Ihmiset

Oikealla asialla - vai väärällä?

Erkki Toivanen

Erkki Toivasen kolumni on julkaistu Kotiliedessä 1.12.2009

”En enää tiedä mitä tehdä, mihin uskoa”. Läheinen ystävä oli poikennut Lontooseen kotimatkalla Genevestä, missä hän oli osallistunut viime kuussa ihmisoikeuskonferenssiin. Sen tulokset olivat suistaneet hänet epätoivoon.

”Samaan aikaan siellä vietettiin sopivasti uskonpuhdistaja Calvinin syntymän 500-vuotisjuhlaa. Puhtaan uskon ja hyveellisyyden nimissä satoja geneveläisiä oli poltettu roviolla, koska he eivät alistuneet Calvinin tahtoon. Sen olisi tullut muistuttaa meitä, miksi olimme YK:n ihmisoikeuskonferenssissa vaatimassa sanan- ja ajatuksenvapautta ja yhdenvertaista kohtelua kaikille ihmiskunnan jäsenille uskontoon, sukupuoleen tai kulttuuriin katsomatta. Mutta me petimme jälleen kerran ne sadat miljoonat, joiden on alistuttava vasten tahtoaan tyrannioiden tahtoon pysyäkseen hengissä”.

Ihmisoikeuskonferenssissa hyväksytyssä julkilausumassa YK:n jäsenmaita kehoitetaan näet ”edistämään yksilöiden oikeuksia osoittamalla samalla suurempaa ymmärrystä ihmiskunnan perinteisiä arvoja kohtaan”.

Tuo viattomalta vaikuttava sanamuoto merkitsee käytännössä, etteivät ihmisoikeusjärjestöt voi enää vaatia naisille yhdenvertaista asemaa lain edessä, tyttöjen sukuelinten silpomisen, pakko- ja lapsiavioliittojen, kunniamurhien tai homofobian kieltämistä esimerkiksi arabimaissa, missä niitä pidetään ’perinteisinä arvoina’.

”Vastedes perinteisten arvojen ei tarvitse olla sopusoinnussa YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa. Luovuimme siten maailmanjärjestön perustajien ihanteista sallimalla monikulttuurisuuden romuttaa uskon ihmisoikeuksien universaalisuuteen”.

Kanadassa syntynyt ystäväni oli työskennellyt kotimaansa johtavana naispoliitikkona erityisesti naisten ja syrjäytyneiden hyväksi. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n työntekijänä hän oli uurastanut nais- ja lapsityövoiman aseman parantamiseksi kehitysmaissa. Hän oli uskonut olleensa oikealla asialla. Nyt hän sai havaita edustavansa vähemmistöä. Mutta olisiko ihmiskunnan enemmistö valmis asettamaan edesmenneen elämänmuodon muovaamien kulttuurien tavat ja arvot ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edelle?

Ystävän purkaus toi mieleen Mary Robinsonin, toisen urhean naispoliitikon. Ihmisoikeusjuristina ja sittemmin presidenttinä hän oli siirtänyt kirkon kahleisiin jääneen, henkisesti paljolti takapajuisen Irlannin uuteen aikaan avaamalla ovet vapaammille tuulille. Mutta YK:n ihmisoikeuskomission johdossa hänkin sai sittemmin havaita, että se mikä oli mahdollista länsimaihin lukeutuvassa Irlannissa, ei sopinut kiinalaisille, afrikkalaisille, israelilaisille, arabeille – tai edes briteille ja amerikkalaisille, jotka ovat tinkineet kansalaisten perusoikeuksista.

Robinson muistutti terrorismin vastaiseen sotaan varustautuvia amerikkalaisia heidän maanmiehensä Benjamin Franklinin sanoista: ”Joka asettaa turvallisuuden vapauden edelle, ei ansaitse kumpaakaan”.

Monikulttuurisuus rikastuttaa meidän kaikkien elämää, niin kuin Britanniassa asuvana voin päivittäin todeta. Kunnioitus toistemme elämäntapaa ja arvoja kohtaan ei silti saa merkitä niihin ihmisyyden nimissä kohdistuvan arvostelun, pilkan tai tuomionkaan kieltämistä. Ihmisoikeuksilla ei näet lopultakaan ole mitään arvoa ilman sanan- ja ajatuksenvapautta.

Kairossa syntynyt naisrunoilija Andrée Chedid kirjoitti: ”Ikeen alla ei mikään työ kanna hedelmää, kiveyksen alla ei lähde virvoita ainuttakaan janoista, uhan alla ei yksikään asia nauti kunnioitusta, kiellon alla ei tie rakennu tulevaisuuteen”. Kairon ihmisoikeusinstituutti riensikin tuomitsemaan Geneven konferenssin päätökset.

”Olemme jättämässä pulaan edistykseen uskovat lähimmäisemme siellä, missä hallitukset ovat ovat valmiit ja jakamaan ihmiskunnan kulttuureiksi, joiden perinteisten arvojen yläpuolelle ei voi eikä tule asettaa yhteisiä tavoitteita. YK on asettanut uskon ihmisyyden ykseyteen vaakalaudalle”.

Se oli syy ystäväni epätoivoon. 

Kommentoi

Kommentoi juttua: Oikealla asialla - vai väärällä?

Sinun täytyy kommentoidaksesi.