Nuorten murrosvuodet

Kotiliedessä on annettu vanhemmille kasvatusohjeita lasten eri ikäkausina. Tässä ote teini-ikään liittyvien ongelmien kohtaamista käsittelevästä artikkelista vuodelta 1949.

Huolestunut äiti neuvottelee tyttärestään nuorisotyöntekijän kanssa. Hän kertoo, että hän oli saanut sivuuttaa nämä vaikeudet vanhimman tyttärensä ja poikansa kohdalla melko huomaamatta, mutta nuorempi tytär on koko perheen suurin ongelma.

Millainen hän sitten on? Lyhyesti sanoen täysin mahdoton! Hän on ensinnäkin tyytymätön, useimmiten sotakannalla koko perheen kanssa, hän on marttyyri, jota ei kukaan ymmärrä ja jota kaikki ovat liittyneet sortamaan.

Häntä ei kiinnosta mikään järkevä työ, ei koulu eivätkä kotityöt. Tosin hän silloin tällöin alkaa jotain kovalla touhulla, mutta yhtään käsityötä ei hän ole saanut valmiiksi. Hänen sisimmässään elää suuri halu yksinkertaisesti ”päästä pois”, johonkin muuhun olotilaan, sinne hän haaveilee yhdellä hetkellä, seuraavana hetkenä hän on poikamaisen raju ja hurja.

Mitä tehdä?

Ei tosiaankaan ole helppoa osata oikein suhtautua. Jos ei vanhemmilla ole muuta työtä kuin omistautua tällaiselle perheenjäsenelle, olisi kaikki tietysti helpompaa. Mutta heidän on pystyttävä usein väsyneinä ja huolten keskellä sovittamaan sisarusten välejä ja luomaan kotiin sopusointua tästä yhdestä huolimatta. Entä silloin, kun murroskauttaan potevia on monta!

Eräitä seikkoja on hyvä ajatella ja niihin turvautua silloin, kun on vaikein ymmärtää tällaista nuorta, myrskyisää olentoa. Ensinnäkin tämä nuori ei voi sille mitään, että hänen lapsena niin sopusointuinen maailmansa on muuttunut ikäväksi, ristiriitaiseksi ja hyvin alakuloiseksi. Hän ei ole tehnyt tätä tahallaan, eikä muiden kiusaksi ole uhmaava ja synkkä. Toiseksi, tämäkin ”tunneli” loppuu.

Merkitsee hyvin paljon jos vanhemmat jaksavat niellä kovat sanansa ja osoittaa kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta lapselleen, mutta asia ei ole tällä vielä autettu. Kun pahin myrskyaika on ohi, ei nuori palaa luoksemme sellaisena kuin hän oli sitä ennen. Nämä kohtalokkaat vuodet eivät ole kuluneet jälkiä jättämättä, vaan niiden loputtua on edessämme uusi ihminen, jolla nyt on oma tiensä kuljettavana. Siksi vastuu näistä vuosista on suuri.

Teksti:Katriina Kotiliesi 14 – 15/1949

Keskustelu

Kommentoi juttua: Nuorten murrosvuodet

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X