Osaatko sinä hidastaa?

Hitaampi elämä on monen haaveissa. Sellainen, jossa ei tarvitse touhottaa kaikkea, vaan jossa ehtii tehdä itselle tärkeitä asioita.

Moni on myös valmis tinkimään elintasostaan paremman elämän laadun vuoksi.

Joillekin leppoisa elämä syntyy arjen hallitusta rytmistä, joillekin viisaammista valinnoista. Jotkut keskittyvät nauttimaan laadukkaasti ja kiireettä ruokapöydän ympärillä.

Mitä hidastaminen merkitsee sinulle? Oletko sinä onnistunut leppoistamaan elämääsi? Miten olet sen tehnyt? Millaisia uhrauksia hitaampi elämä on vaatinut?

Artikkeli hidastamisesta on julkaistu Kotiliedessä 17/2011.

Kuva: Jorma Marstio

Keskustelu

Elämässäni oli vaiheita, jolloin paikalleen ei voinut jäädä, mutta onneksi ne ovat harvinaistuneet. Osaan hyvin katsella maailman menoa ja omaakin sillä tavalla turhan kiireen pois karsimalla. Vaihdoin jopa onnistuneesti työpaikkaa, jotta sain oikean päivätyön ja jolloin voin taata itselleni kunnolliset yöunet. Se pelkästään antoi vapautta ja kiireettömyyttä. Vapaa-aika sujuu nautinnollisesti omien harrastusten parissa.

Parikymmentä vuotta sitten tuli eteen pakkohidastus. Löytyi pienenpieni patti, joka osoittautuikin sitten syöväksi. Elämä oli ollut hyvinkin hektistä ja stressiä oli tuntunut pidemmän aikaa.
Päätin, että nyt alkaa sairasloma ja niin sain aikaa pohtia asiaa ja sen tuomia muutoksia elämään. Omalle kohdalleni loma oli parasta, kaikille ei. Toisten ja kai useimpien mielestä, on hyvä jatkaa vaan elämää tavalliseen tapaan.
En ole luontoihminen mutta niinä viikkoina, ennen leikkauksia, samoilin metsässä ja istuin kannon nokalla monet kerrat ja muistelin elämääni sekä pohdin tulevia aikoja.
Vuoden sairasloman jälkeen olin valmis palaamaan työelämään mutta ala, jossa työskentelin, oli kovassa kriisissä ja omakin työpaikkani oli tulevien muutosten vuoksi epäselvä.
Uutta, stressaavaa elämää, epävarmoissa oloissa en enää halunnut vaan päätimme mieheni kanssa, että otan lopputilin ja siitä alkoikin ”ihana elämä”.

Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että ammattini puolesta voin hidastaa syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Olen kuin muurahainen tai siili, joka touhuaa keväästä syksyyn ja talvella on sitten aikaa lepäillä ja minulle kesäloma on lomaa kesästä. Keväällä ja kesällä on kiirettä peltotöissä ja sahallakin on sesonki kesäaikaan. Syksy ja talvi ovat toinen, hitaampi vuoden puolisko: käyn rankametsässä, vietän joulun Tuomaasta loppiaiseen ja kuusi lähtee vasta Nuuttina, tammikuussa ei ole pakko tehdä kaikkina päivinä työtä ja helmikuussakin on vielä ”pekkasia”. Kun tuo suvipuoli vuodesta on niin työntäyteinen, olen mielestäni ansainnut syksyn ja talven rauhallisemman tempon. Ei kaikkien tarvitse pitää vuosilomaansa kesällä eikä se ole edes mahdollista! Kuka hoitaisi vanhukset, sairaat, synnytykset, poliisiasiat, lehmien lypsyt, ruokakauppojen hyllyjen täytöt ja tulipalojen sammutukset heinäkuussa, jos koko Suomi lomailisi silloin…

Kommentoi juttua: Osaatko sinä hidastaa?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X