Mitä perheenemännän tulee tietää uudesta työsopimuslaista

Tämän otsikon alla Kotiliesi kertoi perusteellisesti, mitä velvollisuuksia ja oikeuksia vuoden 1923 heinäkuussa voimaan astunut uusi työsopimuslaki ”määräsi johtumaan” työsuhteesta.

Työsopimusaika ja irtisanominen

Työsopimus voidaan tehdä joko määrättyä tai tilapäistä työtä varten, määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi, tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi tehty työsopimus lakkaa irtisanomisen jälkeen, ja irtisanomisaikana on, jos ei muuta ole sovittu, pidettävä palkanmaksujen välistä aikaa, jos palkanmaksut on sovittu suoritettaviksi säännöllisin väliajoin.

Jos palkanmaksut eivät tapahdu säännöllisin väliajoin, on irtisanomisaika 14 päivää. Talousapulaisten työsopimukset tehdään nykyään yleisimmin olemaan voimassa toistaiseksi kuukausittain. Jos perheenemäntä siis ei voi todistaa tehneensä sopimusta irtisanomisajasta ja palkka on, niin kuin talousapulaisten suhteen on tavallista, maksettu kuukausittain, saa hän olla valmis alistumaan siihen, että irtisanomisaikana pidetään kuukautta.

Muuten on huomattava, että irtisanomisajan tulee olla molemmin puolin sama ja korkeintaan kuusi kuukautta. Määrättyä työtä varten tehty työsopimus loppuu luonnollisesti silloin, kun työ on tehty.

Työntekijäin sairaustapaukset

Työntekijän sairaustapauksen varalta on määrätty, että työnantajan luona asuvalle ja hänen ruoassaan olevalle työntekijälle on toimitettava tarpeellinen sairashoito ensimmäisten neljäntoista päivän kuluessa.

Jos työntekijä on aikaansaanut taudin tahallaan tai aiheuttanut sen rikollisella toiminnallaan tai kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, on työnantaja oikeutettu palkasta vähentämään, mitä hän on sairaanhoidosta maksanut. Viimemainituissa tapauksissa ei työntekijä tosin ole oikeutettu saamaan palkkaa sairausajalta, mutta kyllä muuten – nim. jos tauti ei ole aiheutettu yllämainituilla tavoilla – irtisanomisajan loppuun, kuitenkin enintään neljältätoista päivältä.

Teksti:Hilma Jahnsson Kotiliesi 5/1923