Millaisia muoti- ja pukeutumisjuttuja haluaisit lukea Kotiliedestä?

Haluamme palvella lukijoitamme muodin ja pukeutumisen osalta mahdollisimman hyvin. Siksi mielipiteesi on meille tärkeä.

Ulkomailla kuvatut jutut kertovat muodin lisäksi tarinaa paikan historiasta ja nähtävyyksistä, ja kuvat palvelevat myös niitä jotka ovat enemmän kiinnostuneita matkajutuista, kuin muodista. Haluamme myös tarjota kauniiden kuvien kautta elämyksiä ja ruokkia unelmia, joita aina tarvitsemme arjessa.

Studiossa kuvatuissa muotijutuissa lavastus antaa raamit muotikuville ja vaatteille. Muotijutut tehdään aina hyvissä ajoin ennen lehden ilmestymistä, esimerkiksi kesän jutut tehdään keväällä. Muun muassa tästä syystä kuvia otetaan studiossa rakennetuissa miljöissä, sää kun ei useinkaan anna mahdollisuutta kuvata omassa kauniissa luonnossamme.

Opastavat muotijutut kuvataan yleensä ilman mallia. Tällöin vaate tulee paremmin esille yksityiskohtineen ja vaatteita voi myös esitellä runsaammin. Olemme pyrkineet saamaan juttuihin monen tyylisiä ja kaiken kokoisia vaatteita. Neuvovat tekstit ovat olennainen osa tätä juttutyyppiä.

Käsityöjuttuihin liittyy olennaisesti myös muoti. Itse tehtävien vaatteiden lisäksi malleilla on muita vaatteita, joista saa vinkkejä pukeutumiseen.

Kerro mistä jutuista itse olet nauttinut tai saanut konkreettista apua. Mikä jutuissa ärsyttää, mikä on mielestäsi turhaa? Minkälaisia muoti- ja pukeutumisjuttuja sinä haluaisit lukea Kotiliedestä?

Keskustelu

Muoti- ja matkajuttuja ei pidä yhdistää, sillä silloin kumpikin aihe kärsii. Eniten ärsyttää muotijuttuna tarjoiltu taidevalokuva, jossa kaikki on utuista eikä mistään saa mitään selvää. Muotijutun pitää näyttää vaatteet ja asusteet selkeästi ja antaa niistä tietoa – taustat ja rekvisiitat olkoot toisarvoisia. Parhaita ovat siis opastavat muotijutut, mutta vaatteet kuitenkin kuvattuina mallien yllä. Ulkomaille ei tarvitse lähteä kuvaamaan, vaikka se niin mukavaa tietysti toimittajista onkin.

Jo on aikoihin eletty Kotiliedessä nro 5/2009: NYT ON AIKA pukeutua matonkuteilla somistettuun takkiin. Säästäväisyys ja järkevyys ovat aina paikallaan, mutta NYT ON AIKA Suomen johtavan naistenlehden hakea vihjeitä vuosien takaa…tai muuten mennään mauttomuuksiin.

Toivoisin, että Kotiliedessä esiteltäisiin useammin siistejä, aikuisen naisen vaatteita eikä sellaisia kuin nrossa 5/2009: ryppyisiä rötkyjä, alusvaatteen tai yöpuvun näköisiä, liian ahtaita tai lyhyitä, varsisaappaita kesämekon kanssa! Arvokkaat korut olisi ollut mukava saada lähikuvaan, nyt niitä ei juuri näkynyt.

Haluaisin esittelyjä virkanaisen työasuista, sekä talvi- että kesä. Nuorekkaita asuja jotka sopivat 50-ikävuodesta ylöspäin mutta eivät ole liian ”pönäköitä” tätivaatteita.

Jatkan vielä: asut voisivat mieluiten olla työympäristössä kuvattuja laadukkaita vaatteita.

