Mitä tehdä, kun perii metsää?

Moni suomalainen perii metsää. Kaikilla ei kuitenkaan ole metsänhoitoon tarvittavaa tietoa ja taitoa. Mistä saisi apua?

Metsä on ollut viime vuosisadalta alkaen Suomen vaurastumisen lähde. Siksi se on valtion erityisessä suojeluksessa ja myös tarkkailussa.

Metsänomistajaakin valtio velvoittaa huolehtimaan kansallisesti arvokkaasta ”vihreästä kullasta”. Ajatus siitä, että metsä saisi vain olla ja elää omaa elämäänsä, ei oikeastaan ole edes mahdollista – ellei kyseessä ole suojelukohteeksi sopiva kohde. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä alueelliseen ympäristökeskukseen.

Metsänperijän täytyy siis lainkin edessä ottaa selvää, mihin perintö velvoittaa. Ja lopulta se on myös perijän oma etu.

Teksti: Pirjo Talvio

Lue lisää aiheesta Kotilieden numerosta 4/2010.

Hyödyllisiä linkkejä:
www.mhy.fi (Metsänhoitoyhdistys)
www.otso.fi (Metsäkeskus))
www.ymparisto.fi (Suomen ympäristökeskukset)

Oletko sinä perinyt metsää? Kuinka olet hoitanut metsääsi?

Keskustelu

No nyt tuli asiallinen metsäaiheinen kirjoitus Kotiliedeltä, toisin kun tässä taannoinen täysin tunnepohjalta raapustettu sepustus. Vaikka metsänomistus ja -käyttömuodot antavat myös ”tehometsätalouden” harjoittajalle tunneperäisiä kokemuksia, on lähtökohta p:stä jos metsään suhtaudutaan vain ja ainoastaan tunteella ja pidetään sitä ainoana oikeana lähestymistapana. Metsä on herkkä kohta ainakin minun tapaiselleni metsätaloutta harjoittavalle (nais)maanviljelijälle: kasvinviljely ei ole kovin tuottavaa ja kotieläintilalliseksi en halua -elän siis metsätalouden turvin. Metsässäni, jota on reilusti yli 100ha, harvennetaan, perataan, uudistetaan aukkohakkuun ja istutuksen kautta, raivataan risukkoa taimikoista jne metsätaloussuunnitelman mukaisesti. Rahaa tulee ja menee, mutta metsätalous on kestävällä pohjalla. Kyllä minua loukkaa kovasti asiantuntematon lässytys eliöitä suojelemattomasta mesätaloudesta. Miten selviytyvät taimikoissa ja nuorissa metsissä elävät eliöt (kasvit ja eläimet), jos kaikki metsät ovat vanhoja aarniometsiä? Mistä tulee vanhaa metsää vanhuuttaan kuolleen tai aukoksi hakatun tilalle, ellei sitä uudisteta? Idea on siinä, että metsätaloussuunnitelma hankitaan ja eletään sen mukaan, koska se laaditaan kestävän metsänhoidon periaatteella: ei hakkuita yli vuotuisen kasvun ja uudistushakkuita vähin erin, jolloin puuston ikäjakauma tilalla kattaa kaikki kehitysluokat ”vauvasta vaariin” . Kestävä metsänhoito on sekä ekologista että ekonomista. Keskieurooppalaisten jäkätystä metsiensuojelusta on turha kuunnella Suomessa: itse he ovat omat metsänsä kaataneet asutuksen alta, mitä mestareita he ovat meitä neuvomaan? Meillä on täällä on isot luonnon- ja kansallispuistot ja talousmetsät hoidetaan kestävällä pohjalla. Siellä on sekä linnunlaulupuita että niitä poltto-,kuitu- ja tukkipuita, jokaiselle jotain tarpeensa mukaan. Ellei metsätaloutta ymmärrä, on asiatonta arvostella vain tunnepohjalta näkemiään hakkuualueita. En minäkään mene kenenkään työpaikalle arvostelemaan.

Kirjoita , Maajaana, tästä aiheesta yleisönosastonkirjoitus Helsingin Sanomiin. Tämä teksti on siihen hyvä runko. Harmittavan monella ”ei-metsäisellä kaupunkilaisella” on se yks´ oikoinen käsitys, että tänä päivänä kaikki metsänomistajat ovat ahneita, valtion veroeduilla huijaavia isomahaisia mersumiehiä.

Tutustuin itse joku viikko sitten tulevan perintötilan vastavalmistuneeseen metsänhoitosuunnitelmaan ja tulin hyvin onnelliseksi, kun huomasin, miten tarkasti oli otettu huomioon kaikki ekologiset ja metsän hyvinvointia edistävät seikat.
Hyvää jatkoa Sinullekin, Maajaana ja hyvää mustikkavuotta toivotaan tulevaksi!

Kävin muutama vuosi sitten naisille tarkoitetun metsänhoitokurssin. Se sisälsi monenlaista asiaa teoriasta käytännön työhön. Olimme katsomassa metsässä motolla työskentelyäkin. Sekä kävimme sahalla katsomassa miten meidän puita käsitellään ja jalostetaan. Kurssi oli antoisa ja monipuolinen. Vetäjät olivat asiantuntijoita ja porukka mukavaa.

Kommentoi juttua: Mitä tehdä, kun perii metsää?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X