Naisia työssä 1990-luku: Kaukokirjoitin, kenraali Assembly ja natsijääkäri

KO Naisia työssä

Kotiliesi täyttää syksyllä 90 vuotta ja kerää sen kunniaksi tarinoita naisten työpäivistä yhdeksältä eri vuosikymmeneltä. Nyt on vuorossa jo 1990-luku, jolloin Neuvostoliitto hajosi ja Suomi vajosi lamaan. Ruandan hutut teurastivat systemaattisesti tutseja, ja Bosnian sodassa murhattiin kylittäin ihmisiä.

1990-luvun alussa olin parikymppinen ja työskentelin Suomen Tietotoimistossa, missä kaukokirjoitin raksutti tapahtumia paperille

Pari kertaa sain hälytyksen töihin keskellä yötä. Toisella kerralla olin niin unenpöpperössä, etten osannut edes sanoa nimeäni puhelimeen, mutta soittaja toimituksesta sai silti heräteltyä minut matkaan ja taksiin. Ensimmäisellä kerralla alkoi ensimmäinen Persianlahden sota. Toisella kerralla panssarivaunut olivat ajaneet Vilnan kaduille, missä ihmiset olivat osoittaneet mieltään neuvostovaltaa vastaan. Toimituksessa katselimme tapahtumia televisiosta samalla kun suolsimme tapahtumista tekstiä suomalaisille.

Tuohon aikaan STT:n ulkomaantoimituksesta ei kovin paljon matkusteltu maailmalle, eivät etenkään nuoret määräaikaiset toimittajat. Meidän tehtävämme oli välittää kirjeenvaihtajien ja kansainvälisten uutistoimistojen lähettämää tietoa.

Lähtövaatimuksena työssä oli kunnollinen luetun ymmärtämisen taito suomen lisäksi kolmella muulla kielellä. Englannilla pystyi selvittämään AFP:n ja Reutersin aineiston. Melko paljon uutisia tehtiin myös DPA:n saksankielisten sähkeiden pohjalta. Melkeinpä tärkein kieli oli ruotsi, jonka pohjalta piti osata lukea myös tanskaa ja norjaa. Näillä kielillä operoi STT:n ja muiden pohjoismaisten uutistoimistojen yhteinen Nordkorr-kirjeenvaihtajaverkosto. Lisäksi käänsimme suomeksi ruotsinkielisten kollegojen tekemiä juttuja.

Toinen välttämättömyys oli sentasoinen yleistieto, historian ja kansainvälisen politiikan tuntemus, että ymmärsimme, mitä olimme kirjoittamassa. Toimituksessa oli leikekirja, johon oli tallennettu STT:n hupaisimpia käännösmokia. Klassikkoja olivat kenraali Assembly, joka avasi kokouksen (general assembly = yleiskokous) ja autiomaasta löytyneet kemialliset kaivokset (mines = miinat).

Poliittisen historian opintoni auttoivat minua paljon, mutta silti olin kerran tekemässä leikekirjakelpoista mokaa. Uutistoimisto TT:n ruotsinkielisessä sähkeessä puhuttiin nazijägare Simon Wiesenthalista. Käänsin ensin hänet natsijääkäriksi ja samalla ihmettelin, miksi jutun logiikka ei oikein toimi. Valppaat kollegat pelastivat minut julkiselta häpeältä kertomalla, että oikea käännös on tässä tapauksessa natsien metsästäjä.

Sähkeet kirjoitettiin riuskasti, mutta nykymenoon verrattuna työ ei silti ollut mitenkään hektistä. Nettiuutisia ja reaaliaikaista uutiskilpailua ei vielä tunnettu. Aamuvuoroon tultiin seitsemäksi, ja alkupäivä toimitettiin lyhyitä uutispätkiä omiin ja muiden radiouutisiin. Vuoro oli helppo aikaista herätystä lukuun ottamatta. Se päättyi jo yhdeltä ja olisi jättänyt ylellisen pitkän iltapäivän, ellen olisi yleensä sen jälkeen päätynyt pitkille päiväunille.

