen hiljaa omissa ajatuksissani. Saatan olla hyvin herkillä ja ärtyisä. Onneksi Joonas muusikkona ymmärtää sen täydellisesti.

Tuskastun itseeni, jos jokin asia, kuten laulu, ei lähde sujumaan. Onneksi voin aina soittaa laulunopettajalleni Marjut Hannulalle, ja heti asiat lähtevät rullaamaan. En pidä teknisistä nippeleistä, ja päästin aika monta kirosanaa, kun kasasin hiljattain grilliä.

Koti jää huningolle ennen ensi-iltapäivää

Figaron häissä oli niin tiivis harjoitusperiodi, että moni käytännön asia jäi kotona ja pihalla hunningolle. Joonas vei kyllä koiria ja laittoi ruuan. Ensi-iltapäivänä sentään imuroin, mutta niin teen aina, koska minulla pitää olla jotain tekemistä ennen h-hetkeä.

Reissussa kaipaa kotia

Kun olen reissussa, kaipaan kodista omaa sänkyä ja ihan kaikkea. Olen kova koti-ihminen. Matkalle lähteminen on minulle vaikeaa, vaikka perille päästyä on lähes aina mukavaa. Siinä saattaa itkukin tulla. Aina on hienoa tulla kotiin. Se on minulle turvapaikka.

Kinastelen puolisoni kanssa siitä, onko keittiö siivottu vai ei. Mutta emme me lopulta kauheasti kinastele, ennemminkin sanailemme. Tapasimme 18 vuotta sitten, kun meillä oli yhteinen Mari ja palomiehet -gosbelbändi.

Juhlien emäntänä olen iloinen ja sosiaalinen, mutta aika harvoin järjestämme juhlia. Ensi kesänä täytyy varmaan pitää juhlat, kun täytän 40-vuotta. Bändi voisi soittaa silloin pihallamme.

Makuuhuoneessa pitää olla pimennysverhot, hyvä patja ja tuuletusikkuna. Vetoista ei saa olla, koska veto on laulajan vihollinen. Hotelleissa suljen aina ilmastoinnin.

Illalla viimeiseksi pesen kasvoni ja hampaani sekä laitan yöpaidan päälle. Joka kerran nukkumaan käydessäni huokailen, miten ihanaa on päästä omaan sänkyyn.

Teksti : Essi Salonen
Kuva: Tommi Tuomi

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 20/14 nimellä ”Koti meren äärellä rauhoittaa”

Katso myös video, jossa Mari Palo laulaa koiriensa kanssa.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Mari Palo – Koti meren äärellä rauhoittaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X