Laadukkaat, kohtuuhintaiset eikä riukuvartaloiden päällä kuvatut, studiossa ja tiedot kunnolla esille. Pintamuoti ei kai kuulu Kotilieden imagoon? Toivottavasti ei. Omat tuunaukset ja muut muodistukset omin käsin olisivat kivoja vinkkejä niille, joilla ei ole rahaa tolkuttomasti ja jotka ajattelevat myös ympäristöä…

En halua juttuja kalliista vaikkakin ajattomista tai laadukkaista vaatteista. Osa-aikatöissä olevalla perheenäidillä ei ole varaa yli satasen housuihin ja monen sadan euron takkiin. Jutut , missä on verrattu kallista ja halpaa saman oloista kokonaisuutta, ovat mukavia.

Olen ollut Kotilieden lukija koko ikäni, sillä äidilleni tuli jo sama lehti. Kun 55 vuotta sitten perustin oman perheen, sain äidiltä joululahjaksi lehden tilauksen ja siitä asti lehti on kulkenut mukana. Eilen tulin kotiin väsyneenä silmälääkärireissulta ja näin ilokseni Kotilieden postin joukossa, mutta mutta… Näin samat muotijutut kuin aikaisemmatkin kommentoijat enkä ihastunut. Seuraavaksi näin jälkiruokasivut, joilla oli kermaa, sokeria, munankeltuaisia ym. varottavaa. Vähältä piti että en heti tarttunut puhelimeen ja peruuttanut tilausta.
Kaivoin esille pojaltani 75- vuotislahjaksi saamani 1931 vuosikerran Kotiliettä. Siellä esiteltiin kotimaisia sukkia kotimaisiin jalkoihin vastaavassa maaliskuun numerossa.Syvennyin lukemaan artikkelia ja pohdin edelleen, olenko enää tämän lehden tilaaja, vaikka olen vasta vajaat 78 vuotta.Tästä vanhasta vuosikerrasta löytyy paljon tyylikkäämpiä asuja kuin tämän vuotisesta. Ja ah mitä kenkiä siellä onkaan.Tyylikkäitä kenkiä joissa varpaat nauraisivat eikä vaivaisenluut tulisi vaivoiksi.

Olen lyhyt ja roteva 146cm/74kg eikä kaikki kilon ole läskiä, papuakin löytyy -ruumiillista työtä kun teen niin pellolla kuin metsässä. Närkästyn joka kerta, kun lehtien vaatejutuissa ja käsityöohjeissa esitellään lyhyenä henkilönä joku 160-settinen keskivertoliisa. Arvostaisin sellaisia artikkeleita ja vaateohjeita neuloen ja ommellen, jotka on mitoitettu oikeasti lyhyille aikuisille. Ja muistakaa, kaikki lyhyet naiset eivät ole siroja kuin Edit Piaf. Minäkin olen rakenteeltani lihaksikas ja harteikas, joka on ”siunattu” syvällä notkoselällä ja sen myötä pömpöttävällä vatsalla (ostohousut eivät istu ikinä, kun vatsapuolelta kiristää ja selkäpuolella housunkaulus lepattaa).

Samaa mieltà kuin eka kommentoija ulkomaankuvauksista. Vaatteiden kuvaamista varten ei tarvitse lisätä CO2 päästöjä lentomatkailemalla, studio tai kotimaisemat käyvät hyvin. Vaatteiden tulee näkyä hyvin, ja tietenkään anorektisia malleja en haluaisi nähdä. Olisi myös kiva nähdä vaate-ehdotuksia kaikenmallisille ja kokoisille. Laatuun kuitenkin kannattaa satsata, ja erityisesti hyviin kotimaisiiin tuotteisiin on mielenkiintoista tutustua.

Sitäpaitsi ulkomaan kuvauksista tulee vain paha mieli, kun itsellä ei ole varaa lohkaistavaksi oikein edes ruotsinlaivamatkalle. Siinä sitä sitten katselee lehtikuvia, missä mallit pääsee kuvausten sivussa nauttimaan hotellien valmiista aterioista ja näkevät vähän maailmaakin ja muita kulttuureja… Tähän olisi helppo sanoa, että rupea malliksi itsekin. Mutta eihän kaikki ole niitä miehenmittaisia ja 50kiloisia!