Päivävuoro kesti vain yhdestä kuuteen. Iltapäivällä alettiin tehdä päivän pääaiheista pitempiä juttuja sanomalehtien tarpeisiin. Kaukokirjoittimesta oli revitty aihetta käsittelevä paperikasa, joka juttua varten piti sulatella ja uuttaa siitä tärkein, olennaisin ja kiinnostavin. Iltavuorossa kuudesta puoleenyöhön tehtiin vielä pitkiä lehtijuttuja sekä hoidettiin asiakkaille ja omille radiouutisille myöhäiset uutissähkeet.

Toimitussihteerivuorossa vastuullisena tehtävänä oli vahtia kaukokirjoittimesta työntyvää paperiliuskaa, valita uutisten joukosta kiinnostavat ja olennaiset ja jakaa työt toimittajille. Kaverit joskus ihmettelivät, voinko minä tosiaankin päättää, mitä uutisissa kerrotaan. Siihen aikaan nuoruus ei ollut vielä työelämässä yhtä kovaa valuuttaa kuin nykyään.

Turhauttavaa tässä työssä oli se, että jouduin vuodesta toiseen kirjoittamaan toisen tai kolmannen käden tietoja maista ja tapahtumista, joita en itse ollut koskaan nähnyt, todistanut eikä todentanut. Se aiheutti myös immunisoitumista kamalille tapahtumille. Järkyttävätkin uutiset saattoivat kulkea käsieni läpi kuivalla STT-tyylillä tunnejälkiä jättämättä.

Muuten viihdyin kaksikielisessä toimituksessa, jossa oli töissä monipuolisesti sivistyneitä, hauskoja ihmisiä. Uutisten lomassa jäi aikaa myös jutustella. Erityisen antoisia olivat vanhempien kollegojen Jussi Vapaasalon ja André Mauryn kaiken kattavat keskustelut uutispöydän ääressä.

Varsinaisen duunin ohessa vastailimme tavallisten ihmisten puheluihin. STT:n nimi saattoi ohjata soittajien mielikuvia hiukan harhaan, sillä tavanomaisin yleisöpuhelu alkoi näin: ”Me löimme tässä seurueen kesken vetoa aiheesta, että …. ja päätimme kysyä teiltä sieltä tietotoimistosta, miten asian laita on.”

Useimmiten pystyimme auttamaan kysyjiä. Jos kävelevät tietopankkimme eivät suoralta kädeltä osanneet vastata, hyllyssä oli erinomaisia hakuteoksia, joita silloin olimme yhtä harjaantuneita käyttämään kuin nykyisin olemme googlaamaan.

Työn parhaisiin puoliin kuului sen joustavuus. Olin ajautunut vakavalle urheilu-uralle, ja sen kannalta oli ratkaisevan tärkeää, että pystyin kilpailumatkoja ja harjoitusleirejä varten helposti vaihtamaan vapaapäiviä kollegoiden kanssa. Arkisinkin vuoroja oli keskinäisillä sopimuksilla mahdollista järjestellä niin, että pääsin harjoittelemaan oikeisiin aikoihin.

Itse ilahdutin kollegoita tekemällä heidän puolestaan joulut, juhannukset ja vuodenvaihteen, joina etenkään perheelliset eivät mielellään olleet töissä. Kun vuorot vielä olivat lyhyitä ja maailman mullistuksista huolimatta päättyivät aina ajallaan, urheilun ja työn yhdistäminen luonnistui hyvin.

Kerro meille oma kokemuksesi naisen työpäivästä 1990-luvulta niin palkkatyössä kuin kotona. Voit kirjoittaa sen kommenttina tämän jutun perään tai lähettää sähköpostitse kotiliesi at otavamedia.fi. Tarinoita julkaistaan täällä Kotilieden saitilla ja niistä tehdään juttu 2.10. ilmestyvään juhlanumeroon.

Annikka Mutanen

ps. Juttu tuotetaan yhdessä Huuhkajan kanssa.

Avainsanat

Keskustelu

Hei, mitä kautta voin tilata Ram-pisteillä lahjalehden ? Aiemmin pisteisiin pääsi RAM:n lähettämän kyselyn kautta..

Kommentoi juttua: Naisia työssä 1990-luku: Kaukokirjoitin, kenraali Assembly ja natsijääkäri

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X