Mystinen muotioikku: Miksi kaupasta saa vain rikkinäisiä farkkuja, jotka pitää itse paikata?

Miksi ihmeessä minun täytyy ostaa kaupasta valmiiksi revityt farkut ja sitten käyttää monta tuntia niiden paikkaamiseen?!
Reikä farkuissa naurattaa, kun sormet tulevat lahkeesta läpi.

Ensin rikkiraastetut farkut naurattavat. Mutta hymy hyytyy nopeasti.

Reikäiset ja revityt farkut nuorten yllä naurattivat aluksi, mutta sitten ärsyttivät. Huomasin ajattelevani, että kyllä on Suomessa elintaso korkealla, kun muuta muotia ei enää keksitä kuin vaatteiden rei’ittäminen jo tehtaalla.

Ennen oli kunnia-asia, että köyhälläkin oli puhtaat ja paikatut vaatteet. Jos risa löi toista risaa, silloin asiat olivat jo todella huonosti ja ihminen oli menettänyt tyystin otteensa elämästä.

Mutta kappas vain, tulivat lappuhaalarit muotiin. Muistelin ihanaa nuoruuttani 1970-luvun lopulla ja halusin jälleen sonnustautua raitapaitaan ja lappuhaalereihin.

Mutta. Mutta. Mutta.

Kaikkien muodikkaiden farkkujen koothan loppuvat noin 32 tuumaan. Ei puhettakaan, että meikäläinen 50+XL-nainen voisi saada kaupasta muodikkaat farkut tai farkkuhaalarit.

Ainoat päälle mahtuvat lappuhaalarit löytyivät Seppälästä, mutta ne olivat kuin suoraan Raatteentieltä tulossa. Mottiin joutuneet haalarit olivat karmeassa kunnossa, olivat varmaan jääneet panssarivaunun alle ja selvinneet vain täpärästi Molotovin cocktailista.

Ei muuta kuin paikkaamaan ja parsimaan. Koko iltahan siinä vierähti, kun kursin pöksyt säällisen kuntoon.

Eikä tässä vielä kaikki

Haalarit tuntuivat niin mukavilta, että mennä rätväytin toisetkin, kun sain viimeisen parin alennusmyynnistä kahdella kympillä. Taas ompelukone surraamaan.

Moraalini höltyi höltymistään. Seuraavaksi haksahdin reikäisiin pillifarkkuihin.

Nepä olivatkin metkat: kun työnsi jalan kapeaan puntiin, koipi tuli reiästä ulos. Ei siis lahkeensuusta, vaan jostakin polven yläpuolelta avartaen näkymää reisieni tienoille.

Ehkä ei ihan toivottu lopputulema.

Rikkinäiset farkut kiukuttavat.

Rikkinäiset farkut kiukuttavat.

Kyliltä kuultua

Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt juttu nuoresta miehestä, joka antoi muodikkaat ja kalliit merkkifarkkunsa mummonsa korjattavaksi.

Kun miekkonen meni farkkujaan hakemaan, osoittautui, että ohjeistus oli jäänyt hieman vajavaiseksi.

Mummo oli ihmetellyt farkkujen paikkaustapaa, jossa jokaisen riekaleen alla oli paikka. Mummo oli irrottanut joka ikisen paikan ja siirtänyt ne etupuolelle, jotta reikien rispaantuneet reunat saisi peittoon.

Minullakin on tuollaiset päältä paikatut housut. Enhän kehno ymmärtänyt, että muodikkainta olisi paikata altapäin ikään kuin paikkaa ei olisikaan. Pitää näet nykyään osata paikatakin niin, että housut silti näyttävät edelleen kranaattituleen joutuneilta.

Väärin paikattu.

Pitääkö ostaa tennistossut?

Mielensä pahoittajana muistan, että halpoja tennistossuja pidettiin kesäisin, jotta arvokkaat nahkakengät säästyivät pahempiin keleihin. Nykyäänhän tennistossut ovat kalliimpia kuin nahkakengät, ja niitä pitävät pörssiyhtiöiden toimitusjohtajatkin – niiden reikäisten farkkujen kanssa.

Kyllä elämä on meillä liian helppoa, kun pitää yrittää naamioitua nuoreksi ja köyhäksi.

 

Keskustelu

Kommentoi juttua: Mystinen muotioikku: Miksi kaupasta saa vain rikkinäisiä farkkuja, jotka pitää itse paikata?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X