Kiitos Kotiliedestä – tiistai-illan lukuhetkestä – äidiltä peritty! Pukeutumisjutut voisivat sisältää entistämistä, vintagea sekä 65+ – ikäisen naisen reipasta pukeutumista arkeen, liikuntaan ja juhlaan.

Toivonasuihin nappeja, taskuja,Kotiliesi-lehti tuli kotiini myös kauan sitten 1930-luvulta lähtien, nykyään tyydyn Nettisivustoon,nykyään arkivaatteet ovat kestäviä,joten kierrätyksistä olen saanut vaihtelua asuihini edullisesti,tsemppiä pitkät ja capri-housut erivärisine yläosineen vaimoillekin.

Toivon kotilieden muoti- ja pukeutumisjuttuihin makua ja tyylitajua. Retaleita löytyy, mutta tyylikkäitä ja maulla valikoituja vaatteita ei enää löydy Kotilieden sivuilta. Tämä on sääli, sillä Kotiliesi on kautta vuosien toiminut tyylikkyyden ja tyylitajun esilletuojana. Mihin on kadonnut se tyylitaju ja aistikkuus vaatetuksen puolella, josta vielä jokunen vuosi sitten sai nauttia Kotilieden sivuilta.
Jos tehdään kuvauksia ulkomailla, haettakoon sieltä jotain kuvauksiin liittyvää ”ilmapiiriä”,kuten lämpöä, sadetta, auringon paahdetta, myrskyä jne. Ei niin, että matkailu ja muoti menevät sekaisin. Varmaan riittää ihan Yhtyneitten studio ja enintään kotimaan kamara nykyisen tasoisille muoti- ja pukeutumisjutuille kuvausympäristönä.

Lehdissä on tänä päivänä paljon asiaa muodista. Tavallisesti ne on tarkoitettu ilmeisesti vain nuorehkoille, pitkille ja hoikille naisille. Jos muotikuvissa on iäkkäämpi malli, on hänkin pitkä ja hoikka. Joskus malleina voisi olla lyhyehkö, hieman vatsakas ja tukevasäärinen eli tavallinen suomalainen nainen. Jotkut ovat lantiolta kapeita, mutta se maha kuitenkin pullottaa edessä! Tyylikkyyttä ei silti pidä unohtaa.

Olen kohtuullisen pitkä (171 cm) ja painoakin on kertynyt kohtuullisesti, joten vaatekoko on suomalaisvalmistajien mitoituksella n. 42. Kaipaisin esittelyyn kohtuullisen hintaisia trendikkäitä vaatteita, joissa ennen kaikkea laatu on kohdallaan. Olen myös malliltani lähinnä B-mitoitusta eli vartaloni on aika tasapaksu ja vyötärö ei ole kovin kapea. Olisikin hyvä, jos etsittäisiin hyvännäköisiä vaatteita ongelmavartaloiselle. Kaikki isokokoiset eivät suinkaan ole kurvikkaita, joille sopivat D-mitoitetut vaatteet. Löydänkin ihan mainiosti housuja, mutta yläosan tyköistuvat vaatteet ovat ongelma. Usein en saa kättäni mahtumaan esim. paitapuseron tai jakun hihaan, jos ne ovat liian tyköistuvia.

Toivoisin kaavoja B-mitoituksella oleviin vaatteisiin; housuihin ja paitapuseroon. Olen kokoa B36. Meni kymmenen vuotta, että löysin kapeavyötäröiselle sopivat, täysin istuvat housut. Tanskalaisen C-Ro:on mallistosta löytyi malli, jota ei enää valmisteta. Niinpä niin. Aion piirtää kaavat nyt näistä housuista ja ommella monet eri väriset. Monesti syy huonoon pukeutumiseen on se, ettei löydä istuvia vaatteita.

Itse asun pikkukaupungissa Uudellamaalla. Vaatevalikoima kaupoissa on niukka. Niinpä tulkitsen muotia saksalaista Burdaa lukemalla ja yritän tehdä itse.

Kommentoi juttua: Millaisia muoti- ja pukeutumisjuttuja haluaisit lukea Kotiliedestä?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X