Miksi parisuhteessa salaillaan?

Parisuhteessakaan ei vältytä salaisuuksilta. Mitä sinä pidät salassa puolisoltasi ja miksi?

Ihanteellisessa parisuhteessa ilot ja surut jaetaan yhdessä ja kumppanille kerrotaan kaikki tärkeä asiat. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan puolisolta pimitetään asioita ostosten oikeasta hinnasta entisiin heiloihin asti.

Salailija voi pitää toimintaansa harmittomana, mutta se voi aiheuttaa kumppanille mielipahaa, jos osapuolilla onkin erilainen käsitys suhteen avoimuudesta.

Koskevatko sinun salaisuutesi raha-asioita, ostoksia, ystäviä tai menneisyyttä? Miksi et kerro niistä? Millaisia seurauksia salailulla on?

Nyt sinulla on tilaisuus kysyä asiantuntijalta neuvoa tilanteeseesi. 3.6. ilmestyvässä Kotiliedessä perheterapeutit Maiju ja Kari Kuhanen käsittelevät salailua parisuhteessa. Lähetä kysymyksiä tai kerro kokemuksistasi: Kotiliesi/ Suhteet solmussa, Maistraatinportti 1, 00015 KUVALEHDET tai suhteetsolmussa@kuvalehdet.fi.

Voit kirjoittaa kysymyksesi tai mielipiteesi myös alla olevaan Oma kommentti -kenttään, jolloin teksti on kaikkien verkkosivuilla kävijöiden luettavissa.

Avainsanat

Keskustelu

Jokaisella ihmisellä saa olla salaisuuksia. Ei pitkässäkään parisuhteessa tarvitse kaikkea tietää. Tieto lisää tuskaa, joten parempi kun ei tiedä kaikkea.

Parisuhteen alussa saattaa olla asioita, joista toinen ei välttämättä ole tietoinen, ja joita ei heti ole halunnut kertoa ja jakaa… Mutta, kun yhteistä elämää on parikymmentä vuotta takana, niin en itse ainakaan osaa sanoa, mitä puolisoltani salaisin. Jos olisi suuri, salattava asia sydämellä, niin kyllä elo varmaan aika raskaaksi kävisi, jos sitä ei saisi paljastaa. Haluan itse uskoa avoimuuteen ja luottamukseen ilman salailuja.

Salaan pikkujuttuja, joihin tiedän mieheni suhtautuvan nurjasti; tyhmiä ostoksia, rikkoontuneita esineitä. Minusta tällainen tekee huonoa parisuhteelle, mutta toisaalta en aina jaksa ottaa vastaan ärhentelyjä. Mies tällaisesta salailusta tuskin kärsii, mutta minä itse koen ikävänä luottamuspulan. Perusrehellisenä minusta tuntuu että minun pitäisi tunnustaa yhteiseen omaisuuteen kohdistuvat tappiot.
Mies salaa minulta varhaislapsuuteensa liittyviä ikävyyksiä; näistä olen kuullut kälyltäni. Olen asiasta jonkin verran huolissani, ajoittain asia ahdistaakin. Arvelen miehen suojelevan itseään ja äitiään ”psykologisoinnilta”.

Miten salailijat voivat elää päivästä toiseen salaisuuksiensa kanssa? En nyt tarkoita mitään pikkujuttuja (ostokset), vaan isompia, kuten uskottomuus. Eikö omatunto kolkuta?

Joku pelkohan siinä on usein takana, jos ei uskalla kertoa totuutta. Joskus salailu voi olla myös jonkinlaista puolison suojelua ikäviltä tosiasioilta. Kovin merkityksellisiä asioita asioita ei kyllä kannata yleensä salata puolisolta, sillä niistä tulee helposti ihan tarpeetonta taakkaa omalletunnolle. Minusta salailu myös jotenkin aina vääristää käytöstä ikävään suuntaan. Toisaalta kannattaa myös säilyttää jonkinlainen suhteellisuudentaju ettei kaada rehellisyyden nimissä kaikkea omasta taakastaan viattoman puolison niskaan.

Hei.

Salailija voi elää valheensa kanssa vaikka hautaan asti, koska hän pitää esim. uskottomuuttaan oikeutettuna.
Mieheni on todennut, että miehellä voi olla suhde vuosikausia ja se on ihan oikein. Eli hän selittää ja uskottelee itselleen, että hän toimii moraalisesti oikeanlaisesti eikä hän vahingoita käyttäytymisellään ketään muita.

Valehtelemalla asioita parisuhteessa henkilö suojelee omaa itseään kasvojen menetykseltä..

olen ollut poikaystäväni kanssa yhdessä joitakin kuukausia. rakastamme toisiamme. kerran hän kysyi kuka oli minun ensimmäinen seksipartnerini. valehtelin että se oli eräs joka todellisuudessa olikin vasta toinen minulle. ensimmäiseni oli yhden yön juttu jota kadun raskaasti enkä ole ikinä kertonut kenellekkään. nyt on kuitenkin alkanut omatunto nakertaa ja pahasti. pitäisikö minun kertoa hänelle ja pahoittaa hänen mielensä vaikka asia ei suoranaisesti vaikutakaan tähän meidän suhteeseemme?

Hullu nainen joka suostuu edes kuuntelemaan saatikka vastaamaan aikaisempien seksipartnereiden nimiä taikka lukumäärää koskeviin kysymyksiin. Ja taas ajattelet että hän pahoittaa mielensä, entä miten kävi sinun? Tuollainen urkkiminen ei ole hyvää käytöstä miehen puolelta. Jos hän ei ota sinua sellaisena kuin olet, lähtekööt lipettiin.
Nyt sanot vaan hänelle että valehtelit asiassa, joka muuten ei hänelle kuulu, se kuuluu menneisyyteen johon hänellä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Ja mitään nimiä et sitten paljasta.

Kommentoi juttua: Miksi parisuhteessa salaillaan?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X